TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa! Kaikki tekijäinoikeudet juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla! Yhteystiedot saa sivuston ylläpitäjältä.




perjantai 23. joulukuuta 2011

Kovin on mustaa

Ei taida olla enää toiveita saada Vaasaan lunta jouluksi. Viime viikkojen ja päivien vaihtelevien säiden jälkeen sääennuste lupaa nyt aatoksi plusasteita ja pilvistä säätä. Aattoiltana klo 8 jälkeen mennään asteen pari pakkaselle yön ajaksi, mutta joulupäivä valkenee taas plussan puolella.

Autolla matkoja joulunpyhinä tekeville voi suositella sivustoa ilmatieteenlaitos.fi

Tiesitkö, että sivusto on 3. arvostetuin verkkobrändi suomalaisten internetin käyttäjien keskuudessa?

Asukasyhdistyksemme hallituksen puolesta toivotan kaikille


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Nousi se pystyyn

Jo muutamia päiviä olen saanut ikkunastamme ja kotiparvekkeeltani seurata jännitysnäytelmää. Kaukana horisontissa, sumuisen ja sateisen joulukuisen pimeyden suojissa, Sundomin Öjenin metsässä nousee pystyyn huiman korkea tuulivoimala. Erityisen kiehtovaa on ollut saada seurata nyt paikalla tarvittavan, koko Pohjois-Euroopan suurimman nosturin pystystä. Hitaasti mutta varmasti se on saatu paikoilleen.

Nosturin vaativa pystytys kesti muutamia päiviä. Tämä tuulivoimalatyömaa on kaiken kaikkiaan melkoinen hanke, ei siis ihan mikä tahansa jokapäiväinen näky!

Onnistuin kuvaamaan muutamia kuvia kyseisestä tapahtumasta. Etäisyyttä kotiparvekkeeltani kaukana horisontissa olevaan kohteeseen on arviolta n. 6 km.

Nosturin on seuraavaksi tarkoitus nostaa korkeuksiin 250 tonnia painava koneikko, jota myös naselliksi kutsutaan. Tämä uudenaikainen munanmuotoinen naselli tuodaan Loviisasta, sen pituus on 14 m ja halkaisija 7 m. Tämän jälkeen tuulivoimalaan tarvitaan tietenkin vielä kolme pyörivää siipeä, lapaa. Roottorin halkaisijan kerrotaan olevan 118 m, ja ylimmillään ollaan n. 184 m korkeudessa.

Katso lisää projektista Merventon sivuilta http://www.mervento.com/

Kuvat AN

16.12.2011 klo 13.00

16.12.2011 klo 15.36

18.12.2011 klo 15.47

21.12.2011 klo 15.20

Jatkan kuvaamista sitä mukaa kun työt tuulivoimala työmaalla etenevät.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Hieno karttapalvelu

Vaasan kaupunki on avannut kaikkien käyttöön, ja tietenkin myös oman kaupunkisuunnittelun tarpeisiin, erittäin upean palvelun. Vaasan rakennetun kaupunkikuvan kokemaa muutosta vuosikymmenten kuluessa voi verrata yhdellä klikkauksella. Vuoden 2011 kuvia voi verrata 1970-luvun ilmakuviin.

Ihan uteliaisuudesta kävin katsomassa, miltä asuinkorttelini uimahallin mäen päällä näytti noin 40 -vuotta sitten. Nykyinen kerrostalo, jossa asumme, on 1980-luvulta. Tällä paikalla oli silloin muuta. Kuvat kertovat paljon tapahtuneesta muutoksesta, taidanpa kuitenkin kysellä vanhemmilta vaasalaisilta lisätietoja ja muistikuvia asiasta.

Myös vieressä oleva Kasarminalue on muuttunut ja muuttumassa melkoisesti. Vielä 90-luvulla saatoimme ikkunastamme seurata aidalla ja porteilla suljetun varuskunnan turvallisen tuntuisia rutiineja.

Käy tutustumassa kartta.vaasa.fi/


Kuva AN. (12.1.2010) Kasarminalueelle on rakennettu jo yli kahden vuoden ajan pyöreänmuodon saavaa mielenkiintoista kerrostaloalue kokonaisuutta.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kuntalainen, kansalainen – millainen rooli päätöksenteossa?


Kuva AN. Vaasan leirintäalue on monen Vaasassa vierailleen mielestä yksi maamme parhaista ja kauneimmista leirinta-alueista.

Vaasan valtuuston hyväksyttyä yleiskaavan voi lerintäalueen pysyminen nykyisellä paikallaan olla uhattuna.

Yleiskaavakäsittelyn minussa herättämiä ajatuksia

Valtuutettu Heimo Hokkasen mukaan farssiksi meni, nimittäin Vaasan yleiskaavan hyväksyminen (Pohjalainen 16.12.2012). Koska systeemi ei tunnu toimivan, asiaa kannattaa pohtia. Päättäjien roolia ei käy kateeksi, sillä tässä Vaasan yleiskaava asiassakin tilanne on se, että 35-vuoden työn jälkeenkään prosessi ei ole johtanut riittävän hyvään, kelpoon lopputulokseen.

Viime metreillä eri tahojen vaikuttamisyritykset kertovat siitä, että asianosallisten kuulemisissa on epäonnistuttu, ja toisaalta kaavaan on ajettu joitakin ylemmän virkamiestahon ja keskeisten päättäjien haluamia ajatuksia uskomattoman suoraviivaisesti.

Vaasan valtuuston jäsenistä Heimo Hokkanen on monessa suhteessa esimerkillinen. Hän ottaa asioista selvää, kuuntelee, ja tulee mukaan myös asukasyhdistysten yleisötilaisuuksiin. Selkeästi hän tietää tehtävänsä ja roolinsa kaupunginvaltuutettuna. Meidän tavallisten äänestäjien on hyvä myös ymmärtää päättäjien asema oikein, vastuunkantajina heillä pitää olla todellista valtaa, ja heidän on sitä uskallettava ja osattava myös käyttää.

Politiikan sanotaan olevan yhteisten asioiden hoitamista. Eturistiriitoja täynnä olevassa maailmassamme tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Asukasyhdistyksen puheenjohtajana mietin usein ns. tavallisten ihmisten välinpitämättömyyttä omaa elämäämme koskevasta päätöksenteosta. Usein mietin myös asukasyhdistysten merkitystä, tässä ja nyt – sekä tulevina aikoina.

Tulevat muutokset kuntarakenteessa ovat välttämättömiä monistakin syistä. Mielenkiintoinen näkökulma lähestyä asiaa on tarkastella kuntamuutosta ihmisten, asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia arvioimalla. Kysymys demokratiasta on tänään taas eilistä ajankohtaisempi, vanhat mallit kun eivät kestä ikuisesti. Maailma muuttuu, ja kysymys kuuluukin, ketkä pysyvät mukana, muutosten kärjessä, ja vievät todellista kehitystä eteenpäin.

Kunnallisen itsehallinnon peruslaki, kuntalaki vaatii taas uudistamista. Kuntaministeri Henna Virkkuselta kuultaneen asiasta joitakin ehdotuksia hyvinkin pian alkuvuodesta. Yhteiskunnan muutokset aiheuttavat kuntalain kokonaisremontin, ja mielestäni on erittäin hyvä, että valtiovalta pyrkii tätä johtamaan – muutoin ollaan pahimmillaan suurten ja arvaamattomien mullistusten kourissa. Heikot signaalit maailman kehityksen vauhdista ovat tämän päättymässä olevan vuoden 2011 aikana muuttuneet näkyviksi uutiskuviksi ja ääniksi toreilta ja aukioilta ympäri maapalloa.

Vuosien varrella on kuntalakiin tehty täsmennyksiä ja muutoksia. Vuoden 1976 kunnallislain valmistelun taustalla oli luottamushenkilöiden aseman vahvistaminen. Lautakuntien merkitystä haluttiin korostaa. Oli tarvetta myös ratkaista välillisen ja suoran vaikuttamisen ristiriita, joka korostui, kun asukkaiden ääni ei tuntunut kantavan. Silloiset säännökset kunnanosavaltuustoista oli tarkoitettu lisäämään asukkaiden vaikuttamista.
Kansalaiset pysyivät silloin – valitettavasti edelleen hiljaisina – ehkä toivoen, että kyllä aina joku heidänkin asioitaan hoitaa. Toisten mielipiteet vaan hoituivat paremmin kuin toisten. Näin se menee, edelleen. Asukasyhdistyksiä syntyi jonkun verran, usein erilaisina yhdenasianliikkeinä, kansalaisvaikuttamiseen ei syntynyt sellaista uutta puhtia, mitä eduskunnassa kenties silloin toivottiin.

Heinäkuun alussa vuonna 1995 voimaan tulleeseen kuntalakiin otettiinkin säännökset, joilla osallistumista ja kuulemista parannettiin.

Luottamushenkilöiden vaalikelpoisuuden rajaaminen on myös ollut keskeinen kysymys. Kuntalain mukaan keskushallinnon johtavat viranhaltijat ja eräät muut keskeiset viranhaltijat eivät nykylain mukaan voi asettua ehdokkaiksi kuntapäättäjiksi. Onko tämä syy vai seuraus, en tiedä, kuitenkaan ei ole jäänyt epäselväksi, etteikö vaikutusmahdollisuuksia silti ole – ja niitä osattu käyttää.

Kun kuntalakia nyt ollaan uudistamassa tällä vaalikaudella, niin keskeinen asia on, miten määritellään luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden toimivaltuudet uusissa suurkunnissa, joita pian on syntymässä. Kysymys liittyy myös siihen, miten voidaan estää se, ettei päätöksenteko karkaa kunnallisen demokratian ulkopuolelle. Ongelmallista on sekin, että tärkeitä toimialueita on kunnissa yhtiöitetty ja valtuuston toimivaltaa on voitu näin merkittävästi rajata.

Lainaan tähän lopuksi Helsingin Sanomissa 25.11.2011 kirjoittaneiden Uusi kunta 2017 –projektin päällikkö Aija Tuimalan ja Suomen Kuntaliiton tutkija Sini Sallisen ajatuksia kirjoituksesta ”Kuntauudistus voi parantaa lähidemokratiaa”.

”Tulevaisuuden vahvoihin peruskuntiin tulee luoda kaikkia kuntalaisia yhdenvertaisesti kohteleva lähivaikuttamisen järjestelmä.”

”Kunnissa kuullaan ihmisiä jo nyt. Kuuleminen on kuitenkin usein satunnaista, ja kuntalaiset epäilevät, ettei heidän antamansa palaute vaikuta asioihin.”

”Mikäli kunnanosahallintoa päätetään kehittää, on määriteltävä selvästi, mitkä ovat sen tehtävät uudessa kunnassa ja minkälaista päätösvaltaa kunnanosille voitaisiin antaa esimerkiksi kunnan taloudesta. Olennaista on, että tuleva kuntalaki antaa kunnille vapauden kehittää paikallisiin oloihin sopivia malleja.”

”Asukkaita voitaisiin kuulla nykyistä paremmin vaikka he eivät osallistuisi poliittiseen päätöksentekoon. Erityisesti suurilla kaupungeilla on jo kuntalaisten osallisuusohjelmia, erilaisia kyselyjä sekä internet- palstoja ja –toreja, jolla kuntalainen pystyy ottamaan kantaa kaupungin asioihin.”

”LÄHIDEMOKRATIAN ja osallisuuden lisäksi tulevaisuuden vahvan peruskunnan lähivaikuttamiseen kuuluu myös kuntalaisten vahva mukanaolo palveluiden suunnittelussa.”

”Tavoitteena on, että kuntalaiset tuntisivat vahvasti olevansa osallisia kunnan asioissa.”

KUNTA OLEMME ME KAIKKI YHDESSÄ

Tutustu Suomen Kuntaliittoon ja Uusi Kunta 2017-projektiin.

Kiruna och stadsplanepromlemen


Peter Ehrström skrev i Vasabladet om gruvstaden Kirunas nya problem. Om gruvindustrin fortsätter måste en stor del av bebyggelsen rivas och ombyggas. Men har en vanlig invånare någonting att säga när politikerna besluter vilka delar av staden rivs? Och huru är det i andra städer när stadsplaneändringar görs och stora nya byggmassor ersätter naturen eller gamla hus?

Kiruna har i årtionder lockat inte enbart gruvarbetare från Finland utan även både finska och svenska segelflygklubbar. Kebnekaise-fjellet 60 kilometer från staden och en lämplig hård vind gör det möjligt att stiga till 6-7 kilometers höijd när vi på somrarna får nöja oss med endast ca. 2 km höijder i termik. Kirunaklubben har plogat en startbana på isen och ett par veckor varje påsk har många ivriga väntat på det fina flygvädret. Men när vädret var sämre kunde man fara till stadens simhall med ett fint finskt bastu. Åtminstone här hade beslutsfattarna hört vad folket = de finska gruvarbetarna, ville ha.

No, här i Vasa tillåter beslutsfattarna även en bastu på Sandön för vinterbadarna. Men Vasklotskogen, som i den tidigare delgeneralplanen var ”i naturtillstånd bevarat parkområde”, skulle lättvindigt delvis säljas åt någon grynderfirma för höghus. Motionstigen där är livsviktig för oss som bor i det tättbebyggda Vasa centrum. När vi springer, går eller skidar där kommer vi inte att belasta samhället som patienter på sjukhus. Det är ganska motstridigt att staden däremot vill satsa stora pengar för nya sportanlägningar. Där skulle sen flegmatiska feta gubbar – innan de hamnar på sjukhuset - sitta och stirra på spelande eller springande ynglingar.

På 60-talet arbetade jag på Erik Kråkströms arkitektbyro. I “stadsplanesaneringen” för Vasa förminskades den alltför stora byggrätten i Vasa centrum. De gamla jugendhöghusen var tättbebyggda men vackra, de yngre från 50-talet nästan lika tättbebyggda men ofta klumpiga och fula. Även politikerna märkte att om ingenting görs förslummas kvarteren. Även trafiken och den ökande bilmängden hade blivit ett problem på gatorna och de trånga gårdarna. Trafikplanerarna beräknade parkeringsbehovet och många tomter reserverades för parkeringshus. I dem skulle även invånarna få platser för sina bilar. Byggnadsskydsfrågor var ännu främmande åtminstone i Finland och Sverige. Setterbergs viktigaste officiella byggnader, Hovrätten, kyrkorna mm. skyddades i stadsplanebestämmelserna men inte privata hus. När jag frågade Erik om inte t.ex. Wasaborgs ståtliga höghus borde skyddas var svaret: “Om någon skulle riva den får han enligt stadsplanen bygga endast ett hälften mindre hus…”

Men huru har det gått med alla stadsplaneändringar i Vasa? Nästan alla parkeringstomter har staden i planen ändrat och sålt åt byggfirmor för höghus. Parkeringen under torget räcker för butiksklienter men inte för oss invånare i centrum. Ett miniparkeringshus finns lyckligtvis ännu under en bensinstation i Wasaborgs kvarter men även den tycks ibland vara hotad av planerare och politiker som själv bor i förstäder. Många andra städer har aktivt lockat människor att bosätta sig i centrum men beslutsfattarna i Vasa tycks göra tvärtom. Vill ni att vi flyttar till Seinäjoki eller Helsingfors? I H-fors kan invånarna i centrum åtminstone med parkeringssedeln fritt parkera längs gatorna – här får vi böter.
Den minskade byggrätten, den finns väl kvar fast man gör ändringar i stadsplanen? Jag råkade i lokal-tv någon gång förra året se när stadsfulmäktige behandlade stadsplaneändringen av Wasaborgs kvarter. Någon av ledamötena jublade när byggrätten på Wasaborgs tomt skulle förstoras till rekord i staden. En sjätte våning i stället för vinden i ett gammalt jugendhus skulle totalt ändra och förstöra arkitekturen. Pensionerade bankdirektörer eller jurister tycks lita enbart på pengar. Invånarnas trivsel och behov eller estetiken i stadsbilden betyder för dem ingenting. Synd att sådana människor får förstöra staden.

Invånarnas anmärkningar och motförslag i stadsplaneändringar tycks inte betyda någonting. Det har vi tyvärr redan länge fått erfara. Den på förra årtiondet ändrade planerings- och byggnadslagen är skendemokratisk. I lagen står det att invånarna måste höras men det är en fras utan betydelse. Tidigare behandlades våra anmärkningar av statsanstälda arkitekter som förstod vad vi talade om.Nu är det enbart jurister, lekmän i planeringsfrågor. Den misslyckade lagen borde ändras!!!

5.12.2011 / Asko Halme (Stadsarkitekten som väntat på en efterträdare i 18 år)

KENEN KAUPUNKI?

Asukasyhdistyksemme blogi julkaisee nyt suomenkielellä arkkitehti Hannu Vuolteenahon kirjoituksen, joka on aikaisemmin julkaistu Vasabladetissa ruotsiksi.

KENEN KAUPUNKI?
Arkkitehti Hannu Vuolteenaho

Peter Ehrström nostaa pääkirjoituksessaan 4.12. -11 esiin aina yhtä polttavan kysymyksen:
”En hurudan stad vill vi ha? Vems intressen får styra omvandlingen?” (Vbl 4.12. -11)

Muodollisesti katsoen kaikki on niin kuin pitääkin: kaupungilla on kaavoitusmonopoli ja kaavoista päättää viime kädessä demokraattisesti, julkisilla vaaleilla valittu kaupunginvaltuusto. Kaavoja valmistelevat luottamusmiesten valitsemat virkamiehet tai konsultit. Kaavojen eri vaiheista päättävät asianomaiset luottamusmieselimet. Asukkaille on varattu mahdollisuus tulla kuulluksi kaavoja valmisteltaessa ja valittaa lopullisesta valtuustonpäätöksestä.

Miksi sitten tyytymättömyys tehtyihin esityksiin ja päätöksiin on niin yleistä? Miksi asukkaat kokevat, että he eivät voi aidosti osallistua kaupungin kehitystä koskevaan päätöksentekoon?

Syitä on useita:

1) Suomi kuuluu tutkimusten mukaan maailman vähiten korruptoituneisiin maihin. Tutkimukset eivät ilmeisesti tunne Suomessa niin yleistä rakenteellista korruptiota. 1960-luvulta lähtien puolueet ovat jakaneet myös kunnalliset virat mandaatteihinsa. Sen seurauksena virantäytössä ”sopivat syrjäyttävät pätevät” ja itse viranhoidossa ryhmäedut syrjäyttävät kaupungin asukkaiden edut.

2) Valtakunnallisella tasolla edustuksellinen demokratia toteutuu puolueiden kautta. Nämä puolueet eivät välttämättä edusta kunnallisella tasolla ajankohtaisia intressejä. Asukasyhdistyksiltä ja vastaavilta ympäristöstä kiinnostuneilta ryhmiltä puuttuu edustus kunnan elimissä. Puolueiden välinen taktikointi ja kilpailu vallasta estää asioiden objektiivisen käsittelyn.

3) Kaupunkia rakennetaan pääosin yksityisin varoin ja usein myös yksityisille tonteille. Laki antaa kunnalle mahdollisuuden tällöinkin päättää mitä ja miten rakennetaan, mutta on luonnollista, että toteuttajien intressit otetaan huomioon. Myös tällä tasolla päättäjien ja yksityisten väliset suhteet saattavat saada rakenteellisen korruption luonteen. Nykyisin nimenomaan rakennusliikkeet, liikelaitokset ja vastaavat toimijat vaikuttavat päätöksentekoon enemmän kuin kuntalaiset kuntalaisina.

4) Kaupunkisuunnittelu, kaavoitus ja rakennussuunnittelu ovat kukin hyvin vaativa ammattiala. Kuitenkin koulutettu ammattikunta, arkkitehdit, ovat parin viime vuosikymmenen aikana menettäneet määräävää asemaansa sekä kunnallisissa että yksityisissä organisaatioissa. Vaasassa 1970-luvulla käynnistynyt ja parikymmentä vuotta voimakkaana jatkunut kaupunkisuunnittelu on 2000-luvulla ajettu alas. Aluksi kaupunkisuunnittelun johtoon tulivat epäpätevät henkilöt ja sitten virasto hajotettiin. Kaupunginarkkitehdin että yleiskaava-arkkitehdin virat ovat täyttämättä.

5) Vuonna 2000 tuli voimaan uusi maankäyttö- ja rakennuslaki. Sen piti parantaa kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia, mutta toisin kävi. Itse kaavoitusprosessi hidastui eikä mikään velvoita ottamaan huomioon asukkaiden kannanottoja. Kaavoitusta koskevat valitukset siirrettiin juristien ratkaistaviksi. Juristit eivät ymmärrä kaavojen sisältö- ja laatukysymyksiä, ainoastaan kaavoitusprosessin lainmukaisuutta, joten ratkaisuista on turha valittaa.


Arkkitehtuurista ja kaupunkirakentamisesta on sanottu, että se on aina aikansa kuva. Uskallammeko katsoa peiliin?

”Blir 2010-talet generellt en okänd epok i planeringshistorie, litet som 1960- 1970-talen? Inte om långsiktig stadsutveckling prioriteras framom kortsiktig vinstmaximering.” (Vbl 4.12. -11)

Valitettavasti on niin, että 2000-luvulla tuhottiin Vaasassa se pitkäjännitteinen kaupunkisuunnittelutyö, joka aloitettiin 1970-luvulla. Työ on aloitettava alusta, rakentamalla organisaatio ja miehittämällä se ammattitaitoisilla henkilöillä, mikäli nykyinen kehitys aiotaan kääntää.


5.12.2011
Hannu Vuolteenaho

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Yleiskaava hyväksyttiin valtuustossa


Kuvat AN. Vaasa Vaskiluodosta päin nähtynä

Vaasan Yleiskaava 2030 on ollut syksyn mittaan päättäjien käsittelyssä, tiistaina 13.12 se hyväksyttiin myös lopullisesti valtuustossa. Vihreiden Tapio Osala esitti Anna Swanljungin kannattamana palauttamista, mutta esitys äänestettiin nurin äänin 4 – 47. Sanomalehti Pohjalaisen (14.12.2012) mukaan vihreiden Anna Swanljung oli käyttänyt perusteluissaan mm. Vaskiluodon metsäalueen tinkimätöntä puolustamista, ja vastustanut yleiskaavaan piirrettyä kerrostaloaluevarausta Niemeläntien varteen.

Rohkenen kiittää asukasyhdistyksemme puolesta valtuutettu Anna Swanljungia tästä viime metreille asti tehdystä työstä Vaskiluodon metsän pitämiseksi kokonaisuudessaan monipuolisena luonto- ja virkistysalueena. Muissa poliittisissa ryhmissä ei tälle asialle enää tai vielä haluttu lämmetä. Näin se näyttää nyt menneen.

Vaasan kokonaisyleiskaavaa on laadittu vuodesta 1976 alkaen. Aikaa on kulunut siis melkoisesti! Kerratessani itsekseni ”Kaavoituksen lyhyttä oppimäärää” kirjasta Kulttuuriympäristö – tutki ja opi (Museovirasto ja Opetushallitus, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 2000)aloin jossain määrin tajuta, millaisista pitkistä prosesseista kaavoituksessa on kyse.

Kaavoituksen tarkoituksia on monia, jopa erilaisia eturistiriitojakin, mutta ylimpänä ajatuksena on luullakseni kuitenkin toive pystyä ratkomaan elämän eteenpäinmenon tuomat haasteet niin, että me ihmiset ja koko luomakunta, voisimme jatkaa eloamme hyvinvoivina ja tyytyväisinä nyt ja tulevaisuudessa.

Nyt ollaan Vaasassa tietynlaisella merkkipaalulla. Tärkeä pitkä työvaihe on takana, poliittisilla päättäjillä on tahtoa edetä, virkamiespuolella ja toimeenpanevalla johdolla on myös puhtia edetä niin, että Vaasa ja sen lähialueet pysyvät vahvoina elinvoimaisina asuinseutuina. Pitää muistaa, että yleiskaavat eivät sellaisenaan koskaan toteudu, ne konkretisoituvat ja paranevat asemakaavavaiheissa, joissa toki on huomioitava ylemmät maakunta- ja oikeusvaikutteiset yleiskaavat (myös kuntaliitosten jälkeen).

Yleiskaavan vahvistamisen jälkeen ikään kuin ”taivas selkenee” ja voidaan nähdä helpommin kokonaisuuksia, joitakin palikoita pitää uskaltaa jättää käyttämättä, ja toisaalta eteen tulee aivan varmasti sellaista, joka pakottaa päättäjiä ja tavallisia kansalaisia arvioimaan mahdollisuuksiamme uusista näkökulmista. Taloudelliset ja myös muut arvot muuttuvat, mikään ei pysy ikuisesti ennallaan, onneksi näin elämässä on, muutenhan tämä kaikki olisi aika ennalta määrättyä ja turhaa.

Uskon vakaasti, että kamppailua ja asiallisia toimia myös Vaskiluodon metsän ”koskemattomuuden” puolesta voidaan ja pitää jatkaa tulevina vuosina. Vaasaan on nyt varattuna paljon kerrostalorakentamiskohteita keskustaan, raviradan alueelle, Palosaarelle, Myrgrundiin jne. Näistä on hyvä aloittaa, ja todeta sitten, ettei Vaskiluodon metsästä tarvitse ottaa pois kaistalettakaan ja leirintäalue saa säilyä nykyisellä erinomaisella paikallaan vielä pitkään!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Markka-aikaan


Kuvat AN
Jokainen halukas voi siirtyä käyttämään Suomen markkoja – ostamalla upean kaksikielisen VAASAN TORI- VASA TORG- lautapelin. Maria Nordbäck onnistui saamaan tämän Vaasan torielämän historiaa 1930 – 1950-luvuilla hienosti kuvaavan myyntihitin juuri sopivasti joulumyyntiin!


Peliä markkinoitiin jo loppukesällä, itse varasin pelin sen suunnittelijalta Taiteiden Yön markkinahulinassa. Laitoin pelin vielä joulupakettiin, en siis pysty vielä arvioimaan kuinka hieno ja koukuttava peli oikein on! Testi suoritetaan joulunpyhinä ja viimeistään alkuvuodesta kerron lisää.

Pelilauta ja koko peli on mukavan suurikokoinen ja selkeä. Siinä on lautapeliksi myös paljon sisältöä. Erityisen merkittävää, suorastaan kulttuuriteko, tämä peli on sen aitojen historiallisten kuvien ja ihmisiltä kerättyjen tarinoiden ansiosta. Toivon pelille hyvää vastaanottoa vaasalaisten ja muidenkin lautapelien ystävien keskuudessa!

Torivahdin pilli on kadonnut. LÖYDÄ SE!

Torgvaktens visselpipa är försvunnen. HITTA DEN!

Peliä ei ihan joka kaupasta saa. Kirjakaupoista, Kuntsin modernin taiteen museosta tai voit kysellä suoraan pelin tekijältä Maria Nordbäckiltä.


Pelin testiversiota pelasivat jo kesällä nuoret opiskelijat ja hieman vanhemmatkin.

Peliä voi pelata 2 – 4 henkilöä, yksi peli kestää noin 30 – 45 min, ikäsuositus 8+ vuotta.

Aaton tarinoita 3


Asukasyhdistyksemme hallituksen jäsen Aatto Wuorenlinna on kaikkien vaasalaisten arvostama todellinen herrasmies. Hän on Vaasassa erittäin tunnettu, monissa yhdistyksissäkin vaikuttava kulttuuripersoona ja tietopankki.
- Vaasa ennen ja nyt – Vasa förr och nu - blogilla on suuri ilo ja kunnia saada julkaista Aaton kirjoituksia.

Tämän blogin lukijat voivat jälleen nauttia Aaton ainutlaatuisesta kyvystä kertoa ihastuttavia tarinoita, - aikakausista vuosikymmenten takaa, todellisista tapahtumista täällä Vaasassa, joissa on dramaattisia käänteitä, romanttisia hetkiä… Aaton aikaisemmat kirjoitukset löytyvät blokistamme huhtikuun 20. päivän ja marraskuun 19. päivän kohdalta.
Tämän tarinan kuulimme yhdistyksemme syyskokouksessa 15.11. 2011 – odotellessamme kahvitarjoilun alkua. Kiitos Aatto!

ERÄS SOTAOIKEUSJUTTU:

Kirjoittanut Aatto Wuorenlinna

Tämän tositarinan on minulle kertonut JP 1:ssä Jatkosodan aikana palvellut ylivääpeli Haapalinna, Vaasassa, jossa myös minä suoritin asevelvollisuuteni (1948 – 1949).

”Jatkosodan aikana oli suomalaisilla joukoilla eräällä pienellä Äänisjärven saarella miehityksenä ehkä joukkueen verran sotilaita eräänlaisena ”eteentyönnettynä” vartiopaikkana.

Saarella ei ollut mitään muuta asutusta eikä mitään, mikä olisi toiminut tuon joukon viihdyttäjänä. Elämä kului siis vain vartiotehtävissä ja koruelämää viettäen. Kesällä paikka oli ihanteellinen – mutta syksyllä ja jopa pimeän talven tullen askeettinen ja jopa apaattinen. Oikeastaan ainoa viihdyke oli kortin peluu korsussa. Voimme käsittää tämänkin kertomuksen tunnelmia, kun oli satanut ja ollut päiväsaikaankin sumuista ja synkkää pitkin viikkoja.

Jälleen oli korttiporukka pelaamassa korsussa, kun yhtäkkiä Petromax`sista loppui öljy ja tuli pimeys. Siinä sitä sitten sadatellen keskeytynyttä peliä, joka tietenkin oli jännittävimmässä kohdassaan, ryhdyttiin kuuman Petromax-lampuun kaatamaan öljyä, joka siinä samassa höyrystyi ja seurauksena oli, että tuo höyrystynyt kaasu sytytti koko korsun ilman palamaan . Tällöin miehet ryntäsivät ulos korsusta palanein parroin ja kulmakarvoin. Taisi siinä joku heistä saada lieviä palovammojakin. Lisäksi tuli tuhosi armeijan omaisuutta mantteleja ym. Siksi siitä tuli Sotaoikeusjuttu…

Kuukausien kuluttua asia tuli käsiteltäväksi Sotaoikeuden istunnossa muiden syytteiden joukossa.
Sotatuomarina tuossa istunnossa toimi Hovioikeudenneuvos Sandelin, joka siviilissä toimi Vaasan Hovioikeudessa. Hän oli inhimillinen, elämää ymmärtävä ja suuri herrasmies. Hän oli tutustunut perusteellisesti syyteaineistoon tämänkin asian osalta ja kun asia tuli esiin julisti tuomionaan: Kaksi viikkoa poistumiskieltoa! (Mihinkäpä nämä kyseiset sotapojat olisivat muutenkaan tuolta saareltaan lähteneet)

Kun sitten istunto keskeytettiin puolelta päivin lounastauon johdosta, niin – sitä odoteltaessa kerääntyi käytävälle sotilaiden ja upseerien ryhmiä keskustelemaan aamupäivän tuomioista. Tällöin kenraali Wahlbäck omassa ryhmässään laukaisi mielipiteenään Sotatuomarille, joka tuli siihen upseeri rykelmään: ” Herra Sotatuomari, Te tuomitsitte siinä korsun polttamisjutussa AIVAN LIIAN LIEVÄN TUOMION!” Tähän Sotatuomari vastasi: ” Sotarikoslain mukaan on Sotatuomion ARVOSTELEMINENKIN Sotarikoslain mukaan rangaistava teko! Tämä sai ilmeisesti Kenraalin ”housut tutisemaan” ja hän suoritti nk. ”ranskalaisen vetäytymisen” sanomalla: ”Minusta tuntuu, että lotilla kanttiinissa on lounas valmiina – ehkäpä siirrymme sinne!”

Näkyykö lauantaina kuunpimennys?

Koko Suomessa näkyy täydellinen kuunpimennys lauantaina 10.12.2011. Pimennys alkaa kello 16.06 ja kestää 52 minuuttia.

Aurinko laskee Vaasassa lauantaina jo ennen kolmea, eli riittävä pimeys vallitsee ainakin koillisella taivaalla, jossa kuu nousee horisontissa. Keskikaupungilla talot ym. rakennukset voivat alkuvaiheessa peittää kuun nousun, kenties kuunpimennyksenkin. Myös pilvet voivat tietenkin peittää näkyvyyden. Kaupunginvalot haittaavat myös jossain määrin havaintojen tekoa, ainakin kuunpimennyksen kuvaamista. Kannattaa kuitenkin yrittää, sillä nykyajan digikameroilla saa yllättävän hyviä kuvia myös kuusta.
Lauantaina kuunpimennyksen aikaan kuvaan voi saada erikoisia värisävyjä. Jos mahdollista, käytä jalustaa tai aseta kamerasi jollekin tukevalle alustalle.



Kuva netistä, itselläni ei ainakaan vielä ole näin hyviä kuvia kuunpimennyksestä

Kuu näkyy täydellisessä kuunpimennyksessä rusehtavan punaisena. Kuu kulkee maan varjon pimeimmän osan läpi, mutta sen pinnalle taittuu jonkin verran auringonvaloa maan ilmakehän kautta. Ilmakehä suodattaa sinertävät sävyt pois.

Täydelliset kuunpimennykset ovat paljon harvinaisempia kuin osittaiset pimennykset, mutta yleisempiä kuin auringonpimennykset.

Edellisen kerran täydellinen kuunpimennys nähtiin Suomessa kesäkuussa, ja seuraava nähdään vasta vuonna 2015.

Tähtitieteellinen yhdistys http://www.ursa.fi/

Vaasan Adromeda http://www.ursa.fi/yhd/andromeda/

Kannattaa käydä katsomassa myös Vaasan kirjaston Teema-käytävällä oleva näyttely. Tammikuun puoleen väliin asti esillä on Veikko Siponkosken ”LUNA” valokuvanäyttely. Suosittelen!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Koululaisten tanssiaiset


Noin 700 Vaasan peruskoulujen yhdeksäsluokkalaista ja lähemmäs sata heidän opettajaansa juhlisti perinteiden mukaisesti Suomen itsenäisyyttä Vaasan kaupungintalolla maanantaina 5.12.2011. Kaupunginjohtaja Tomas Häyry jatkaa edeltäjänsä Markku Lumion aloittamaa perinnettä, ja kutsui peruskoulun päättöluokalla olevat nuoret tanssiaisiin kaupungin upeimpaan edustustilaan.

Komeissa ja kauniissa asuissaan nuoret ovat meille opettajille ja aikuisille luottamusta ja toiveita herättävä näky! Myös tämä ikäluokka on astumassa eteenpäin, ja löytää tulevien vuosien myötä oman paikkansa yhteiskunnassamme.

Uskon niin, että myös yhdeksäsluokkalaiset itse kokevat olevansa menossa kohti ns. aikuistumista – pahimmillaan korkokengät puristivat nuorten tyttöjen jalkoja, ja kravatit saattoivat kiristää joidenkin kaulaa jne. Parhaimmillaan tilaisuudessa nautittiin yhdessäolosta, hyvästä tarjoilusta, tanssimisesta, tästä erilaisesta, jännitykselläkin odotetusta koulupäivästä.

Juhlassa oli tietenkin myös oiva tilaisuus arvostaa Suomen itsenäisyyttä, menneiden sukupolvien työtä isänmaan hyväksi. Vaasan kaupungintalolla historian havina suorastaan huokuu kaikessa ympärillä olevassa, ja ”puhuu” ympärilleen katselevalle. Upeissa saleissa, seinissä, katoissa, portaikoissa, peilien ja tietenkin taulujen ja patsaiden aiheissa riittää ihmeteltävää enemmän kuin kukaan pystyy yhdellä vierailulla vastaanottamaan. Näihin toki voidaan palata vielä koulussa, ainakin historian ja kuvataiteen tunneilla.

Vaasan kaupungintalo

Vanhoja valokuvia, postikortteja tästä rakennuksesta, Vaasan kaupungintalosta, on todella paljon! Tiedän, että vaasalaisilla postikorttien keräilijöillä on hallussaan huimat kokoelmat niin mustavalkoisia kuin värillisiäkin ”aarteita”.
Ehdotan, että leikkimielisellä ”kilpailulla” lähdemme etsimään mahdollisimman vanhaa kuvaa Vaasan kaupungintalosta. Pelkkä tieto siitä, missä kuva on nähtävänä riittää, ts. kuvan julkaiseminen tässä blogissa ei ole tarpeen. Dokumentista, postikortista tai muusta, tulee kuitenkin pystyä kiistattomasti osoittamaan vuosiluku /ajankohta.

Varataan etsimiseen aikaa – presidentin vaaleihin asti! Voittajalle lupaan pienimuotoisen kirjapalkinnon.


Vaasan kaupungintalo on tukholmalaisen arkkitehdin Magnus Isaeuksen piirtämä rapattu tiilirakennus, joka valmistui 1883.

Vuonna 1918 osa Suomen hallituksen, Svinhufvudin senaatin jäsenistä joutui sisällissodassa pakenemaan kapinaan nousseita punaisia ja muodosti Vaasan senaatin 29. tammikuuta – 3. toukokuuta. Tämän ajan Vaasa oli hallituksen eli suomen tasavallan joukkojen, valkoisten pääkaupunki. Senaatin istuntosalina oli Vaasan kaupungintalo ja tästä kiitokseksi senaatti myönsi toukokuun alussa 1918 kaupungille augmentin eli oikeuden liittää kunnialisäyksenä Vaasan vaakunaan Vapaudenristin suurristin miekkojen kera.

Suomen itsenäistymisen ajoista kertoo oman tarinansa myös vaasalaisen kirjailijan Jorma Ojaharjun teos Valkoinen kaupunki. Vaasan kaupungin teatteri esittää ko. kirjan pohjalta tehtyä samannimistä näytelmää, esityksiä on vielä vuoden 2012 alkupuolella, viimeinen kerta la 25.2.2012.

Vaasan kaupunginteatteri http://teatteri.vaasa.fi/

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Ministeri Kyllönen vieraili Vaasassa


Liikenneministeri Merja Kyllönen vastasi esitettyihin kysymyksiin Pohjalaisen Monitorilla 30.11.2011 klo 17 – 18.30. Kysymyksiä esitettiin niin paikallista asioista kuin myös valtakunnan politiikastakin.

Mielipidekirjoitus, julkaistu Pohjalaisessa 4.12.2011

Läpiajoliikennettä rajoitettava

Liikenneministeri Merja Kyllönen tuntui saaneen paljon vierailultaan Vaasan alueella. Pohjalaisen Monitorin avoimessa keskustelutilaisuudessa ministerin asiantuntemus ja perehtyneisyys Vaasan kannalta tärkeisiin, dramaattisiinkin käänteisiin tuli hyvin esille. Eri tahot tuntuivat myös saaneen viestejään perille ministerille.

Liikennettä pitää arvioida, ei vain kaikenlaisen materiaalisen tavaran paikasta toiseen siirtymisenä, vaan myös pienen ihmisen, paikallisten asukkaiden kokemusten ja tuntojen näkökulmasta. Otin keskustelussa esiin Vaasan ydinkeskustan läpiajoliikenteen ongelmat, jotka lähivuosina vaan pahenevat kun Vaskiluodon Voiman siirtyy meritse tuotavasta polttoaineesta eli hiilestä kumipyörillä kaupungin läpi tuotavaan biopolttoaineeseen, turpeeseen ja puuhakkeeseen. Jo tänä päivänä jalankulkijoiden ja kevyenliikenteen alisteinen asema on kestämätön. Raskaan ja vaarallisten aineiden kuljetusliikenne ei enää suju turvallisesti tämän kokoisen kaupungin läpi.

Kaupungin käynnistämän keskustastrategian suunnittelussa on nyt kyettävä ratkomaan monien suurten kiinteistöasioiden ohella asukkaiden kannalta aivan oleellinen kysymys, eli keskikaupungin liikenteen rajoittamien kaiken kaikkiaan, ja läpiajoliikenteen osalta ensivaiheessa hidastaminen mm. Vaasanpuistikon alkupäässä samantapaisilla laitteilla, mitä nyt on siltaremontin aikana otettu onnistuneesti käyttöön. Tunnelivaihtoehdot, liikenteen siirtäminen paikoittain kaupungin alle, tulee rohkeasti ottaa selvitykseen.

Ministeri Merja Kyllönen oli myös ilmeisen hyvin informoitu ns. Vaasan Satamatie-hankkeesta, joka pitkällä tähtäimellä toivottavasti siirtää kauniin kotikaupunkimme elintärkeän sataman ja teollisuuden tarvitseman liikenteen kokonaan kehäteille, ja näin palvelemaan mm. suunnitteilla olevaa logistiikkakeskusta. Tämän eteen tarvitaan määrätietoista työtä kaikilla päätöksentekotasoilla.

Aimo Nyberg, Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n pj.

Kuvat V-M H

lauantai 3. joulukuuta 2011

Liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki

Patsaat puhuvat, muistuttavat meitä monesta asiasta. Mutta osaammeko me ihmiset kuunnella – siinäpä se, jatkuva kiire ajaa meidät oleellisten totuuksien ohi.


Kuva AN, Inkeri-patsas, jouluun alku 2011

Tänään lauantaina vietetään kansainvälistä vammaisten päivää. Asia on hyvin laaja, tärkeä kaikilta osiltaan, ja ansaitsee tulla huomioiduksi jokapäiväisessä arjessa erilaisina tekoina inhimillisyyden löytämiseksi ja lisäämiseksi meidän kaikkien kesken. Kaikki tarvitsemme toistemme apua, enemmän tai – vielä enemmän. Samoin toisten auttamisessa ei ole niin pientä tekoa, etteikö sillä olisi merkitystä sille joka on avun tarpeessa.

Liikenne on ehdottomasti yksi vakavimmista vammautumisen aiheuttajista. Tämä on asia, josta ei koskaan puhuta liikaa. Lehtien uutiset liikennekuolemista ovat Suomessakin edelleen valitettavan yleisiä, ystävien ja läheisten menetykset ovat liian monille omakohtaisesti koettua, ja tuottaneet suunnattoman suurta surua.

Tänään on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan Inkeri-patsaan sanomaa.


Kerron vuosittain oppilailleni, seiska luokkalaisille, Vaasan patsasesittelyjen yhteydessä tätä suunnattoman koskettavaa tosi tarinaa, joka on ollut kuvanveistäjä Tea Helenelundin lähtökohtana hänen ryhtyessään tekemään Inkeri-patsasta.

”Patsas esittää nuorta tyttöä, jolla on pieni lintu käsissään, siipirikko, läheisellä moottoritiellä auton tönäisemäksi jäänyt vahingoittunut lintu. Kerrotaan niin, että tapaus on tosi, ja kyseessä ollut tyttö, Inkeri nimeltään, olisi juossut kesken leikin läheiseltä pihalta tielle pelastamaan lintua. Saatuaan linnun käsiinsä, syliinsä, tapahtui pahin mahdollinen – tyttö oli keskellä kaupunkiin päin tulevaa moottoritietä, eikä liian kovaa vauhtia tulleella autoilijalla ollut mitään mahdollisuutta onnistua väistämään – ja Inkeri jäi itse auton yliajamaksi, ja menehtyi saamiinsa vammoihin. Häntä ennen, ja vielä hänen jälkeensäkin, Vaasan uusi moottoritie koitui liian monen leikkivän lapsen kohtaloksi.”

Inkeri-patsas (Tyttö ja siipirikkolintu) on liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki. Se sijaitsee Inkerinpuistossa Hietalahden mäessä Vaasan moottoritien alkupään tuntumassa. Patsaan on suunnitellut ja veistänyt kuvanveistäjä Tea Helenelund (1917- 2010. Tea Helenelund kuoli vuosi sitten, 17.12. 93-vuotiaana). Patsasalueen kokonaissuunnitelman on laatinut piirustuksen opettaja, taiteilija, graafikkoTauno (Tanu) Manninen. Kivityöt on tehnyt Tmi Vaasan Hautakivi.

Muistomerkki on kaksiosainen: Pronssiin valettu luonnollisessa koossa (130 cm) oleva tyttö pitelee hellävaroin siipirikkoa lintua käsissään.Vieressä on 190 cm korkea punagraniittinen vaarallista risteystä osoittava liikennemerkki. Liikennemerkin sivuihin on kaiverrettu v. 1945-1953 Vaasassa liikenneonnettomuuksissa surmansa saaneiden alle 15-vuotiaiden lasten nimet ja kuolinpäivät. Nimiä on 14. Teksti on latinankielinen:

Protege crescentem parvis esto via tuta!(
Suojele kasvua Turvaisaa tie pienien olkoon!)
(Skydda de växande Säker sin väg de minsta må hava!)
Muistomerkki paljastettiin 11.5.1955. Muistomerkki on yksityinen lahjoitus kaupungille.

Taustatietoja: Vaasan Tyttölyseon vuoden 1961 ylioppilaat esittivät lakkiaispäivänään kaupunginjohtajalle anomuksen, että kyseinen puisto muutettaisiin Inkerin puistoksi Ingers parken. Kaupunginvaltuusto hyväksyi esityksen kokouksessaan 14.6.1961. Patsaan ympäristöä on kunnostettu aika ajoin vuosien mittaan. Viimeisin suurempi peruskunnostus tehtiin vuonna 2006. Tuolloin uusittiin patsaan ympärillä ollut perennaryhmä totaalisesti. Puistokalustoa uusittiin ja lisättiin valopisteet portaiden ja perennaryhmän väliin. Suunnittelutyön teki viheraluehortomi Leila Roivainen kaupungin viheralueyksiköstä.

Lähde: KULTIVA Vaasan patsaat ja muistomerkit

perjantai 2. joulukuuta 2011

Vaskiluodon metsän puolustaminen

Päihdeongelmaisten suoja-asuntola valmistuu

VKA ry on vastustanut joitakin asioita hyvinkin voimakkaasti. Ei pelkästään vastustamisen ”ilosta” vaan puolustaaksemme mielestämme tärkeitä, hyviä asioita. Vaskiluodon metsä on yksi tällainen kohde. Sen ”koskemattomuutta” on haluttu suojella koko yhdistyksemme olemassaolon ajan. (VKA ry on perustettu 20.12.1994) Itse asiassa tämän keskikaupungin aivan välittömässä läheisyydessä olevan luontoalueen puolustaminen oli yksi syy yhdistyksen perustamiseen. Metsässä järjestettyjä rock ym. konsertteja paheksuttiin niistä aiheutuvan melun, roskaamisen ja luonnon tärveltymisen pelossa.

Vaskiluodon metsän puolesta on kerätty vuosien varrella myös nimilistoja, on tehty julkilausumia, kannanottoja ja kuntalaisaloitekin. Metsän merkitystä monipuolisena luontoalueena, ympärivuotisena kuntoiluratana, keskustan koulujen liikuntatuntien korvaamattomana pitopaikkana, mielenrauhan ja virkistyksen tuojana, tätä kaikkea olemme pyrkineet todistamaan niin yksityisinä kansalaisina kuin asukkaiden mielipiteitä esiin tuovana yhdistyksenä.

Vaskiluodon asukkaat ryhtyivät vuoden 2009 lopulla vastustamaan myös päihdeongelmaisten suoja-asuntolan rakentamista Reininkadun lähelle Vaskiluodon metsäalueella olevalle kaupungin tontille. Asukasyhdistyksemme toimialueisiin kuuluu sääntöjemme mukaan Vaskiluoto, tästä syystä yhdistystämmekin pyydettiin mukaan vastustamaan hankkeen toteuttamista ns. väärään paikkaan. Vuoden 2009 lopulla käydyt kuulemiskokoukset ja keskustelut lehdistössä johtivat poliittisten päättäjien haluun löytää uusi ja parempi sijoituspaikka päihdeongelmaisten suoja-asuntolalle.

Nyt syksyllä 2011 ollaan asiassa jo loppusuoralla, kyseinen rakennus on kohta valmis, sitä rakennetaan parhaillaan lähellä Minimania, Kalastajankadulle, Vöyrinkaupungilla siis, joka myös on asukasyhdistyksemme toimialuetta. Vaikka tätäkin suoja-asuntolan sijaintia jotkut vastustivat, on se ehdottomasti parempi paikka ainakin asuntolan asiakkaille ja työntekijöille, kuin alun perin suunniteltu ”piilomaja” metsän kätköissä. Nyt ollaan keskellä kaupunkia ihmisten ja palveluiden lähellä.

Päihderiippuvaisia ei tule piilottaa pois muiden silmistä, kauas metsään, tai maalle, naapurikuntiin. Tämä olisi ollut mielestäni aivan vääränlainen signaali hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen järjestämisestä kotikaupungissamme.

Epäkohtien ja väärien valintojen vastustaminen, ja joskus jopa valitusten tekeminenkin, on tarpeen. Lehdissä kirjoitellaan aina aika ajoin ”ammattivalittajista”, ja heidät pyritään saamaan huonoon valoon. Tällaisia henkilöitä en tunne. Ei asia ole näin mustavalkoinen, demokratian pelisääntöihin kuuluu erilaisia asianosaisten kuulemisia, ja näin ollen mahdollisimman hyvän lopputuloksen löytyminen joskus vasta pitkänkin prosessin jälkeen. Tämä on toki selvää päättäjille ja virkamiehille, mutta toisinaan liian vaikeaa ymmärtää meille tavallisille vaasalaisille ja kansalaisille, jotka haluaisimme asioiden etenevän rivakammin (omien) toiveidemme suuntaan.

Kuvat AN 20.11.2011. Asuntolan rakennustyöt ovat loppusuoralla.


Keväällä täällä jo kukat kukkivat, ja talo on saanut uudet asukkaansa, jotka toivottavasti viihtyvät täällä.


Tänne asumaan tulevat saavat asua keskellä kaupunkia lähellä palveluja, omakotitalossa, lähellä luontoa, Tiklaspuiston ja lammen välittömässä läheisyydessä.

Tämän uudisrakennuksen lisäksi Vaasan kaupunki korjaa myös Sorakadulle päihdekuntoutus yhteisön käyttöön entisen keskuslaboratorion rakennuksen. Näyttää todella siltä, että nyt Vaasassa on todellakin päätetty satsata myös heikompiosaisista huolehtimiseen!

torstai 1. joulukuuta 2011

Blogissamme jo sata juttua!

Mikä tämän blogin kirjoituksista on ollut mielestäsi tärkein?
Entä kuvista, onko joku kuvista kenties kertonut sinulle jotain uutta Vaasasta?


Kuvassa ollaan karttojen ja korttien äärellä pohtimassa Vaasan keskustastrategiaa 18.11.2011 kirjaston Draama-salissa.

Valtaosa tämän blogin kirjoituksista ja kuvista on jotenkin liittynyt asukasyhdistystoimintaan, kuten vaikuttamiseen kaupunkisuunnitteluun ja siihen miltä arki ja eläminen Vaasassa maistuu.

Sata blogikirjoitusta!

Ei ihan huono alku! Noin 9 kuukautta, ja sata blogijuttua tehtynä. Tämä blogi, Vaasa ennen ja nyt – Vasa förr och nu, perustettiin lähinnä mainostamaan asukasyhdistyksemme tilaisuuksia. Kaikki alkoi helmikuun lopussa 2011, kun mainostimme tilaisuutta Vasa Arbiksella, jossa esiteltiin Vasabladetin lehtivalokuvaajan Rafael Olinin tuotantoa 1960 – luvulta, rinnakkain samoista kohteista nykypäivänä otettujen valokuvien kanssa.

Blogiin laitettiin heti myös tietoja yhdistyksemme kokouksista, kannanotoista jne. Tarkoituksena on ollut saada julkisuutta, tulla näkyväksi ja kuulluksikin, eli toimia julkisena, avoimena vaasalaisten asioita esiintuovana nettifoorumina. Alkuperäinen idea esitellä Vaasaa kuvien kautta, nimenomaan vertailemalla eri aikoina otettuja kuvia, ei ole valitettavasti vieläkään oikein päässyt vauhtiin. Mutta heti kun kuvamateriaalia saadaan lisää, lupaan julkaista niitä - nykyajan kuvaparin kanssa tai ilman. Ehkä kuvia löytyy yksityisiltä ihmisiltä paljonkin, kun niitä vaan osaisi pyytää!

Yhdistyksemme blogi on avoin kaikella asialliselle Vaasaa käsittelevälle kirjalliselle ja kuvalliselle materiaalille. Blogissa jo olevien juttujen kommentointi on nopein tapa saada oma mielipide tai uusi lisätieto julkaistua netissä. Otan vastaan myös ns. valmiita artikkeleita linkkilistoineen ja kuvineen julkaistavaksi. Erityisesti kaipaan ruotsinkielistä materiaalia, sillä toistaiseksi blogimme ei ole riittävän kaksikielinen foorumi, ja palvelee siis valitettavan huonosti jäsenistömme ruotsinkielistä osaa.

Tule Sinäkin mukaan kehittämään tätä sivustoa! Ideasi voidaan mitä todennäköisimmin toteuttaa, varsinkin jos itse olet valmis juttujasi tekemään eli lähettämään tekstit ja kuvat minulle s-postina osoitteella aimonyberg(at)gmail.com.

Palautetta voi myös lähettää tai kertoa minulle, ja toki myös muille yhdistyksemme hallituksen jäsenille. Toivon mielipiteitä myös kuvista, niistä jotkut saattavat olla melkoisen erikoisia, kuvisopettaja kun olen.

Pidetään yhdessä blogi vauhdissa!