TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa! Kaikki tekijäinoikeudet juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla! Yhteystiedot saa sivuston ylläpitäjältä.




torstai 29. elokuuta 2013

Mikä viikonloppu nyt on?

Tapio Osala on monessa mielenkiintoisessa mukana! Hänen harrastuksiinsa kuuluu mm. petolintujen rengastusta, huimia uintiretkiä Vaasan saaristossa, vain viimeaikaisia juttuja mainitakseni. Tottakai ex-kunnallispoliitikko on mukana myös politiikan tehtävissä edelleenkin, lautakuntatyössä ainakin.

Ja sitä paitsi Tapio vetää puheenjohtajana myös yhtä Vaasan suurinta yhdistystä, Pingviinejä eli avantouintiseuraa. Ja pianhan merivesi on taas ihanteellisen kylmää!

Tapio on aina ajassa kiinni, juuri oikeissa asioissa ja oikeaan aikaan!

Kuten nyt, - hän ei löytänyt Wikipediasta mitään tietoja Huvilakauden päättäjäisistä. Ja kyse on sentään meidän vaasalaisten mielestä yhdestä vuoden tärkeimmästä viikonlopusta.

Niinpä Tapio päätti kirjoittaa tekstin Wikipediaan  itse.

Lainaus Tapio Osalan FB-sivulta (pyysin luvan laittaa tekstin myös tähän blogiin)

”Huomasin, että huvilakauden päättäjäisistä ei ollut mitään Wikipediassa: Pian on:
 "Huvilakauden päättäjäiset”
Huvilakauden päättäjäiset (myös Saarikauden päättäjäiset, Saaren lopettajaiset) on Vaasan seudulla pidetty suuri juhlapäivä. Sitä vietetään kesämökeillä "huvilakauden" päättymisen vuoksi elokuun viimeisenä lauantaina ja viikonloppuna.
"Huviloiksi" kutsutaan myös vaatimattomia kesämökkejä Etelä-Pohjanmaan rannikolla, Vaasan seudulla. Huvilakauden päättäjäisissä poltetaan kokkoja ja käytetään ilotulitteita. Usein kutsutaan vieraita ja suuri osa vaasalaisista on omilla kesämökeillään tai sitten toisen mökinomistajan vieraana.
Juhlaa on vietetty jo 1800-luvulla. Perheen isä vei koulujen päätyttyä toukokuun lopussa äidin ja lapset veneellä usein saaressa sijainneelle kesäasunnolle, huvilalle. Perheenisä kävi täydentämässä vesi- ja ruokavarastoja viikonloppuisin.
Koulujen alkaessa vasta syyskuussa väki kotiutettiin kaupunkiin elokuun viimeisen viikonlopun sunnuntaina. Siksi "huvilakauden päättäjäiset", "saaren lopettajaiset" on elokuun viimeisenä viikonloppuna.
Huvilakauden päättäjäisiä vietetään Vaasan seudulla pääasiassa mökeillä. Kokkolassa samaan aikaan vietettävä "Venetsialaiset" on enemmän kaupunkijuhla. Juhlana huvilakauden päättäjäisiä pidetään Vaasan seudulla lähes yhtä tärkeänä kuin juhannusta.
Juhla on levinnyt myös saariston ja rannikon ruotsinkielisen alkuperäisväestön pariin vaikka se alun perin olikin vain kaupunkilaisten kesäasunnoillaan pitämä juhla”.”

Tapio Osala

Hyvää tekstiä, ja se siis tulee Wikipediaan, kunhan ylläpito sen siellä ensin hyväksyy.

















Kuva: AN. Uiminen meressä on suosittua Vaasassa. Myös talvella.

Tutustu Pingviinien nettisivustoon.


Muovirakeita






















Teimme vaimon kanssa Vaskiluodon kuntorataa kiertäessämme merkillisen havainnon, jota emme osaa vieläkään selittää. Lähellä koirien ulkoilualuetta oli tien ja kuntoradan aivan välittömässä läheisyydessä kolmessa muurahaiskeossa kummallisia muovirakeita. Näissä noin 30 m säteellä olleissa keoissa oli valkoisia rakeita, kuin raekuuron jäljiltä. Taivaalta niitä tuskin on kuitenkaan satanut.

Menimme myös Vaskiluodon metsään, tiheään kuusikkoon, ja siellä löytyneissä keoissa muurhaisten touhu näytti normaalilta. Keot näyttivät siltä miltä pitääkin, ahkerat muurahaiset kiiruhtivat ristiin rastiin keon päällä ja keräsivät kaikkea sellaista mitä pitääkin.
















Mitä nämä rakeet oikein ovat? Ja mistä ne ovat peräisin? Kostuttamalla rakeita selvisi, etteivät ne ainakaan veteen liukene, vaan kelluvat veden pinnalla. Vieressä kulkevalla hiekkatiellä ei näitä mielestämme ollut, mutta jostain muurahaiset näitä löysivät. Me emme saaneet selville mistä. Ja miksi niitä piti raahata ikäänkuin kuorrutukseksi keon päälle? Ja myös keon sisään, koloja pitkin syvälle pesän onkaloihin.

Se tiedetään, että muurahaiset keräävät metsä- ja kangasmaitikan siemeniä, jotka muistuttavat kyllä jossain määrin näitä muovirakeita. Mutta eikö muurahainen osaa erottaa, tunnistaa aitoa luonnontuotetta muovista? Ei hajusta, mausta, liukkaudesta, väristä, muodosta? Ei ilmeisestikään osaa.
















Onneksi muurahaispesässä näytti olevan vielä normaaliakin toimintaa. Aitoa ruokaa rahdattiin varastoihin niin kuin pitääkin. Onko muovi muurahaisille harmitonta? Turhaa työtä ainakin niiden kanssa on tehty. Ravinnoksi muovista ei ole kenellekään, mutta olisiko niistä johonkin muuhun hyödylliseen?
Rakennusaineeksi? Koristeluun kenties? Onko ratkaisu kenties syvällä keon sisällä?

Onko kenelläkään mielessä selitystä tälle ilmiölle? Kommentoi tätä juttua tämän blogikirjoituksen perään, tai lähetä minulle s-postia osoitteeseen aimonyberg(at)gmail.com jos haluat saada oman selityksen näille sivuille, tai jos sinulla on muita vastaavia luontohavaintoaja jaettavaksi eteenpäin.

Muurahaisilla on tärkeä tehtävä luonnon kokonaisuudessa.






















Se, että päästäinen päätyy ensin petolinnun kynsiin, ja että tämä sitten pudottaa saaliinsa maahan, tielle, jonne sitten muurahaisten puhtaanapitopalvelu saapuu, on luonnonmukaista elämää.






















Mutta se, että muurahaiset tekevät turhaa työtä, ja keräävät kekoihinsa muovia, on jotenkin luonnotonta. Ihminen, eli me tämän maapallon itsellemme vallanneet ihmiset, olemme aiheuttamassa muille lajeille kaikenlaista harmia, pientä ja suurempaa ongelmaa. Ja onko tilanne edes menossa parempaan suuntaan?

Lähetän tämän aineiston myös Luontoiltaan  Katsotaan, saadaanko sitä kautta selvyyttä asiaan.

Otan myös yhteyttä Vaasan ymparistolaboratorioon, ja kysyn mitä tämä rakeinen aine oikein on?

Aimo Nyberg

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Totta joka sana
























Kuva: AP ja PR. 23.8.2013.Vöyrinkaupungin puutalojen historia näkyy talojen ikkunoissa.

Sanomalehti Pohjalaisen mielipideosaston toimittaja Pirjo Savinainen ylistää kotikaupunkiamme hienossa kirjoituksessaan (Pohjalainen 27.8.2013) Lähelle on niin vaikea nähdä.
Lue kirjoitus kokonaan TÄÄLTÄ.

En malta olla referoimatta kirjoituksen muutamaa kohtaa:

”Alkukesästä kiertelin Vaasaa arkkitehtuurista ja kaupunkikuvasta kiinnostuneen vieraani kanssa ja tajusin taas kaupungin kauneuden.
Savolainen, joka oli joskus aikaisemmin vain pistäytynyt Vaasassa, siis lasten kanssa Wasalandiassa, ihasteli vilpittömän kuuloisesti näkemäänsä.
Hänelle Vaasa oli kaupunki, jossa on uskallettu säilyttää vanhaa, niin puu- kuin kivitaloja. Täällä on väljää ja vihreää eikä rantaa ole pilattu turhilla turistipyydyksillä. Siellä voi istua rauhassa ja nauttia merestä, sen maisemasta.
Parasta oli, että koko kaupunkikuva oli suhteellisen matala. Siitä ei ponkaise taivaisiin mitään ”ökypilvenpiirtäjiä”.

Vieraani kulki niska kenossa keskustan katuja kuten minä Barcelonassa ja bongasi kurvikkaita parvekkeita, torneja, ikkunakaaria, takorautaa, herkkiä koristekuvioita ja värejä, joita en ollut koskaan huomannut. Mereltä tuuli leppoisasti, ilta-aurinko kirkasti Wasaborgin oranssin seinän. Vaasa näytti niin kauniilta.

Puutaloalueet Vaasan keskustassa, Vöyrikaupungilla ja Kapsäkissä, Kotirannalla, Palosaarella ja Vikingan rantamaisemissa olivat melkein liikaa savolaiselle. Hän ei vieläkään ole toipunut sitä, että vanhat puutalot purettiin Kuopiosta 1960- ja 1970-luvuilla.”


”Toinen kesävieras istui pitkään Vaasan yliopiston kampusalueen rantapenkillä ja tuijotti merelle. Hän oli varma että opiskelu tällaisessa ympäristössä on helppoa ja mukavaa, kuin juhlaa koko ajan.

Sen jälkeen minäkin olen suunnannut pyöräretkeni yliopistonrantaan. Siellä on mukava istahtaa hetki ja antaa katseen kiertää kaupungin rantoja. Esimerkiksi sisäsataman vanha tullipakkahuone vuodelta 1879, näkyy mukavasti lahden toisella puolen.

Mikä siinä on että lähellä olevaa hyvää ja kaunista on niin vaikea nähdä. Kun arkipäivä ja kiire painaa katseen katuun, jäävät katon reunan kaiverrukset tai takorautaiset koristukset pulujen ihailtaviksi.”

Pirjo Savinainen

















Kuvat: AN. Vaasan vankilakin on aikoinaan ymmärretty rakentaa aivan meren rantaan.
En tiedä varmuudella (pitäisi selvittää), mutta haluan uskoa, että taustalla on ajattelu kauneuden tervehdyttävästä vaikutuksesta.

Alemmassa kuvassa (10.9.2008) vankilan muurien edessä ovat vielä mahtavan suuret poppelit. Puut jouduttiin kaatamaan, koska niiden juurakot olivat kasvaneet niin vahvoiksi, että pelättiin jopa muurien halkeilevan. En ainakaan kuullut silloin sellaista syytä, että vankien merinäköala vaatisi poppeleiden poistamista, kaatamista näköalaa pilaamasta.

Ylemmässä kuvassa ”Vaasan rantahotelli” mereltä päin nähtynä. (12.8.2012)

Kuvapari muistuttaa kaupunkikuvan muuttuvan jatkuvasti, mikään ei ole ikuista. Silti se miten muutokset tehdään vaikuttaa meihin jokaiseen hyvin vahvasti. Vaasassa on osattu edetä maltilla, historiaa kunnioittaen. 

Monia täällä vierailevia on hämmästyttänyt sellainen meille itsestään selvä asia, että rannat kuuluvat kaikille, koko monen kilometrin matkan Palosaarelta Suvilahteen, on mahdollista kävellä tai pyöräillä lähes rantaviivaa pitkin. Rantakadut ym. ovat vasta puistoalueiden takana, eikä niillekään ole rakennettu kohtuuttoman korkeita kerrostaloja, vaan merinäköalaa riittää kantakaupungin alueella monille muillekin kaduille.

Vaasa on upea kaupunki! Kannattaa tulla tutustumaan kauempaakin.

Aimo Nyberg



Taidehalli sai jatkoa!

















Kuva: Oppilastyö. Kuvanmuokkaustehtävä 9. luokan taidehistorian jaksolla.
Kenen valitsemia, millaista taidetta, taiteilijoiden vai myös harrastajien ja koululaisten töitä saamme jatkossa Vaasan Taidehallissa nähdä?

Ainakin ensi vuoden, eli 2014 loppuun, voi Vaasan Taidehalli jatkaa Pohjanmaan museon alaisuudessa. Näin päättivät eilen museolautakunnan jäsenet äänin 6 – 2. Puheenjohtaja Tapio Oikarisen (vas.) ja vpj. Ari Sundbergin (r.) esityksestä näin päätettiin tehdä, hienoa! Puolesta olivat puheenjohtajien lisäksi: Eeli Marttunen (sd.), Manu Korkman /kok.), Gun Väkeväinen (r.) ja Päivi Rantamarkkula (sd.). Taidehallin sulkemista osana Pohjanmaan museon toimintaa puolsivat Jarno Kojonen (ps.) ja Miia Kahila (kok.).

Päätös tarkoittaa sitä, että Pohjanmaan museon on kaupungin määräämät säästötavoitteet saavuttaakseen tingittävä kaikenlaisissa menoissa, mutta pystyttävä pitämään Taidehallia auki vielä ainakin tulevan budjettikauden. Ja sitä, että kaupungin on Taidehallia puolustavien tahojen kanssa käynnistettävä aktiiviset toimet löytääkseen uudenlaisiakin ratkaisuja Taidehallin menojen kattamiseen, ja kenties uudenmuotoisten toimintojen aikaansaamiseksi.

Pidemmän aikavälin kehitystyö on aloitettava mahdollisimman pian. Samalla voitaneen aloittaa myös Taidehallin 50-vuotisjuhlien valmistelut. Mukaan on varmaankin mahdollista saada taiteilijoita, jotka ovat olleet mukana alusta alkaen, eli 1966 lähtien.

Pohjalainen uutisoi tänään (28.8.)

”Museolautakunnan puheenjohtaja Tapio Oikarisen mukaan päätöksen puolesta puhui vahvimmin taidehallin tunnearvo ja tärkeys taidemaailmalle.”
”Yllätyimme positiivisesti siitä, kuinka kulttuuri- ja taiteilijapiirit nousivat yhdessä puolustamaan paikan kohtaloa.”
Lukuisat paikalliset taideyhdistykset vetosivat museolautakuntaan ja pyysivät taidehallia koskevalle päätökselle lisäaikaa.

Kiitos 

Eilinen päätös oli hieno! Kiitos lautakunnalle.
Nopealla aikataululla syntyi myös voimakas, asiallinen kirjoittelu Taidehallin puolesta lehdissä, sekä Vasabladetissa että Pohjalaisessa. Mielenilmaukset olivat selvä osoitus kokonaistilanteen aidosta ymmärtämisestä ja uskosta ratkaisujen löytymiseen. Tuumaustauon saaminen tähän kohtaan oli oikeasti viisas teko. Ei muuta kuin tästä vaan yhdessä eteenpäin!

Kirjelmämmekin vaikutti

Osaltaan myös lautakunnan kokoukselle laatimamme kirjelmä vaikutti asiaan. Sovitusti kirje voidaan julkistaa vasta lautakunnan tiistain 27.8. kokouksen jälkeen, jotenka laitan sen nyt vielä tähän blogikirjoitukseni loppuun.

Arvoisat museolautakunnan jäsenet, puheenjohtaja Tapio Oikarinen, varapuheenjohtaja Ari Sundberg, sihteeri Heli Stenbacka

Käsiteltäväksi lautakunnan kokoukseen 27.8. 2013

Tiedoksi: Sivistystoimenjohtaja Christina Knookala, Vt. museotoimenjohtaja Katarina Andersson

Lähetetty myös lehdistötiedotteena: Pohjalainen, Vasabladet. Julkaisuvapaa keskiviikko 28.8.2013 alkaen. 

Asia: Taidehallin tulevaisuus

Vaasan Taidehallin tulevaisuudesta ja mahdollisesta sulkemisesta, ainakin osana Pohjanmaan museon toimintaa, päätettäneen seuraavassa lautakunnan kokouksessa 27.8.2013.

Koska kaupunki olemme me kaikki yhdessä, eikä vain pelkkä organisaatio, pyydämme lautakuntaa

1. varaamaan lisäaikaa ennen lopullista päätöksentekoa (esim. joulukuun alkuun)

2. asettamaan ”kuuntelijan”, eli selvitysmiehen, jonka tehtävään kuuluu ottaa yhteyttä ainakin seuraaviin alla lueteltuihin tahoihin, ja kokoamaan heiltä saatujen mielipiteiden pohjalta lautakunnalle yhteenveto Taidehallin / uudenlaisen Taidehallin konseptin toteuttamiseksi. Tavoitteena on oltava Taidehallin tiloissa heti vuoden 2014 alusta alkaen toimintaansa keskeytyksettä jatkava ja parhaimmalla mahdollisella tavalla toimiva Uusi Taidehalli.

Haluamme muistuttaa Vaasan Taidehallin olevan ainutlaatuisen näyttelytilan, joidenkin arvioiden mukaan neljän merkittävimmän joukossa koko Suomessa, kun huomioidaan kaupungin statuksella toimivat Taidehallit. Täällä on jo pitkät ja historialliset perinteet. Paikka ansaitsee ehdottomasti ”uuden kukoistuskautensa”!

On siis selvitettävä: millainen olisi paras ratkaisu?

1. Vaasan kaupungin kannalta – Pohjanmaan museon säästötavoitteet /nykyisten museoiden intressit

2. Taiteilijoiden kannalta – Vaasan ammattitaiteilijat, järjestöt – harrastajataiteilijat, taideyhdistykset, IBIS, valokuvauskerhot ym.

3. Lasten ja nuorten kannalta, taidekasvatuksen näkökulmasta – koulut, taiteen perusopetus, päiväkodit jne.

4. Taideyleisön kannalta – vaasalainen näyttelyissä ja taidetilaisuuksissa käyvä väki, turistien toiveet, Vaasan imago kulttuurikaupunkina, taide- ja kulttuuritoimittajat

5. Taidekaupan ja mm. gallerioiden ja taidetapahtumien kannalta – liike-elämä, hotellit, tapahtumajärjestäjät jne.

Selvitysmiehen tulisi olla arvovaltainen, ja suurta luottamusta nauttiva, vaasalaisen kulttuurielämän tunteva alan asiantuntija.

Vaasassa 22.8.2013
Tuija-Arina Sundelin Vaasan Taiteilijaseura ry:n pj.
 Aimo Nyberg Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n pj.

 Tämä kirjelmä on laadittu kiireellisellä aikataululla, johtuen museolautakunnan kokousten aikatauluista. Yllä olevan kirjelmän laatijoiden lisäksi tukensa ilmoittivat samana päivänä olleissa Taidehallin, Ibiksen ja Black Wall Galleryn avajaisissa tavoitetut vaasalaisten taideyhdistysten edustajat.

Valokuvagalleria IBIS, vpj. Gunnar Bäckman
Vaasan Saskiat ry, Pirketta Levón
Pohjalainen Taiteilijaliitto, Cata Ahlbäck
Näyttämö Pegasos, ym. Paula Blåfield
Tikanojan taidekodin ystävät ry, Tuulikki Kouhi
Vaasan Taiteilijaseura, Asko Halme

Yleistä nimienkeruuta Taidehallin / Uuden Taidehallin puolesta ei tänään vielä ole aloitettu. Millä tavalla nimienkeruu toteutettaisiin on jatkossa suunniteltava mahdollisen monen mukaan haluavan yhdistyksen sekä yksittäisten henkilöiden toimesta. Kirjelmän ja nimienkeruulistan käännös ruotsiksi on myös tehtävä pikaisesti.
Kirjelmän on koonnut yhteen, ja eteenpäin toimittanut: Aimo Nyberg, kuvataiteen lehtori, VKA ry:n pj.
050 3308540, aimo.nyberg(at)netikka.fi


Kipin kapin Kuntsille

Ettei vaan tulisi kiire, ja koko näyttely menisi ohi jollain tekosyyllä! Vajaan kuukauden päästä tämä näyttely on nimittäin ohi! (22.9.2013 asti)















KUNTSI modernin taiteen museo

Sisäsatama Vaasa
(06) 325 3920
Avoinna TI –SU klo 11 – 17, MA suljettu
Pääsymaksut: Aikuiset 5 €, opiskelijat, varushenkilöt, siviilipalvelushenkilöt, eläkeläiset 3 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Yhteislipulla saman päivän aikana sisäänpääsy Kuntsille ja Tikanojan taidekotiin!
Ilmainen sisäänpääsy perjantaisin (huom. ei koske erikoisnäyttelyitä).

Lue lisää: KUNTSI modernin taiteen museo 

Viimeinen kuukausi on pyörähtänyt käyntiin

Kuntsin modernin taiteen museon kesänäyttelyssä Osipowin hernekeitto ja muita teoksia. Kokoelmaa ja sen ensiesittelypaikkaa Vaasan kauppaoppilaitoksella 1970-luvulla muisteleva näyttely on esillä museon molemmissa kerroksissa 22.9.2013 saakka.

HUOMIO! 

Sunnuntaina 1.9. klo 13 oppaan seuraan näyttelyvieraaksi kierrokselle liittyy kouluneuvos Jussi Hietikko, joka toimi aiemmin Vaasan kauppaoppilaitoksen rehtorina. Hietikko kertoo opastuksen lomassa muistojaan taidekokoelmasta oppilaitosvuosien aikana. Kierroksella kuullaan mm. miten taidekokoelma tuotiin oppilaitokselle 1970-luvulla ja miten opettajat ja opiskelijat suhtautuivat siihen.

Vuonna 1970 konsuli Simo Kuntsi (1913–1984) teki tärkeän kulttuuriteon, joka oli aikanaan uusi ja ennakkoluuloton. Yli sata kotimaista teosta taiteenkeräilijän kokoelmasta sijoitettiin Vaasan kauppaoppilaitokseen, missä siitä tuli yleisölle avoin taidetta pysyvästi esittelevä näyttely lähes kolmenkymmenen vuoden ajaksi.

Tänä vuonna taiteenkeräilijä Simo Kuntsin syntymästä on kulunut 100 vuotta ja Vaasan kauppaoppilaitoksen perustamisesta 110 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi esiteltävä näyttely on aikamatka sekä kokoelman historiaan että paikallishistoriaan.

Kuntsin modernin taiteen museossa 20.6.–22.9.2013 nähtävä laaja katsaus Osipowin hernekeitto ja muita teoksia kurkistaa arkistojen kätköihin ja esittelee kokoelman teoksia uuteen tutkimukseen, muistoihin ja tarinoihin nojaten. Jo näyttelyn nimessä oleva ”hernekeitto”on opiskelijoiden antama lempinimi Paul Osipowin (1938) suurikokoiselle keltavihreälle maalaukselle Viivaduuni.

Kirjoituskilpailu nuorille

Avoin kirjoituskilpailu Tarinoita taideteoksesta 7.–9.-luokkien oppilaille. Kilpailuun voi osallistua Osipowin hernekeitto ja muita teoksia taidenäyttelyssä esillä olevista teoksista kertovilla runoilla, saduilla ja kertomuksilla.

Varaa siis kalenteriisi aika käydä KUNTSIN modernin taiteen museossa Vaasan Sisäsatamassa! Kuntsin modernin taiteen museo esittelee vaasalaisen Simo Kuntsin (1913-84) taidekokoelman, joka on läpileikkaus uudemman taiteen historiaan, kansainvälisistä modernisteista suomalaisiin nykytaiteilijoihin. Erityisesti se on yksi maamme keskeisistä modernin taiteen klassikkokokoelmista, joka tarjoaa keskeisen näkökulman 1950-luvun jälkeiseen suomalaiseen kuvataiteeseen.

Tekstit museon omilta sivuilta / tiedottaja Pauliina Pääkkönen


tiistai 27. elokuuta 2013

Lauantaina Suomen luonnon päivä

Tulevana lauantaina 31.8. juhlitaan Suomen luonnon kauneutta. Nyt ensimmäistä kertaa vietettävää valtakunnallista Suomen luonnon päivää juhlitaan samana päivänä kun Vaasan seudulla ovat Saarikauden päättäjäiset, joita myös paikoin Venetsialaisiksi kutsutaan.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna, lauantai-iltana on Vaasassa ja saaristossa totuttu pimenevää iltaa ja yötä valaisemaan nuotiotulilla, raketeilla, ja hienoilla valoilla niin veneissä kuin huviloillakin.

Edellyttäen että metsäpalovaroitus ei ole voimassa viikonloppuna. Todennäköisyys siihen, että viranomaiset kieltävät ilotulitteiden ampumiseen lauantain 31. elokuuta ja sunnuntain 1. syyskuuta kello 18–02 välisenä aikana on tämän päivän arvioiden perusteella hyvin suuri. Edellisen kerran rakettien ampuminen huvilakauden päättäjäisissä kiellettiin vuonna 2006. Syynä oli silloinkin metsäpalovaroitus.

Seuraa tilannetta Pohjanmaan pelastuslaitoksen sivuilta.

Kesäkauden päättymistä juhlitaan joka tapauksessa, ja usein jopa riehakkaasti. Itse kunkin sopii kuitenkin myös miettiä samalla maailmanmenoa ja omia tekemisiään luonto huomioiden, tasapainoisen ja kestävän luontosuhteen löytämiseksi.

Jokainen meistä voi juhlia kaikkea sitä, mitä luonto meille edustaa. Nautitaan sen suomasta ilosta ja yritetään oivaltaa edes pieni osa siitä hyvästä, mitä luonnosta saamme. Kiitollisin mielin.

Suomen luonnon päivän järjestäjinä toimivat: Suomen luonnonsuojeluliitto, SYKE, Metsähallituksen luontopalvelut ja Biologian ja maantiedon opettajien liitto BMOL.

Katso lisää alueellisista tapahtumista ja retkistä.www.suomenluonnonpaiva.fi 

Erinomaisia paikkoja perehtyä luonnon pieniin ihmeisiin löytyy Vaasan seudulta todella hyvin, jopa ihan kaupunkialueeltakin. Kannattaa käydä katsomassa taas tutut paikat, tai lähteä etsimään uusia, ennen kokemattomia paikkoja, rantoja, metsiä, puistoja, takapihoja…

Kesä ei tahdo vielä luovuttaa.
Syksy ilmoittaa vuoronsa alkavan.























Kuvat: AN. 25.8.2013. Kuvattu Vaskiluodon metsässä.


Kumpaa seuraat!

Vai molempia?

Vai eikö tällainen blogien ja netin surffailu ole Sinusta mistään kotoisin.

Pentti  / Isabella  Energialähettiläs vai Vaasassakin viime viikolla vieraillut Ruotsin kuuluisin bloggaaja.

Jotkut blogit saavat tänä päivänä uskomattoman suuria ”katsojalukuja” Seuraajia on päivittäin moninkertainen määrä ainakin verrattuna tähän meidän asukasyhdistyksemme blogiin.

Mitä minä ja me siis voisimme tehdä?

Kaipaan kovasti lisää kirjoittajia tälle sivustolle, ruotsiksi, englanniksi, suomeksi… ja kuvia sekä Vaasasta, että maailmatkin.

Ota yhteyttä, jos keksit jotain. Tästä mennään eteenpäin! Yhdessä.

Kiitos, että olet lukemassa tätä asukasyhdistyksemme blogia!























Eskapismia, pakoa todellisuudesta? Jossain määrin, tunnustan.

Niin mutta, Blondinbellaa seuraan tietenkin lähinnä vain kehittääkseni ruotsinkielen taitojani.

Teksti ja kuva:

Aimo Nyberg

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Lapset taiteilemaan

Peruskoulun taideopetus ja taiteen perusopetus – onko niillä eroa?

Kyllä on, selvitetään hieman. Suomen peruskouluissa taideopetus on alakoulupainotteista. Yläkoulussa, siis luokilla 7 – 9, kuvataidetta ja musiikkia voi opiskella kaikille yhteisenä oppiaineena vain 7. luokalla, ja tämän jälkeen pelkästään valinnaisena. Edellyttäen siis, että haluttu kurssi mahtuu oppilaan opinto-ohjelmaan, ja kurssi ylipäänsä koulussa järjestetään.

Peruskoulujen taideopetuksen lisäksi lapsille ja nuorille tarjotaan kouluajan ulkopuolista ja maksullista taiteen perusopetusta. Ei läheskään kaikissa kunnissa, mutta Vaasassa kyllä. Tälläkin saralla Vaasalla on hyvä maine, ja jo pitkät perinteet.

Tätä hienoa taiteen perusopetusta annetaan Vaasassa entisen Kasarmin alueella, uusituissa hienoissa tiloissa. Tilat ovat Raastuvankadun ja Korsholmanpuistikon kulmassa, sisään mennään sisäpihalta.

Uuden lukuvuoden opetus alkaa tulevalla viikolla, ja kirjo on laaja: kuvataidetta, käsityötä, teatteritaidetta ja nykytanssia, sirkustaidetta ja av-taidetta. Musiikinopetus on muualla, eli Kuulaopistossa, jolla on uudet hyvät tilat Minimanin vieressä entisessä Onkilahden yläasteen tiloissa.

Lisätietoja Vaasan taiteen perusopetuksesta TÄÄLTÄ 
Moni ryhmä on jo täynnä, mutta peruutuspaikkoja voi vielä kysellä.

Johtava opettaja Mia Wiik paljastaa, että tämän vuoden teemaksi on valittu PUU. Teema on väljä, mutta se toimii punaisena lankana työskentelyvuoden ajan. Keväällä on pidetty perinteiset näyttelyt ja esiintymiset, joissa vuoden teema jollain luovalla tavalla näkyy.

Siis jos kevätnäyttelyä edes voidaan keväällä 2014 pitää? Paikka on yleensä ollut Vaasan Taidehalli toukokuun lopussa. Toivotaan parasta, ettei Taidehalli ole silloin suljettuna.























Kuva: AN. Tämä vanha iloinen tammi tuli vastaan Tammisaaressa.

lauantai 24. elokuuta 2013

Eläköön Taidehalli!
















Kuva: AN. Ibiksen pienessä näyttelytilassa on avajaisissa tiivis tunnelma! Tässä tilaisuudessa avataan Taiteiden Yön 20-vuotisesta taipaleesta kertova valokuvanäyttelyä v. 2011. Avauspuheen piti silloin Arja Haapaoja.

Taidehallia puolustamaan!
Nyt ei kannata kokea itseään voimattomaksi, vaan nyt on syytä lähteä mukaan puolustamaan Taidehallia! 

Tästä blogikirjoituksestani tuli liian pitkä blogijutuksi; mutta olen kirjoitukseeni tyytyväinen. Lopussa on jopa hyvin vahvaa omakohtaista kokemusta, kannanottoa taiteen ja Taidehallin puolesta.

VaasanTaidehallin sulkemista vastustettiin torstai-illan avajaisissa sekä Taidehallissa ja Ibiksessä että Black Wall Galleryn yleisön keskuudessa käydyissä keskusteluissa. Kävin molemmissa, ja puhuimme asiasta monista kahdenkeskisissä ja pienryhmäkeskusteluissa.

Tapani Tammenpää kirjoittaa Pohjalaisessa (23.8.2013) erinomaisen hyvin asiasta. Hänellä jos kellään on asiaan myös kanttia jotain sanoa. Asiallisessa puheenvuorossaan Tapani kertaa historiaa, ja toivoo parasta. Lähes 50-vuotinen taival kaupungin Taidehallina ei saa päättyä tähän vuoteen. Yhden mallinkin Tammenpää rohkenee tuoda esiin: Taidehallin toiminta tulisi muuttaa enemmän galleriatoimintaa muistuttavaksi. 

Sanomalehti Pohjalainen ottaa tänään (24.8.2013) kiitettävän vahvasti kantaa Taidehallin puolesta ihan pääkirjoituksessaan. Lehdessä todetaan vahvasti: ” On hämmentävää, että Taidehallin sulkemista edes mietitään Vaasan kaltaisessa kulttuurikaupungissa.” ”Tuumaustauko on kuitenkin näin tärkeässä asiassa paikallaan, ettei hätäpäissään tehdä päätöstä, jota joudutaan myöhemmin katumaan, ties vaikka häpeämäänkin.”

Pohjalaisen kantaan on helppo yhtyä!

On selvää, että Taidehallin lakkauttaminen on isompi asia kuin Pohjanmaan museon pienehkö säästösumma, joka sekin on vain laskennallinen, eikä ole säästöä lainkaan koko kaupungin tasolla.

Menettäjiä ovat monet tahot: taiteilijat, varsinkin nuoret, ensimmäisiä näyttelyjään järjestävät taiteilijat, monet yhdistykset, taidejärjestöt, kerhot, ja tietenkin koulut, taidekasvatus kaiken kaikkiaan varhaiskasvatuksesta lukiolaisiin asti, vaasalainen taideyleisö, turistit, Vaasan maine kulttuurikaupunkina. Eikä ole syytä väheksyä myöskään Taidehallin sulkemisesta aiheutuvia menetyksiä taidekaupalle, taide- kulttuuritilaisuuksien järjestäjille, matkailupalvelujen järjestäjille, hotelleille, liike-elämälle. Taide-elämän alasajo Vaasassa johtaisi näivettymiseen, ja kaventaa entisestään yhteistyömahdollisuuksia myös taiteen nykyisten ja tulevien sponsoreiden kanssa.

Eli miinukselle mennään ja pitkälle. Eli miten Tapani Tammenpää sen sanoiksi pukikaan mielipidekirjoituksessaan (Pohjalainen 23.8.2013). ”Vaasan taidehallin toiminnan lopettaminen olisi iso vahinko”
” Materian voitto hengestä!”

Museolautakunnan jäsenet, puheenjohtaja Tapio Oikarinen ja varapuheenjohtaja Ari Sundberg ottivat asian esille myös lehtikirjoituksessaan (Pohjalainen 22.8.2013). Heidän mukaansa sulkemispäätöstä ei ole pakko tehdä, mutta kaupungin säästötavoitteet ajavat tähän, ja ”museon ja museolautakunnan kädet ovat siis sidotut.”

Oikarinen ja Sundberg kysyvät lehtikirjoituksessaan ”Kuka tahtoo Taidehallin?” Lehtikirjoituksessa on aistittavissa jonkinlainen hätähuuto sen puolesta, ettei Taidehallia lopetettaisi nyt. Jos näin joudutaan tekemään, se saatettaisiin tehdä lopullisesti.

Vastauksen saaminen siihen, kuka Taidehallin tahtoo, voi viedä aikaa. Muutamassa päivässä tai viikossa asia ei taida selvitä. Tästä syystä ei tuumaustauon ottaminen olisi oikeasti ollenkaan huono vaihtoehto! Ja koska museolautakunta on säästötavoitteisiin ja kaupungin budjettiratkaisuihin ja aikatauluihin sidottu, voisi olla tarpeen pyytää selvitysapua sellaisilta henkilöiltä tai ”selvitysmieheltä”, jolla on pitkäaikainen kokemus Vaasan kulttuurielämästä, ja jolla on arvovaltainen asema taidealan eri toimijoiden keskuudessa. Heitäkin onneksi Vaasasta löytyy. En ole sellaisessa asemassa, että voisin ketään ehdottaa, ja luotan tehtäviinsä valittujen päättäjien kykyyn hoitaa asia kunnialla maaliin.

Haluan siis pitää yllä toivoa Vaasan Taidehallin toiminnan jatkumisen puolesta! 

Myös Vasabladet on viime päivinä kiitettävästi tuonut esiin Vaasan Taidehallin kohtalonhetken olevan käsillä. Sekä Jimmy Pullin juuri avatun näyttelykritiikin yhteydessä, ja samoin perjantain lehdessä 23.8.2013 Lisbeth Rosenbackin kirjoituksessa ” Får Konsthallen fylla femtio?”

Lainaus tekstistä: ”Det är inte utan att jag förstås Vasa stads bildingschef Christina Knookala när hon i gårdagens Pohjalainen för fram åsikten att Vasa Konsthall fyllde en viktig funktion när den grundades, men att det i dag ändå finns tillräckligt med utställningslokaler i Vasa – också utan Konsthallen.”

Onhan urheilupaikkojakin tullut vuosikymmenten saatossa useita lisää, eikä sillä puolella ole kuulunut mitään vastaavan tasoista sulkemisvaatimusta. Urheilu ja kulttuuri eivät tietenkään ole mitään vastakkaisia puolia, vaan rinnakkaisia toimintoja ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä.

Omat kokemukset ovat nykytaiteen olennaisin ”pointi”. Eikä tietenkään aina ole itsestään selvää, että kaikista näyttelyistä saa mitään irti. Näyttelykäynti on aina vuorovaikutusprosessi, eikä oikeita vastauksia niistä pidä yrittääkään etsiä. Taiteilijan omat lähtökohdat ja joskus tavoitteetkin ovat olemassa, mutta kun hänen tekemänsä teos on astunut estradille, ts. se tuodaan näyttelytilaan muiden teosten, kenties muiden taiteilijoiden töiden joukkoon, niin teokset alkavat elää myös omaa elämäänsä.

Katsojan ja joskus myös teoksia katselevien ryhmien omat ainutlaatuiset tulkinnat ovat nykytaiteessa hyvin merkittävässä roolissa.

Otan esimerkit, ajankohtaisesta Jimmy Pullin näyttelystä MURMURATION.

Kuvataiteilijat eivät kovin mielellään lähde sanallistamaan, selittämään taidettaan. Eikä niin tee Jimmy Pullikaan. Hänen vahvuutensa ainakin tässä näyttelyssä on juuri minimalismi.

Tähän väliin, vaikka taiteilijat eivät paljon sanoisikaan, eri asia on se, että järjestävä museo, galleria ym. on aina velvollinen informoimaan ja myös mainostamaan näyttelyitään. Jos ja kuten nyt Pohjanmaan museon alaisuudessa toimivalla Vaasan Taidehallilla ei ole ollut käytössään juurikaan resursseja tähän työhön, niin kokonaisuus ei kaikilta osin yllä ammattimaisella tasolle.

Vaasassa on osaamista kaikilla museotoiminnan vaatimilla osa-alueilla, päteviä ihmisiä on täällä ollut jo vuosikausia, ja uusiakin on saatu valituiksi, mutta viime vuosien resurssien kiristämiset ovat ajaneet tilannetta huolestuttavaan suuntaan. Tavallinen näyttelyissä käyvä yleisö tarvitsee tukea, opastusta ja tietoja esillä olevista näyttelyistä ja taiteilijoista. Erityisesti lapset ja nuoret, siis koulujen, päiväkotien jne. palveluihin tulisi jatkossa pystyä satsaamaan ainakin nykyisellä tasolla, mielellään jopa hieman näkyvämmin. Ja vakuutan, että taidepedagogiikan osaamista museoilla on, annetaan heille siihen vaan aikaa ja resursseja!

Lopuksi vielä palaan ”omat kokemukset” otsikon alle. Ja Jimmyn Taidehallissa olevaan näyttelyyn.

Teos nimeltä 25

Avautuu, kyllä, ja hyvin vahvasti. HIILI, ruotsiksi KOL. Noin metrin korkuisen valkoiseksi maalatun tavallisen jalustan päällä, jolla olemme usein tottuneet näkemään esim. pienoisveistoksia, onkin nyt mustaa melkein pölyävää jauhoa, hiiltä.

Miksi? Mitä tämä on. – Niin, katsoja saa kokea sen täysin vapaasti omalla tavallaan. Jo mustan ja valkoisen kontrasti on upea, ja riittävä peruste ihastumaan teokseen.

Teoksella on nimi, 25. Aivan, - Jimmyllä on oma kokemuksensa teoksen tekemisen takana. Luku 25 viittaa legendaariseen vaasalaiseen clubiin, Taidehallin lähellä olleeseen Club 25:een. Jimmyn teoksen hiili on peräisin tämän kaikenlaisen taiteen inspiraation lähteneenä toimineen clubin keväällä palaneista raunioista. Hiiltyneistä hirsistä, joiden ääreen taiteilija halusi ja tajusi mennä heti tulipalon jälkeen, - ennen paikan pikaista raivaamista ja putsaamista.

 Teoksen 25 mitättömän pienet hiilimolekyylit saavat minun mieleni sopukoissa ainutlaatuiset muistikuvat, tunteet, ja omat visioni pyörimään, niin että huomaan joutuneeni taiteellisen elämyksen shokeeraamaksi.

Teos nimeltä Surium

Salin keskiosan täyttää installaatio, joka on tehty pienten puiden rungoista sahatuista eripituisista paloista. Ne on kiinnitetty toisiinsa metallilangalla, ja salin lattialle muodostuu ikään kuin matto, tai tie, joka johdattaa kohti takaseinää, ja sieltä ylöspäin, kuin ilmaan kohoavat tikapuut.

Teoksen puiden päällä ei tietenkään saa kulkea, mutta niiden vieressä voi nauttia itse materiaalista, eripituisten puuosien rytmistä, värivivahteista jne. Erityisen vahvan efektin luo puumaterian kohoaminen ilmaan, nousu ”tikapuita pitkin taivaaseen”.

Näyttelyiden avajaisiin liittyy aina jotain vahvaa, odotusta, jopa ennen kokemattomasta hetkestä. Näin oli luvassa myös tällä kertaa. Avajaisohjelmaan oli painettu ”Surium” teosta varten luodun, Girilal Baarsin sävellyksen kantaesityksen yritys.

Jimmyn näyttely koostuu siis vain muutamasta teoksesta. Hän myös virittää tilan valolla, kuvalla ja äänellä.

Odotettu hetki koitti, kun taiteilija avaussanojensa jälkeen otti ohjat määrätietoisesti käsiinsä, ja ohjasi yleisön etäämmälle Surium teoksesta, eli meitä paikalla olleita pyydettiin asettumaan kuuntelemaan ja katselemaan tulevaa esitystä seinien vierustalta.

Musiikki käynnistettiin, useista kaiuttimista eri puolilta salia. Keskittymällä äänikokemukseen saattoi itse kullekin olla mahdollista tai sitten ei sulkea itseltään pois kaiken muun äänimaailman, jota kahden näyttelyn perättäinen avaaminen samassa Taidehallissa oli aikaansaanut.

Seurasin Jimmyn asettumista Surium teoksensa alkuun, viereen. Keskittyneesti hän lähti liikkeelle. Varovaisin askelin, mutta varmana. Musiikkiin, äänimaailmaan omalla olemuksellaan yhtyen. Metrit etenivät hitaasti. – Kunnes tuli – ennalta odottamaton, pakollinen improvisaation hetki! Esityksen suunniteltu koreografia oletettavasti muuttui, - näin tulkitsen, - kun isä kohtasi poikansa! Pienen lapsen oli ymmärrettävästi mahdotonta pysyä seinän vierustalla, äidin ja isoveljensä kanssa, niinpä hän astui esiin, ja kohtasi isänsä – ja hetken päästä he tekivät samaa matkaa sylikkäin, isän napattua poikansa itsensä mittaiseksi kumppaniksi. Heidän katseensa nauroivat, - onnesta!

Tässä vaiheessa Surium teos – installaatio, musiikki, koreografia – kaikki oli minussa yhtä omaa elämystäni. En nähnyt, kuullut enää mitään, en tajunnut jatkuiko esitys – omat muistoni olivat tässä ja nyt, läsnä kuin aikaa ei olisikaan.

Kokemukseni oli kenties poikkeuksellisen vahva, - uskaltaudun sitä tässä nyt ainakin vähän avaamaan. Perheemme ensimmäinen lapsi, pieni tyttömme, eli vain 21-vuotiaaksi, pitkäaikaissairaan lapsuuden ja alkaneen nuoruuden ilojen ja surujen jälkeen hän menehtyi sairauden aiheuttamaan kohtaukseen kuusi vuotta sitten.

Pienikokoisuutensa takia kannoin, sain kantaa häntä niin paljon, niin paljon… Kunnes hän sitten niin äkkiä lähti täysin yllättäen, - niin, omia tikapuitaan pitkin taivaaseen. Tapahtui se, mikä meille ihmisille tulee kaikille eteen, silloin kun on sen aika!

Kun Pohjalaisen taidekriitikko Maaria Niemi kirjoittaa (24.8.2013) yleispätevästi, että ”Pulli hallitsee tasapainon käyttämiensä elementtien suhteen toteuttaen mitä lupaavinta ajankohtaista nykytaidetta”, niin se on osuvasti sanottu, ja minun henkilökohtaiset kokemukseni ovat osa tätä ihmeellistä vuorovaikutusprosessia, johon nykytaide parhaimmillaan pystyy. Todistusaineistoa löytynee itse kultakin, kunhan vain alkaa miettimään, muistelemaan mitä taidetilaisuuksissa onkaan saanut kokea.

Tämä blogikirjoitus oli minun omakohtainen kannanottoni Vaasan Taidehallin puolesta!

Aimo Nyberg


Näyttelyjä katsomaan!

Jimmy Pullin teoksia Vaasan taidehallissa






















Vaasan taidehalli

Kaupungintalo, Senaatinkatu 1
Avoinna ke–pe 12–18, la–su 12–17
Pääsymaksu 7/5 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.
Perjantaisin ilmainen sisäänpääsy.

”Jimmy Pulli virittää tilan valolla, kuvalla ja äänellä”
”Pulli hallitsee tasapainon käyttämiensä elementtien suhteen toteuttaen mitä lupaavinta ajankohtaista nykytaidetta.” Maaria Niemi, Pohjalainen 24.8.2013.

Jimmyn teoksia pääsee katsomaan 23.8. – 29.9.2013. Merkkaa kalenteriisi, ellet mene jo tänään!

Vaasan Taidehalli on myös FB:ssä.
Tykkää Sinäkin sivusta!

 Taidehallissa toimii myös Galleria IBIS

 Katja Lösösen valokuvateoksia IBIKSESSÄ
























Ibis

Flora on valokuvaaja Katja Lösösen kukka- ja kasviaiheinen valokuvakokonaisuus.

”Kasvien valokuvaaminen on haastava laji. Miten kuvata kenties taiteen historian yleisintä aihetta kiinnostavalla tavalla?”

Valokuvagalleria IBIS on ainoa valokuvataiteen esittämisen keskittynyt galleria Vaasassa
Valokuvagalleria IBIS, Senaatinkatu 1 / Kaupungintalo, 65100 Vaasa
Avoinna ke - pe 12 - 18, la - su 12 - 17
Sisäänpääsy 2/1 €.

Näyttely on auki 23.8 – 29.9. 2013 välisenä aikana. Älä unohda käydä!


Johanna Pihlajamaan grafiikkaa Black Wall Galleryssä














Black Wall Gallery

Kasarmi 13
Korsholmanpuistikko 6 - 8. Vaasa
Avoinna ke - pe 13 - 18, la - su 12 – 15.
Ilmainen, ei sisäänpääsymaksua. Samalla käytävällä voi tutustua Taidelainaamoon.

Johanna Pihlajamaa on tamperelainen kuvataiteilija. Hän tekee pääosin puupiirroksia, joihin yhdistää muös muita grafiikan tekniikoita ja piirtämistä.

Tähän näyttelyyn voi tutustua 23.8. 14.9.2013. Käy heti ettei unohdu!


torstai 22. elokuuta 2013

Kuvat sen todistavat

Vaasa on täällä vierailevien mielestä kaunis kaupunki. Poikkeuksetta näin vastaa jokainen täällä silmät auki kulkenut ensikertalainen turisti, ja samaa sanovat myös täällä kesäisin viihtyvät, muualle muuttaneet entiset vaasalaiset.

Ja kyllä tämän saman osaamme sanoa ääneen myös me täällä asuvat. Monet, jopa koko elämänsä näillä rannoilla viihtyneet vaasalaiset, tietävät tämän totuuden – ilman vertailukohtiakin.

Digitaalinen valokuvaus on tänä päivänä erittäin suosittu harrastus. Kuvia otetaan luonnollisesti ensisijaisesti omaksi ja läheistemme iloksi ja joskus huviksi.

Kuvien jakamisen helppous on synnyttänyt myös valtavan määrän uudenlaista toimintaa, jotka mahdollistavat kaikenlaisen tiedonkulun räjähdysmäisen nopean leviämisen vaikka koko maapallon mitassa. Uutiskuvia saadaan muiltakin kuin uutistoimistoilta, mikä on johtanut mahdottomuuteen salata tai vääristää tapahtuneita tosiasioita. Tätä voidaan pitää suorastaan historiallisena ajankäänteenä. 2000-luku on jotain aivan muuta kuin mitä menneet vuosisadat ovat olleet.

Millaisia kuvia Vaasasta leviää maailmalle? Varmaankin kaikenlaisia. Erilaisilla foorumeilla, blogeissa ja tietenkin Facebookissa.

Yksi aktiivisimmista Vaasaa ja lähiseutuja kuvaavista on Matti Hietala. Hänen ottamiaan kuvia on vähän väliä paikallislehdissä, ja nykyään myös TV:ssä, sääkuvina jne. Ja hienoja kuvia on ollutkin!

Matti on erinomainen esimerkki siitä, mitä kannattaa kuvata. Tai oikeammin asian voisi ilmaista niin päin, että ei ole aihetta ja kohdetta, jota ei kannata kuvaan yrittää saada. Ei toki kameranlaukaisijaa koko ajan näpsyttelemällä, vaan määrätietoisesti aina silloin ja siellä missä on jotain kuvaamisen arvoista. Oikeasta paikasta ja suunnasta, kohteeseen tarkentamalla ja rajaamalla turhat seikat pois, näin onnistutaan, ja taiteellinen silmä saa varmuutta. Tällaisia kuvia on muidenkin mahtavaa katsella.

Eli kameran kanssa liikkeellä oleminen on kaiken alku ja loppu. Ja sitä Matti todellakin tekee, suorastaan kadehdittavalla tavalla.

Kuten kaikkien tässä blogissa julkaistujen kuvien tekijäinoikeudet, niin myös alla olevien Matti Hietalan kuvien kaikki oikeudet ovat kuvaajalla itsellään. Kuvien mahdollisesta käytöstä mihin tahansa tarkoitukseen on sovittava aina oikeuksien omistajan kanssa. Yhteystietoja voi kysellä tämän sivuston ylläpitäjältä.

















Kuvat ja copyright: MATTI HIETALA, Vaasa

Kuvattu Vaasassa 1.5.2013 – 8.7.2013 välisenä aikana.


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Taidehalli? Kruununmakasiini?







Kysymykset esittää: Aimo Nyberg
Vastaukset antaa: Ari Sundberg, museolautakunnan vpj. RKP

Museolautakunta käsitteli tiistai-iltana Vaasan Taidehallin kohtaloa. Vt. museotoimenjohtaja Katarina Andersson on esittänyt, ettei entiseen malliin voida jatkaa. Taidehallin toiminta Pohjanmaan museon osana tulisi lopettaa. Lautakunnassa asia pantiin pöydälle, ja otetaan uudelleen esille jo 27.8.2013.

Kysymys
Ratkaistaanko asia ensi viikolla, ja onko mahdollista, että Taidehalli suljetaan vuoden alusta 2014 toistaiseksi ja sitten jäädään vaan odottamaan pitkäksikin ajaksi mahdollisia uusia kuvioita?

Vastaus
On täysin mahdollista että Taidehalli suljetaan, eikä välttämättä toistaiseksi, vaan ihan lopullisesti. Taidehallia hallinnoi Pohjanmaan museo. Museo on saanut säästövelvoitteen, kuten kaikki muutkin kaupungin hallintokunnat, ja johto on tarkkaan miettinyt miten säästöt voitaisiin toteuttaa. Taidehalli on Pohjanmaan museon toiminnoista se, joka on kauimpana museon ydintehtävistä, ja tästä syystä on päädytty ehdottamaan Taidehallin poistamista museon budjetista. Huomionarvoista tässä yhteydessä on se, että Taidehallia ei tarvitse sulkea, mikäli sille löytyy toinen ylläpitäjä.

Sitä löytääkö lautakunta tiistaina tähän ratkaisua on hyvin vaikeaa arvioida. Kukaan lautakunnan jäsenistä tai museon johdosta ei tahtoisi että Taidehallin toiminta loppuu. Mutta paljon muita säästövaihtoehtoja meillä ei ole. Se mikä tekee tilanteen erityisen ikäväksi on se, että Taidehallin sulkemisesta ei synny kaupungille todellista säästöä. Taidehallin toiminnan suurin menoerä on sisäinen vuokra. Tilan omistaa kaupunki, jonka budjetista vuokrarahat tulevat, ja jonka tilinpäätökseen vuokrat päätyvät. Jos Taidehalli poistetaan museon budjetista, saavuttaa museo oman säästötavoitteensa, mutta kaupungin kokonaissäästöissä lopettamisella ei ole mitään vaikutusta suuntaan tai toiseen.

Se on kuitenkin aika varmaa, että jos Taidehalli nyt suljetaan, niin sitä ei enää koskaan avata uudelleen. 

Kysymys 
Eikö jonkun ajanjakson päättyminen ole aina myös mahdollisuus uuteen? Millaisia visioita sinulla mahdollisesti on, jos ei olisi säästöpaineita ja saisit ns. vapaat kädet tehdä Taidehallille mitä vaan?

Vastaus
Tottakai on näin. Tuhkasta saattaa hyvinkin nousta uusi Feenikslintu. Taidehallille on kysyntää, ja kaupungissa on runsaasti luovaa voimaa, joten on erittäin todennäköistä että tulee uusia toimintoja, oli Taidehallin kohtalo mikä tahansa.

Taidehallin kohdalla ideaaliratkaisu olisi se, että sillä olisi oma budjetti. Nykyisellään Taidehalli on osa Pohjanmaan museon taidehistoriallista toimintaa, joten rahantarvetta on kahteen eri suuntaan. Oman budjetin, ja oman tuottajan/intendentin voimin Taidehallista voisi todella kukoistaa.

Kysymys
Voisinko kysyä sinulta toisestakin kohteesta. Vaasan Kruununmakasiinista. Se on kaupungin omistuksessa, ja sitä hallinnoi ymmärtääkseni talotoimi. Museolautakuntakin on näissä kulttuurihistoriallisissa kohteissa asianosallinen, ainakin jossain määrin. Vaasan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei liene toiveita saada tällekään kohteelle tehtyä mitään, eli sen annetaan vaan olla, (osa tiloista on varastotiloina) ja toivotaan ettei se aiheuta menoja lähiaikoina.

Kävin kesällä Raahessa ihmettelemässä miten hienosti siellä on vastaavanlainen Kruununmakasiini otettu upeasti uuteen käyttöön, eli osaksi Raahen kaupungin museotoimintaa. Vaasan Kruununmakasiinista oli juttu kesällä Pohjalaisessa, ja sen jälkeen minäkin tein kuvadokumentteja siitä myös tänne asukasyhdistyksemme blogiin. (katso diasarjat tämän sivun alaosasta).

Onko sinulla ajatuksia, ideoita, miten Vaasan yksi hienoimmista arkkitehtonisista kohteista, myös sisätiloiltaan, saataisiin jollain aikataululla ja edes osittain uusiokäyttöön, auki olevaksi tilaksi niin kaupunkilaisille kuin turisteillekin?

Vastaus
Ymmärtääkseni Kruunumakasiinin kohdalla ongelmana on se, että sen sisätilat ovat sen verran arvokkaat, että niihin ei voi koskea. En ole käynyt makasiinin sisällä, mutta olen ymmärtänyt että sisätilalle on hyvin vaikeaa löytää mitään järkevää käyttöä, muuta kuin kylmänä varastotilana. Yleisölle avoimina pidettävien tilojen kohdalla tulee vastaan erilaiset säädökset koskien esimerkiksi hätäuloskäyntejä ja yleisömääriä, jotka myös asettavat omat vaatimuksensa mahdolliselle makasiinin avaamiselle.

Mutta Kruunumakasiinin kohdalla, kuten kaikkien kehittämiskohteiden kohdalla pätee sääntö, että jonkun pitää tarttua asiaan ja viedä sitä eteenpäin. Muutoin ei tapahdu mitään.

Kiitos haastattelusta!

AIKAISEMMAT SARJAN KIRJOITUKSET:

27.2. 2013 Pirjo Andrejeff, Miten turvataan kansalaisten vaikutusmahdollisuudet
14.2. 2013 Marketta Kujala, kaupunkisuunnittelusta nyt ja tulevaisuudessa
11.2. 2013 Harri Nieminen, Vaasan yleiskaava 2030 / Vaasan Tulevaisuuden saaristo 2080
31.1. 2013 Tapio Parkkari, kaupunkiblogit demokratian palveluksessa

Jatkoa tulossa lähiaikoina, seuraa blogiamme! Ehdota kysymyksiä, haastateltavia, tai anna itse haastattelu!


tiistai 20. elokuuta 2013

Tunnistatko paikan?














Tässä kuva Vaskiluodon sillalta vuodelta 1931.

Kuvassa Vaasan maaherran auto (rekisterinumerolla VA-1). Pojat jotka istuvat kaiteella ovat Heikki Martonen ja Eino Merisalo. Auton ikkunassa Liisa (os. Martonen) Olki.
Kuvan on ottanut K.V. Martonen.

Kuva on saatu Kai Martoselta (kuva tulee mukaan tälle sivustolle syyskuussa koottavaan VASKILUODON SILTA ENNEN JA NYT – slideshowesitykseen)

Kiitoksia Kai tästä erinomaisen kiehtovasta valokuvasta! 

Tämä Vaskiluodonsillalla jo yli 80-vuotta sitten otettu valokuva on tähän mennessä vanhin minun näkemistäni kuvista ko. kohteesta.
Juuri tällaiset valokuvat todistavat miten kiehtovia vanhat valokuvat parhaimmillaan voivat olla! Tätä kuvaa kannattaa pysähtyä lukemaan, eli katsoa tarkkaan. Ei vain itse siltaa vaan myös kuvan esittämiä muita kohteita. Tunnistettavia yksityiskohtia löytyy rannalta useitakin, mutta paljon on sinne tullut toki aikojen saatossa lisää.

Hienoa on myös se, että kuvassa olevista henkilöistä on saatavissa näin tarkat tiedot.

Ja mikä auto kuvassa onkaan! Sillä on takuuvarmasti saanut nautittavaa kyytiä mukulakivisellä Vaskiluodon sillalla!

LÄHETÄ sinäkin kuvia Vaskiluodonsillasta, vanhoja kuvia, kuvia ennen siltapenkereen saneerausta, kuvia korjausvaiheesta, tai tämän hetken kuvia alueesta elo-syyskuussa 2013.
Lähetetyistä kuvista kootaan syyskuun lopussa SLIDESHOW, VASKILUODONSILTA – ENNEN JA NYT.

Kuvista ei makseta palkkiota, ja kyseessä ei ole kilpailu. Kuvaajat säilyttävät kaikki tekijäinoikeudet kuviinsa. Kuvaajien nimet tulee ilmoittaa, ja ne julkaistaan, ellei toisin haluta.

Digitaalinen materiaali osoitteella aimonyberg(at)gmail.com ja paperikuvat ottamalla yhteyttä tämän blogin ylläpitäjään Aimo Nybergiin, puh. 050 3308540.

Hienot historialliset valokuvat ansaitsevat tulla digitalisoiduiksi ja pääsyn kaikkien ihailtaviksi nettiin!
Ole Sinäkin mukana tällaisessa kuvien tallennusprojektissa!




Valtuuston syyskauden avaus
















Kuva: AN.

Nettilähetys otettiin onnistuneesti käyttöön
Toimi, kyllä, jopa ihan kiitettävästi. Verkkolähetys kaupunginvaltuuston kokouksesta toimi livenä netissä. Eilen oli ensimmäistä kertaa mahdollista katsella kaupunginvaltuutettujen kokousta tietokoneelta tai muillakin nykyajan laitteilla ihan missä vaan itse halusi. Tästä on Vaasassa nyt todella hyvä jatkaa, vauhdilla vaan eteenpäin politiikan avoimuuden ja näkyvyyden valtatietä!

Kokoussalin omissa laitteissa taisi olla vielä jotain ongelmaa, alkukankeutta, mikrofonit ja äänestyslaitteet hieman ”pätkivät”. Mutta hyvin silti ”klaarattiin”.

Mollivoittoista, muttei pelkästään
En tiedä, mikä oli tunnelma tauolla, sillä sitä ei netissä näytetty, ja mitä paikanpäällä tauolla puhuttiin ja sovittiin, mutta varsinaisen kokouksen aikana valtuustosalissa oli nettilähetyksen perusteella monien valtuutettujen äänensävy melkoisen mollivoittoinen. Syykin on selvä: akuuttien ja tulevien säästötavoitteiden edessä hymy tuntuu hyytyvän, kun ratkaisuja joudutaan tekemään huonojen ja vielä huonompien vaihtoehtojen välillä.

Kapellimestarina eli valtuuston puheenjohtajana toimiva Joakim Strand antoi hyvän näytön osaamisestaan. Hänestä on kuultu kehuja ennenkin, mutta nyt se näkyi, todistettiin livelähetyksessä! Ei Joakim Strandia turhaan ole kehuttu, ajatelkaapa tätä. Suuren draaman mittasuhteisiin paisuneista henkilökunnan ym.säästöistä sallittiin puhua 2 ja puoli tuntia! Tämä oli tärkeää, ja mielestäni nimenomaan tässä suorassa lähetyksessä, eikä jossain valtuuston omassa suljetussa seminaarissa. Ja päätöksenteko tapahtui tämän jälkeen asiallisesti ja päättäväisesti toimien.

Katsoin tätä lähetystä mielenkiinnolla myös omakohtaisista syistä. Kesällä tehty valtuuston yleisjaoston päätös poistaa kaupungin henkilökunnalta saavutettuja etuja, kuten 5 palkallista vapaapäivää 30 työvuoden jälkeen, koskee myös minua. Vuosi sitten 1.9. minulla tuli tuo rajapyykki täyteen. Aikaa oli vuosi pitää myönnetyt lomapäivät, mutta säästelin, ja ajattelin ottaa viimeiset kaksi päivää nyt menossa olevan elokuun lopussa, siis ensi viikolla. Nyt on epäselvää, saanko nämä vapaat pitää? Ja kuka tekee tulkinnan eilisestä valtuuston kokouksesta? Rehtorini arvovalta ei tähän hänen itsensä mukaan riitä. Rehtorini lisäksi palkanlaskija on kehottanut minua ottamaan yhteyttä vielä ylemmälle taholle.

Tällä mennään nyt
Minun kannattanee ajatella, että olen Onnen Pekka, sainhan sentään pidettyä kolme vapaapäivää! Monet muut, kuten vaimonikin, kokevat lähiaikoina edessä häämöttäneen ylimääräisen vapaaviikon yhtäkkisen katoamisen kovana iskuna, ikävä kyllä myös työintoa lamaannuttavana.

Asia on nyt vaan näin.
Päättäjien tahtoon ja kykyyn ajaa Vaasan parasta pitää mielestäni pystyä luottamaan. Pari pientä äänestystä eilisessä kokouksessa nähtiin, mutta itse asiaa ei kukaan halunnut muuttaa. Taloustilanteen vakavuus ymmärretään. Kriisitietoisuudesta haluttiin puhua. Ratkaisuja on löydyttävä – heti ja pitemmälläkin aikavälillä.

Eikä nyt siis mennä missään tapauksessa kaikkein heikoimpien kukkarolle. Tosiasia on, että vähäosaisimpia ei voida panna maksumiehiksi, ja todella suurituloisia on lopultakin niin vähän, ettei heiltäkään saada veroja tai muita maksuja korottamalla riittäviä varoja kattamaan hyvinvointivaltiomme ja kuntien palvelujen tuottamisesta syntyviä edelleen kasvavia menoja. Ainoa mahdollinen ratkaisu on ottaa sieltä, missä on volyymia, eli suureksi paisuneelta keskiluokalta, säännöllisesti työssäkäyviltä, pitkää työuraa tekeviltä, meiltä tavallisilta suomalaisilta ja vaasalaisilta. Näin se vaan taitaa olla. Eikä tätä niin kauhean vaikeaa ole ymmärtää ja hyväksyä.

Siis emmeköhän me tämän kestä. Ja uskoakseni ihan hyvillä mielin. Tämän ikäisenä sitä on jo kaikenlaista ehtinyt nähdä ja kokea. Kuten 70-luvulla energiakriisin (opiskelijana), 80-luvulla on koettu jopa opettajien lakko, joka kesti koko huhtikuun, 90-luvulla koettiin lama ja siitä toipuminen, 2008 oli taas yhtäkkinen maailmantalouden romahdus, ja edelleen eletään epävarmuuden tilassa. Talousasiantuntijat selittelevät tilannetta kvartaalikausittain, ja optimistisimmat uskovat uuden nousun jo alkaneen.

Tuntojaan purki Aimo Nyberg, kuvataiteen lehtori


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vaasan valtuusto kokoontuu
















Kuva: AN. Mikä on Vaasan suunta jatkossa? Siitä päättäminen kuuluu kaupunginvaltuutetuille.

Vaasan kaupunginvaltuusto aloittaa syyskauden maanantaina 19.8.2013 klo 17.45.

Esityslistat kaupunginvaltuuston kokouksiin löytyvät ennen kokousta TÄÄLTÄ

Kokousta voi seurata NETISSÄ suomeksi  och på svenska oletpa sitten kotisohvalla, junassa, kahvilassa, missä vaan… Todella hienoa! Ihan joka kaupungissa ei vielä olla näin pitkällä!

Kotikoneella tai vaikkapa älypuhelimella on mahdollista seurata kokouksen kulkua eli kuka sanoo mitä, ja myös miten mahdolliset äänestykset oikein menevät. Syksyn ensimmäisestä kokouksesta alkaen kaikki valtuuston kokoukset lähetetään suorana lähetyksenä ainoastaan verkossa Botnia TV:n lopetettua toimintansa. Ensimmäinen verkkolähetys alkaa kello 17.40 ja sitä voi seurata myös mobiililaitteilla ja tablettitietokoneilla. Tallenne kokouksesta on nähtävissä tiistaista 20.8. lähtien kaupungin internetsivuilla osoitteessa www.vaasa.fi/paatoksenteko. Lue lisää

Kokouksen asialistalla on mm. talousasiaa, liikenneasioita jne. Aitoa TOSI TV:tä siis tiedossa!

Vaasan kaupunki on myösFB:ssä Mielenkiintoinen sivusto tämäkin, suosittelen! / AN.


lauantai 17. elokuuta 2013

Fenno-hotellin kohtalo?








Asukasyhdistyksemme hallituksen jäsen, monessa mukana oleva, vaasalaisten hyvin tuntema, todellinen herrasmies Aatto Wuorenlinna on tehnyt henkilökohtaisen kansalaisaloitteen Vaasan kaupungille (27.5.2013), että Vaskiluodossa sijaitsevan Fenno-hotellin maanvuokrasopimus tulisi ensi tilassa peruuttaa ja kaupungin tulisi ostaa alennetulla, edullisella hinnalla hotelliin kuuluvat rakennukset.

Aatto Wuorenlinna ehdottaa kirjeessään, että kaupunki voi tarjota rakennuksia jollekin – mieluimmin kotimaiselle yritykselle – hotellitoimintaan tai varata rakennukset dementiapotilaiden hoitokodiksi. Nyt tyhjillään olevien tilojen saaminen uudelleen käyttöön loisi työpaikkoja ja toisi kaivattuja verotuloja kaupungille.

Näin kaupunki on Wuorenlinnalle vastannut 7.8.2013 

1. Hotellitoimintaa harjoittanut yritys asetettiin konkurssiin tammikuussa 2012,
2. rakennuksessa ei ole toimintaa,
3. konkurssipersä on pyrkinyt, toistaiseksi tuloksetta, löytämään toiminnalle jatkajaa,
4. maanvuokrasopimuksen yksipuolinen irtisanominen ei ole mahdollista,
5. rakennuksen heikko kunto ei mahdollista hoitokotitoimintaa ja
6. alue on yleiskaavassa merkitty asuinrakennusten korttelialueeksi.

Alue on siis varattu asuinrakentamiseen, johon päästäneen vuosien päästä. Voimassa oleva maanvuokrasopimus umpeutuu noin kymmenen vuoden päästä.

Kunnioittavasti Leif Sand
Erityisasiantuntija
HTK, HuK
Vaasan kaupunki Keskushallinto
























Kuva: AN. Entisen Fenno-hotellin sisäänkäynti elokuussa 2013

Tästä asiasta ja kaupungin antamasta vastauksesta keskusteltiin asukasyhdistyksemme hallituksen kokouksessa 14.8.2013. Aaton aktiivisuudelle annettiin kiitosta, mutta itse tilanteen suhteen ei haluttu ryhtyä muuhun kuin, että päätettiin seurata tilannetta. Vaasa 2030 yleiskaava ei ole vielä lainvoimainen Vaskiluodonkaan osalta Korkeimpaan oikeuteen tehtyjen jatkovalitusten vuoksi. Nähtäväksi jää miten ja millä aikataululla alueen kaavoitus ja rakentamissuunnitelmat tulevina vuosina etenevät.

Mitkä ovat Fenno-hotellin nykyisten omistajien intressit? Arvailuja itse kukin voinee esittää, mutta faktatietojen vähyyden takia ei käsitykseni mukaan ole muuta järkevää mahdollisuutta, kuin katsella vierestä tyhjillään olevien rakennusten hitaasti etenee rappeutumista.




Kuvat: HK. Hiljaista on. Hotelli on ulkomaalaisomistuksessa. Heidän, ja myös kaupungin suunnitelmista on kovin vaikeaa saada mitään tietoa. / AN.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Vaasa kuvissa, TÄSSÄ JA NYT!















Kuvat: Mirjam Silvén 11.8.2013
valtiatar
Tutustu myös sivuihini; http://ikariantulirumpu.fi/

Hiiteen kaikki mielen mustuus,
me suoritamme itsemme tästä
retkestä kuin enkelit.
Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin,
eikä yhtään syytä päätä kallistella.

 - Aleksis Kivi

Onko Sinulla valokuvia tai videoita, joita olet valmis jakamaan meidän muiden iloksi näillä Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n nettisivuilla? Korvauksia ei valitettavasti pystytä maksamaan, kenties taas kuitenkin kuvillesi uusia katselijoita, ja kenties kommenttejakin. Kaikki oikeudet kuviin säilyvät tietenkin Sinulla.

Kaikenlaiset kuvat ovat hyviä! Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme ja myös tapamme nähdä. Ohikiitävät hetket, tunnelmat tässä ja nyt – erinomaisia aiheita, ja perusteluja pitää kamera matkassa mukana.

Yhteydenotot ja kuva- ym. materiaali s-postilla osoitteeseen aimonyberg(at)gmail.com

Kiittäen Aimo Nyberg

Kari Uusikylä ET-lehdessä






















Kuva: ET-lehti 12/2013. Johannes Tervo.
Kuvan skannaus lehtikuvasta ja rajaus /AN.

Emeritusprofessori Kari Uusikylä intoutuu ylistämään Vaasaa ET-lehden numerossa 12 /2013. Mikäs tämän hienompaa! Kyllä Vaasa nämä kehumiset kestää, - ja todellakin ansaitsee!

Vaasalaiset tuntevat Kari Uusikylän erinomaiset kirjoitukset Pohjalaisessa vuosien ajalta. Itselläni on ollut onni lukea myös hänen kirjojaan ja Opettaja-lehden kolumneja jo monet vuosikymmenet. Sanon suoraan, että lehden parasta antia olivat juuri Kari Uusikylän kirjoitukset, jotka kuitenkin valitettavasti loppuivat jokin aika sitten. Aiheina hänellä saattoi olla lähes mitä vaan, mutta aina niistä sai uutta voimaa opetus- ja kasvatustyöhön, ja myös omaan henkilökohtaiseen elämään, joskus ankarankin arjen keskelle. Niin pienet kuin isotkin kysymykset ihmisenä olemisen vaikeuksista ja iloista löysivät oikeat mittasuhteet. Erityisesti kysymykset lahjakkuuden ja luovuuden monista ilmenemismuodoista tulivat esimerkkien avulla ymmärretyksi, inhimillisellä tavalla koskettaviksi tapauksiksi.

Tiedän, etten ole ainut, joka arvostaa Kari Uusikylää suuresti. Pidän häntä ehdottomasti yhtenä Suomen tämän hetken merkittävimmistä ajattelijoista ja kasvatusalan parhaimmista kirjoittajista.

Lainaan tähän muutaman rivin Kari Uusikylän ajatuksia Vaasasta: 

ET-lehti 12/2013, teksti Kristiina Dragon
Emeritusprofessori Kari Uusikylä palasi eläkkeelle jäätyään synnyinkaupunkiinsa Vaasaan. Ja rakastui siihen uudelleen.
 - Kaksikielinen, monikulttuurinen Vaasa tukee kulttuuria suhteellisesti eniten Suomen kaupungeista. Taiteen perusopetus on erinomaisesti järjestetty, kirjasto on palkittu korkeasta tasostaan, on kaksi ammattiteatteria, kuoroja ja paljon muuta.

Klarinetin soittajana ja SM-tason jalkapalloilijana Uusikylä on kunnostautunut itsekin.
- Elin lapsuuteni taiteilijoiden keskellä, isä, isoisä, tädit ja serkut ovat kuvataiteilijoita. Ehkä juuri siksi minusta ei tullut taidemaalaria, vaan taiteesta kiinnostunut opettaja ja tutkija, Uusikylä pohtii.

Kari Uusikylää kiitetään Vaasan ikääntyvien yliopiston kummisetänä.

Vaasalla on komeat kulttuuriperinteet merimaisemasta museoihin, koulutuksesta urheilukisoihin. KARI UUSIKYLÄ nauttii näistä kaikin aistein.

Kyseinen lehti kannattaa etsiä käsiin, ja lukea koko juttu!

Et-lehti 12/2013 kertoo jutun päätteeksi vielä kohteista, joista niin vaasalaiset kuin turistitkin voivat täysin sydämin nauttia: (tekstilisäys suluissa blogin ylläpitäjän)

1. Musiikkia kaduilla ja kirkossa (todella, Vaasassa tapahtuu, paljon ja kaikenlaista)
2. Taiteen tukijat ja tekijät (museoiden kokoelmat ovat oikeasti merkittävät, voimme olla niistä aidosti ylpeitä)
3. Voitto kotiin! (Vaasassa urheilu ja liikunta saavat kaikenikäiset liikkeelle)
4. Maailmanperintöä lunastamaan (Vaasa on Suomen portti länteen. Saaristomeri, luonto Merenkurussa on ainutlaatuista)
5. Koulussa kaiken ikää (Vaasassa on koulutuksenkin saralla onnistuttu erinomaisesti)


Tällainen POSITIIVINEN JULKISUUS on juuri sellaista mainosta, jota Vaasa tottakai tarvitsee!
Kiitokset taas Karille tästäkin lehtijutusta.






















Kuva: AN. Hyvä Vaasa!

OMIA koulumuistoja


Kuva ja kuvanmuokkaus: AN, 10.8.2013.
Syksy tekee taas tuloaan. Oppilaat ja me opettajat palaamme kouluun.

Aloitan huomenna maanantaina opettajaurani 32. työvuoden. Innolla totta kai. Kesäloman jälkeen virkistyneenä ja taas suurin odotuksin. Kun ensimmäinen viikko on ohi, olen saanut tavata toistasataa uutta seiskaluokkalaista. Heidän ja jo tuttujen kasien ja ysien kanssa saan sitten tehdä töitä tulevan lukuvuoden.

Kuvataidetta, tai kuten oppilaat oppiainetta kutsuvat ”kuvista” on mukava opettaa. Se on useimmille oppilaille mieluinen ja rento oppiaine. Toki sisältöjä on paljon, ja onnistumiset vaihtelevat oppilaitten ja opettajankin voimavarojen mukaan.

Palaan tässä hetkeksi vielä omiin muistoihin. Se sallittakoon. Ensimmäiset henkilökohtaiset muistikuvani kouluajoista palautuvat mieleeni kansakoulun ekan luokan aloituspäivistä. Paikka on pieni kyläkoulu Länsi-Uudellamaalla. Ja vuoden täytyi olla silloin 1962.

Koulun alkua oli odotettu ja jännitettykin. Vanhemmat eivät silloin lapsia kouluun saattaneet, ensimmäisenä päivänäkään, paikkahan oli tuttu, oman kylän koulupiha. Meitä uusia ekaluokkalaisia oli muistaakseni vain kahdeksan, yhteensä tässä kahden opettajan kansakoulussa oli oppilaita varmaankin alle 50.

Nämä tapaukset ovat erityisesti säilyneet mielessäni

Ensimmäisenä kouluaamuna, kuten aina sen jälkeenkin, yläkoulun miesopettaja tuli koulurakennuksesta portaille helisyttämään lehmänkelloa. Siis sellaista kilisevää kelloa, joita jotkut lehmät kantoivat kaulassa laitumillaan. – No, minä olin niin innokas, ja nopea jaloistani, että juoksin sillä sekunnilla portaat ylös päästäkseni ensimmäisenä sisään kouluun! Ei onnistunut. – Takaisin, komensi opettaja. Kaikki riviin portaiden alapäähän. Alakoululaiset tälle puolelle, ja yläkoululaiset tänne. Pituusjärjestyksessä, lyhimmät eteen!

Näin minut otettiin kasvatuksen piiriin. Kuri ja järjestyi löytyi huomaamatta, ja oma paikka koululaisena muiden joukossa löytyi näin heti alusta asti. Koulunkäynti tuntui mukavalta. Alakoulun naisopettaja oli ystävällinen ja auttoi meitä jokaista kaikessa uuden oppimisessa. Hän myös huomasi, tai tiesikö jo etukäteen, että olin kovin likinäköinen. Siitä meni heti tieto isälleni, ja pyyntö, selkeä vaatimus hankkia pojalle silmälasit. Ilman tätä ei minusta olisi mitään koskaan tullutkaan. Neljässä vuodessa opin niin paljon, että halu päästä oppikouluun oli vahva. Tämä onnistuikin, 20 km päähän silloiseen Karjaan kauppalaan, kuten kaupunkikeskuksia silloin kutsuttiin, reissasin linja-autolla yhdeksän vuoden ajan. Alku vuosina siis kuutena päivänä viikossa syyskuun alusta toukokuun loppuun.

Palaan vielä ensimmäisiin koulupäiviini, - ja ensimmäiseen jälki-istuntooni. Pulpetit olivat siihen aikaan arvokkaat ja komeat. Oikeita huonekaluja, sanoisin. Pienimmille ne olivat ensin vähän isot, ja vastaavasti yläluokilla liian pienet. Ne olivat tietenkin puusta tehtyjä, ja kahdenistuttavia. Niissä oli hyvä opiskella, selkänojakin niissä oli, ja tärkeimpänä rakenneosana tukeva pöytätaso. Kun hieman vinon kannen nosti pystyyn, niin esiin tuli upea oma säilytyslaatikko. Sinne sai jokainen omat koulutarvikkeensa, kuten kynät ja piirustustarvikkeet. Mustepullokin meillä siellä vielä silloin oli. Ja imupaperia tietenkin, mustetahrojen kuivaamiseen.

Vieressäni istui Seppo. Hänellä oli isoveli yläkoulun puolella, ja oli siis itsestään selvää, että hän oli minua paljon kokeneempi kaikessa kouluun liittyvissä asioissa, säännöissä jne. Jo aivan ensimmäisinä päivinä hän neuvoi minua näin: jokaisen pitää jollain tavalla merkitä oma pulpettinsa, kaivertaa pöydänkanteen oma nimi jos osaa, tai jokin muu merkki. Seppo sanoi, ettei vielä osa, mutta tiesi, että minä jo hallitsin joitakin kirjaimia. Tein työtä käskettyä. En muista oliko minulla jopa linkkari taskussa, mukana koulussa, tai sitten jollain muulla ”värkillä” väänsin pulpetin kanteen sanan – OMIA. Eli etunimeni oikealta vasemmalle kirjoitettuna. Kirjoitin siis vasemmalla kädellä. 

Tästä ei hyvää seurannut. Tekemästäni kaiverruksesta sain ensimmäisen jälki-istuntoni, - toki Seppokin todettiin syylliseksi yllytykseen, ja istuimme molemmat yhtä aikaa ekat jälkkämme. Tärvelty pulpetti vietiin saman tien talonmiehen toimesta koulun vintille, varastoon odottamaan hiomista ja seuraavan vuoden uusia oppilaita. Ja me saimme Sepon kanssa tilalle toisen. Enkä muista, että siinä olisi näkynyt kenenkään omistuskirjoituksia.

Siihen aikaan kirjoittamisen opetuksessa oli vielä käytäntönä, että vasenkätiset yritettiin saada ottamaan mustetussikynä kauniisti oikeaan käteen, ja kirjoittamaan kuten muutkin, sotkematta kirjoitusta vasemmalta oikealle, ja siis oikealla kädellä. Jonkun verran kyllä opinkin, ja olen aikalailla kaksikätinen vielä nyt aikuisenakin. Onneksi alakoulun naisopettajani oli myös suvaitsevainen minua kohtaan. Minua ei pakotettu oikeakätiseksi. Ehkä siksikin, että opettajalta ei jäänyt huomaamatta se miten sain tehtyä vasemmalla kädellä hyvin helpolla ja nopeasti kaikenlaisia kuvia, kauniita piirustuksia hänen kertomuksiensa ja ohjeidensa pohjalta. Kömpelömmällä oikealla kädellä tämä ei onnistunut.

 Näin alkoi minun opintieni.

 Aimo Nyberg, kuvataideopettaja


perjantai 9. elokuuta 2013

Kommentteja

Asukasyhdistyksemme pitkäaikainen pj. ja nykyinen kunniapuheenjohtajamme Jaakko Vainionpää kommentoi ansiokkaasti tämän blogin viimeaikaisia juttuja. Kiitos näistä ajatuksista!








Tutkiskelin pintapuolisesti blogiasi. Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.

Kruununmakasiini, maaherrantalo ja hovioikeus olivat työurani tärkeimmät. Maaherrantalo tehtiin Vaasan rakennuspiirissä pienen kinan jälkeen rakennushallituksen kanssa. Lopputulos lienee ollut hyvä. Esiteltiinhän se Arkkitehti-lehdessäkin aikanaan. Nyt siitä lienee vain muistot jäljellä. Jotkut kulttuuripersoonat ovat siitä pitäneet huolta. En ole hirvennyt siellä jälkeenpäin käydä. Olen vihainen ja surullinen. Kaikki kolme kumminkin ovat kohteita, joista pitäisi huolta pitää.

Vaasan kävelyklubin Vaasan Marssi on muutaman sinnikkään naisen aikaansaannos erityisesti edesmenneen Maijan. Valitettavaa on se, ettei Vaasan kaupunki ole milloinkaan ymmärtänyt niitä mahdollisuuksia, joita kansainvälinen marssitapahtuma tarjoaa. Vastaavia marssejahan järjestetään ympäri maailman. Siellä osallistujia saattaa olla kymmeniätuhansia. Vaasassa vain satoja. Vaasalaisiakin vain kourallinen. Reitit ovat hienot ja aurinko paistaa!

Esa Siltalopin kuvateos on hieno kunnianosoitus Vaasalle ja erinomaista mainosta. Tilaan itselleni jostain.

En ole koskaan kovin syvällisesti perehtynyt kaavoitukseen, vaikka tein siitä diplomityön ja yllätyksekseni kiitettävin arvosanoin, kun professorille ei kelvannut ehdottamani sairaalan suunnittelu, hän kun ei ollut sairaalasuunnitteluun perehtynyt. Sen verran opin Suomen asemakaavaopin isältä Otto Iivari Mörmanilta, että kaavoissa parhaat paikat ovat ihmisiä varten. Rakennuksille kelpaavat huonommat, koska ne joka tapauksessa alistavat ja muuttavat luontoa enemmän tai vielä enemmän. Rakennusliikkeet hamuavat parhaita paikkoja ja kaupunki, päättäjät ja arkkitehdit, suostuvat, kun tiedossa on pikarahaa. Tulee heti, muttei tuota muuta kuin menoja.

Vaskiluodosta olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta vain muutama sana. Vaskiluoto on väärä suunta asutuksen kasvaa. Sen mahdollisuudet ovat nykyisten toimintojen kehittämisessä.

Vaasalla on Vähäkyrö ja Mustasaari, jotka ehdottomasti pitäisi olla mukana Vaasan ja ympäristön kaavoja suunniteltaessa. Vaasan kasvusuunnat taitavat olla radan toisella puolella. Kantakaupunki pakostakin kärsii. Uusia ideoita tarvitaan ja uutta vetovoimaa. Kantakaupungissa pienimuotoisuus on valttia. Rautatieaseman siirtäminen Korsholmanpuiston tuntumaan helpottaisi kantakaupungin asemaa.

jiivee

torstai 8. elokuuta 2013

Eläköön rakennus!






















Kuvat: AN. Raahen kruununmakasiini 23.7.2013.

Raahessa on entinen Kruununmakasiini saanut uuden elämän.

Raahessa, kuten Vaasassakin, makasiinirakennus on ollut jonkun aikaa puolustusvoimien varastona, ja sen jälkeen makasiini on Raahessa saatu määrätietoisella työllä ”pelastettua”. Museoviraston osuus on tässä ollut merkittävä, paikallinen innostuksen lisäksi.

Mikä on Vaasan Kruununmakasiinin kohtalo? Kiinnostusta kyllä on Vaasassakin saada tämä hieno rakennus edes osittain johonkin käyttöön, eli avoinna olevaksi tutustumiskohteeksi. Mitä Vaasan Kruununmakasiinissa voisi Sinun mielestäsi olla? Kerro ideoistasi vaikka tämän blogin sivuilla!

Eläköön rakennus! -julkaisu esittelee rakennusten uusiokäyttöä 

Opetushallitus ja Euroopan rakennusperintöpäivät tiedottavat: Rakennusten uusiokäyttöä käsittelevä Eläköön rakennus! Uusi käyttötarkoitus – uusi elämä on ilmestynyt.

Rakennusperintöpäivien julkaisu esittelee noin 60 erilaista tapaa ottaa alkuperäisestä käytöstä poistunut rakennus tai rakennelma uuteen käyttöön. Julkaisussa liikutaan sekä tutuissa että erikoisemmissa kohteissa eri puolilla Suomea. Samalla selviää, mitä on rakennettu muun muassa entiseen ruutikellariin, hiihtohissin lähtölavalle, ratakuiluun, lämpökeskukseen, paloasemalle ja hevostalliin.

Julkaisu perustuu Rakennusperintöpäivien tekemään kyselyyn, jossa kerättiin kiinnostavia esimerkkejä ja tarinoita uudiskäyttökohteista. Kyselyyn saatiin lähes sata vastausta eri puolelta Suomea. Esimerkkien tarkoituksena on innostaa tarkastelemaan lähiympäristöä ja sen rakennuksia uusin silmin sekä pyrkiä löytämään vanhoille rakennuksille, rakennuskokonaisuuksille ja rakennelmille uusia käyttötarkoituksia. 

Rakennusperintöpäivät huipentuvat syyskuussa – kilpailu jatkuu marraskuulle Euroopan rakennusperintöpäivien tarkoituksena on edistää rakennuskulttuurin ja kulttuuriperinnön tuntemusta ja arvostusta. Suomessa tämän vuoden teemana on Eläköön rakennus! Teeman kautta halutaan tuoda esiin alkuperäisestä käytöstä poistuneiden rakennusten, rakennuskokonaisuuksien ja rakennelmien käyttömahdollisuuksia.

Rakennusperintöpäiviä, englanniksi European Heritage Days, vietetään Euroopan neuvoston ja Euroopan komission aloitteesta. Joka syksy järjestettäviin rakennusperintöpäiviin osallistuu arviolta 20 miljoonaa ihmistä 50 maassa. Tapahtumien pääviikonloppu on 6.-8. syyskuuta.

Rakennusperintöpäivien lapsille ja nuorille järjestämä Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu jatkuu 15. marraskuuta asti. Kilpailuun voi osallistua ideoimalla uusi käyttötarkoitus esimerkiksi tyhjillään, vajaakäytössä tai purku-uhan alla olevalle rakennukselle tai rakennelmalle.

Suomessa rakennusperintöpäiviä koordinoi ympäristöministeriön johtama työryhmä, jossa ovat mukana Museovirasto, Opetushallitus, Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.

Julkaisu sähköisessä muodossa ja lisätietoja Euroopan rakennusperintöpäivistä: www.rakennusperinto.fi/erp

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu: http://www.rakennusperinto.fi/muuta_sisaltoa/erp/fi_FI/Kulttuuriympariston_tekijat/

Rakennusperintöpäivien blogi:
http://rakennusperinto.blogspot.fi

Ymparisto.fi: Rakennusperintö ja kulttuuriympäristö:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=232&lan=fi

Rakennusperintöpäivien tapahtumajärjestäjät ja yhteistyötahot voivat tilata julkaisua maksutta Suomen Kotiseutuliitosta, erp(at)kotiseutuliitto.fi