Kuva AN. Auringonlaskun aikaan Gålörenissa 23.6.2012 klo 23.01
Keskikesän taitekohta on taas takanapäin, ja useimmilla meistä on vielä edessäpäin ansaittua loma-aikaa!
Juhannuksen vietto sujui valtakunnassa – normaaliin tapaan. Vakavilta onnettomuuksilta ja kuolemantapauksilta ei vältytty tälläkään kertaa. Vaasan seudulla ei ainakaan nettiuutisten mukaan ole toistaiseksi tiedossa hukkumisia tai kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia.
Täällä Pohjolassa, Suomessa, Länsirannikolla, merellisten auringonlaskujen Vaasassa, voimme seurata luonnossa tapahtuvaa uskomattoman kaunista vuodenaikojen kiertoa. Juhannuksena oli ”ihan pakko” käydä meren äärellä auringonlaskun aikaan, ja nähdyn kauneuden edessä pysähtyä, herkistyä.
Valo, lämpö, sateet, kosteus, kuivuus, tuuli, matala- ja korkeapaineet vaihtelevat neljän vuodenajan rytmeissä. Keskikesän hetket, varsinkin yön ja päivän kosketuspinnat, ovat jotain ainutlaatuista, jonka ihmiselle hyvää tekevistä vaikutuksista on meillä jokaisella vapaus ja ilo nauttia, kukin omalla tavallaan.
Kesäpäivän seisauksen (21.6.) aikoihin Vaasan korkeudella yö eli aika auringonlaskusta (23.44) auringonnousuun (3.22) on vain 3 tuntia 38 minuuttia. Yötön yö Lapissa on erilainen kokemus, samoin auringonnousut ja laskut Etelä-Suomessa. Siellä viettämäni juhannukset mökkimaisemissa, ovat yön tummuessa olleet tunnelmiltaan toisenlaisia, enemmän -hämärään hiipuvia.
Mereen laskevat auringonlaskut ovat jotain, mistä meidän vaasalaisten tulee olla todella kiitollisia. Näkymän kauniiseen saaristoon voi täällä löytää jokainen halukas, ihan vain kävelemällä kaupungilla, tai menemälle jollekin monista venesatamista, tai lähtemällä veneellä ns. saareen, omalle tai jonkun tutun matkassa heidän vieraakseen mökille.
Kuva AN. 23.6.2012 klo 23.20. Maalahti, Gålören
Tänä juhannuksena mieleeni nousi ajatuksia auringosta. Kesäpäivänseisauksen ja muidenkin vuodenkiertoon liittyvien käännekohtien ajatteleminen vei minun mieleni, ajatukseni Stonehengen ja mm. Egyptin pyramidien rakentajien aurinkokelloihin, kalentereihin. Tällaiset mysteerit kiehtovat, ja tekevät tietyllä tavalla meidät tämän ajan tietoihin ja uskomuksiin jämähtäneet sivistyneet länsimaiset ihmiset jopa nöyriksi.
Juhannuksen aikoihin on hyvä hetkeksi pysähtyä, antaa ajatusten sekä levätä, että lentää… Jollain tavalla minusta tuntuu hyvältä näin keskikesällä, luonnon kukkiessa, lämmön ja valon saavuttaessa oman minän sielunsyvyydet, ajatella Äiti Maan olevan hengittävän olennon, jonka uloshengitys kestää joulusta ja loppiaisesta alkaen juhannukseen asti, ja nyt on edessä sisään hengityksen vaihe, - pienen pysähdyksen jälkeen, uusi aktiivinen toiminnan aika, läpi syksyn tuomien uusien asioiden ja tapahtumien, kohti vuoden lyhyintä päivää, pisintä yötä, joulun aikaa.
Hyvää kesää kaikille!
Ps. Gålörenissä on hieno lintutorni. Tähän aikaan vuodesta voi vielä kuulla yölaulajia. Myös kahlaajia oli nähtävillä melkoiset määrät.
Kuva AN. Gålörenin lintutornista näkyi 23.6.2012 auringonlaskun aikoihin mm. komeita joutsenten lentoja, kurkia, liroja, mustaviklo, punajalkavikloja, haapanoita, tukkakoskeloita ja tietysti lokkeja. Luhtahuitti äänteli rantakaislikossa.
Jos haluat nähdä kuvia Skaftung Naturen viime kesänä pitämiltä lintukursseilta Kristiinankaupungin Siipyyssä niin mene sivulle aimonaskeleet.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti