TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa! Kaikki tekijäinoikeudet juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla! Yhteystiedot saa sivuston ylläpitäjältä.




torstai 31. heinäkuuta 2014

Taidearpajaiset

Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry järjestää

TAIDEARPAJAISET, jonka tuotolla katetaan yhdistyksen 20-vuotisjuhlan menoja. (6.9.2014)

Arvan hinta on 5 euroa.

Arpajaiset järjestetään lista-arpajaisina.

Arpoja voi kysellä 1.8. alkaen

• Aimo Nyberg, VKA ry:n pj (050 3308540)
• Sihteeriltä (Anttu Kankaanpää)
• Jäsensihteeri ja talousvastaavalta (Henkka Eriksson)
• EKOSOPISTA, Vaaanpuistikko 20, VAASA

Miten toimit, kun haluat osallistua arpajaisiin?

• Varaa listalta vapaa numero (arpoja on yhteensä vain 399)
• Merkitse jokin yhteystietosi arvontalistaan valitsemasi numeron kohdalle
• Arpa maksetaan tilille 27.8.2014 mennessä (ohjeet arpakirjekuoressa)
• vain määräaikaan mennessä maksettu arpa osallistuu arvontaan!

 TAIDEARPAJAISET pidetään asukasyhdistyksemme 20-vuotisjuhlien yhteydessä 6.9. 2014 klo 22.00 RAVINTOLA WASKIASSA! (Lemmenpolku 3, Vaasa)

Päävoitto: Rolf Holmin akvarelli (arvo 900 euroa), (nähtävillä elokuun ajan Ekosopin ikkunassa, Vaasanpuistikko 20)
Lisäksi arvotaan kolme muuta yllätyspalkintoa, jotka myös ovat vaasalaista taidetta!


TUE ASUKASYHDISTYKSEMME 20-vuotisjuhlien järjestelyjä ostamalla näitä viiden euron arpoja!

Voit myös halutessasi liittyä yhdistykseemme maksamalla 8 euroa tilillemme
Ålandsbanken FI9366010001083716

ja ilmoittamalla yhteystietosi jollekin yhdistyksemme hallituksen jäsenelle.

Aimo Nyberg, VKA ry:n pj. aimonyberg(at)gmail.com


Rolf Holmin ateljeen osoite on Rantakatu 8.

Aukioloajat kannattaa varmistaa soittamalla 0500 164 475

Myös Taiteiden Yönä 7.8. 2014 Rolfin ateljee on varmasti taas yksi suosituimmista kohteista!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Mennään metsään!


Tuija Arina-Sundelinin näyttelyn avajaiset lauantaina 2.8.2014 klo 18.00-20.00

Black Wall Gallery 3.8.-24.8.2014

Välkommen till Tuija Arina-Sundelins vernissage lördagen 2.8.2014 kl 18.00-20.00

Black Wall Gallery 3.8.-24.8.2014

Kasarmi 13, Korsholmanpuistikko 6, Vaasa

Kasern 13, Korsholmsesplanaden 6, Vasa



METSÄ – SKOGEN
näyttelyn inspiraationa on ollut taiteilijan omien sanojen mukaan erityisesti Vaskiluodon metsä!
Vaasan Taiteilijaseuran nykyisen varapuheenjohtajan näyttely herättää siis ainakin minussa poikkeuksellisen suurta mielenkiintoa ja myönteisiä ennakko-odotuksia.

Black Wall Galleryn elokuun kuukausinäyttely on siis ainakin minulle ihan MUST-juttu!

Kaikki alkuvuoden näyttelyt Black Wall Galleryssä, kuten juuri päättynyt Jani Järvisen näyttely, ovat olleet vahvoja kokemuksia. Näyttelytilan mustat seinät luovat aivan oman tunnelmansa katsella ja vastaanottaa usein hyvinkin valovoimaista nykytaidetta.

Black Wall Galleria on lunastanut paikkansa Vaasassa tasokkaana, ajankohtaisia taiteilijoita esiintuovana näyttelytilana. Vaasan entinen varuskunta-alue on viime vuosien määrätietoisella työllä muuttumassa elinvoimaiseksi kulttuurikasarmiksi.

Ellet ole vielä tähän mennessä käynyt TAIDELAINAAMOSSA, jota Vaasan Taiteilijaseura myös ylläpitää tässä samassa osoitteessa, niin tämäkin tutustumisreissu kannattaa tehdä nyt. Tai viimeistään Taiteiden Yönä 7.8.

Vaasan Taiteilijaseura

 Aimo Nyberg

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Nyt albumit esiin!


Kuva: AN.

Nyt on aika etsiä vanhoja valokuvia, sekä itse ottamiasi kuvia vuosikymmenten takaa, että kenties sukulaisilta tai muilta saatuja muistoja menneiltä ajoilta.

Vanhoja valokuvia voi monilla meistä olla edelleen jopa "pahvilaatikoittain" odottamassa, että niille tehtäisiin joskus jotain.

Haluatko joitakin paperivalokuvistasi digimuotoon, ja kenties jopa jakoon nettiin?

Kokonaisia albumeja emme skannaa, mutta muutamia yksittäisiä valokuvia kyllä, varsinkin jos niissä on selkeä Vaasa aihe!

Tule kuvat mukanasi, niin aloitetaan Taiteiden Yön vietto vanhojen paperivalokuvien skannaustapahtumassa Kasarmilla.

Vanhat Vaasa valokuvat digitaalisiksi!
Paperivalokuvien skannausta Kasarmilla 7.8.2014 klo 12 - 16.
Paikka: Kasarmi 11, ATK-luokka. Itäinen Kasarmintori 7 – 9, 65100 Vaasa

Tule Vaasa-aiheisten paperivalokuvien, ja mahdollisen kertomusten kanssa, niin skannaamme kuvasi digitaaliseen muotoon! Saat halutessasi kuvat omaan s-postiisi, tai muistitikullesi samantien. Kuvat on mahdollista julkaistua myös netissä. Kaikki aiheet käyvät, kunhan niissä on jokin yhteys Vaasaan.

Maksuttoman tilaisuuden järjestävät:

Vaasalainen kaupunkiblogi www.vaasalaisia.info / Tapio Parkkari
Vaasan historia-Vasas historia Facebook-sivusto / Christian Olsson
Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry, www.vaasaennenjanyt.blogspot.com / Aimo Nyberg ja Henrik Eriksson.

Gamla Vasafotografier digitaliseras!
Skanning av pappersfotografier på Kasernen 7.8. 2014 kl. 12 – 16.
Plats: Kasern 11, ATK-klassen, Östra Kaserntorget 7 – 9, 65100 Vasa.

Kom med pappersfotografier som har Vasamotiv och eventuella uppgifter och berättelser, så skannar vi dina bilder till digital form. Om du vill får du bilderna på samma gång tll din egen e-post eller på din minnessticka, som medtages. Det är möjligt att bilderna publiceras också på nätet. Alla motiv duger, bara har något samband med Vasa.

Det kostnadsfria tillfället ordnas av:
Vaasalainen kaupunkiblogi www.vaasalaisia.info / Tapio Parkkari
Vaasan historia- Vasas historia Facebook-sivusto / Christian Olsson
Invånarföreningen i centrala Vasa ICV rf, www.vaasaennenjanyt.blogspot.com / Aimo Nyberg och Henrik Eriksson.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Waskiaan 6.9.

ENNAKKOMAINOS! 

Päivämäärän voi ainakin jo merkitä kalenteriin! Ohjelmatiedot voivat vielä muuttua, tarkentua.


Kuva: AN. 15.7.2014.

www.rantasipi.fi

VKA ry:n 20-vuotisjuhlat

Ohjelmalliseen iltajuhlaan ovat sydämellisesti tervetulleita kaikki jäsenet, ja ystävät ja kaikki tutut mukaan tottakai!

Aika: Lauantaina 6.9. 2014 klo 18.00 alkaen.

Paikka on Kylpylähotelli Rantasipi Tropiclandia / Ravintola Waskia.

Iltaa vietetään mukavassa seurassa, ohjelmasta ja illallisesta nauttien.

Juhlaan ilmoittaudutaan etukäteen (illallisvaraukset) maksamalla 29 euroa

tilille FI93 6601 0001 0837 16

elokuun 22. päivään mennessä. Huom! Viestiksi nimi ja osoite, sillä juhlaan osallistuville lähetetään illalliskortit noin viikkoa ennen juhlaa.

Illan ohjelmassa on musiikkia, tanssia (Trio Coloroso, Holger Nelin, Björn ”Nalle” Schauman), ja illallisen jälkeen huomionosoitukset perustajäsenille, sekä tietenkin puheita ja taidearpajaiset klo 22.00.

Ohjelma tarkentuu vielä, kysele lisää hallituksen jäseniltä, tai seuraa nettisivujamme.

Järjestämme myös arpajaiset 6.9. 2014 klo 22.00.
Juhlaillan kuluja katamme järjestämällä lista-arpajaiset. Arvan hinta on 5 euroa. Pääpalkinnoksi olemme saaneet vaasalaisen Rolf Holmin upean akvarellimaalauksen. Teos on nähtävillä elokuun alusta alkaen Ekosopin ikkunassa, Vaasanpuistikko 20. Lisäksi arvotaan kolme yllätyspalkintoa. Arpoja on yhteensä vain 399 kpl.

Lisää informaatiota tulossa elokuun alussa!

Aimo Nyberg, VKA ry:n pj.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mikä ettei

Merenkurkun siltayhteys on noussut taas puheenaiheeksi.

Kuva netistä

Mielenkiintoista, ja ihan hienoa, että Merenkurkun siltaidea nostetaan nyt taas esille.

Hankkeen saama julkisuus, mahdolliset selvittelytyöt, eteenpäin vieminen eri tahojen toimesta, ovat tottakai Vaasan alueelle vain eduksi, vaikkei hanke ihan hetkessä todeksi muutukaan.

Ennen kuin mitään voi tapahtua, on isompia päätöksiä ensin tehtävä suuremmissa ympyröissä kuin Uumajan ja Vaasan omissa kuvioissa. On syytä myös muistaa tämä Joakim Strandin toteamus eilisessä lehdessä, (Pohjalainen 21.7), että fokus on nyt kuitenkin laivaliikenteen kehittämisessä, ja vasta pitkällä tähtäimellä silta/tunneliyhteydessä, toteutus voisi olla mahdollinen kenties joskus 30 vuoden kuluttua.

Tässä omia mietteitäni

Jo 30 vuotta vaimoni kanssa Ruotsissa, Norjassa ja Suomen Lapissa autolla ajaneena on minulla omakohtaisia havaintoja, ideoita asiaan liittyen, ja vähän asian vierestäkin.

Kaukainen muisto. Ajelimme Sinistä Tietä, perille asti Norjan rannikolle, Mo i Ranaan, ja sieltä lautalla Lofooteille. Tämän kesälomareissun teimme juhannuksen aikoihin vuonna 1985. (matka on jäänyt erityisen hyvin mieleen, sillä menimme matkalla kihloihin). Matkamme Vaasasta Uumajaan, ja sieltä eteenpäin oli muistorikas seikkailu vanhalla, veljeltä lainaan saadulla Kuplavolkkarilla. Kotiin palasimme Kilpisjärven ja Inarin kautta.

Näistä ajoista alkaen olemme ”katselleet ympärillemme” monilla reissuilla Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Viimeksi tämä kesänä olimme mukana Jäämeren rannalle Koillis-Norjaan Hamninsbergiin tehdyllä lintukurssilla. Eli myös Naton koillisraja tuli näin nähtyä.

Sininen Tie on hieno, ja kaikin puolin toimiva ajoreitti lomamatkailijoille, ympäri vuoden. (Talvella Ruotsin hiihtokeskukset ovat suosittuja) Itä-länsi suunnassa toimivana kuljetusreittinä Sinisen Tie on ilman muuta äärimmäisen tärkeä. Uumajan ja Vaasan tärkeys logistisina alueina Merenkurkun molemmilla puolilla korostuvat varmasti vielä tulevaisuudessa.

Reitti Atlantilta (Pohjois-Amerikasta, Kanadasta ym.) Mo i Ranan kautta läpi Norjan ja Ruotsin, ja edelleen Vaasasta eri suuntiin, etelään, pohjoiseen, ja tietenkin jopa Venäjälle Pietariin, sekä Viroon ja Baltiaan, on ehdottomasti tulevaisuudessa yksi koko Pohjolan liikenneyhteyksien merkittävimmistä valtaväylistä. Ellei jopa merkittävin. Tämän ”valtimon” sykkivänä sydämenä toimivat toivottavasti Vaasan ja Uumajan seudut.

Haaparanda – Tornio, kaksoiskaupungiksi kehittyvä, raja-alueen yhteistyötä onnistuneesti tekevä alue, on ollut meille vaimoni kanssa mielenkiintoinen tutustumiskohde. Käydessämme siellä hyvän ystävämme luona teemme ostoksia molemmin puolin rajaa, eikä Tornionjoen ja siis rajan ylitys mitenkään hankaloita alueen asukkaiden jokapäiväistä elämää.

Ruotsin puolella, Haaparannan rautatieasemalla, voi vaikka miettiä Ruotsin ja Suomen raideleveyksien pientä eroa. Eli yhteensopimattomuutta. Suomen leveämpi raideleveys on Venäjän ajan perua.

En tiedä, onko kukaan koskaan ehdottanut tätä: Suomen Lappiin voisi ihan hyvin rakentaa ruotsalaisella raideleveydellä ratayhteys, Torniosta pohjoiseen, ja vaikkapa Norjaan asti. Siis Jäämerelle, Koillisväylälle asti! Maksajana voisivat siis olla myös muutkin kuin Suomen valtio.

Pääteasemaksi voisi ehdottaa joko Kirkenesiä (ent. Kirkkoniemi) tai jopa Varanginvuonon pohjoispuolella Vardötä. Alueella on nykyään lentokenttiä, ja kohtuullisen hyviä teitä, mutta ei ymmärtääkseni rautatietä.

Toinenkin uusi ratayhteys on helppo kuvitella. Jos, korostan sanaa jos, ollaan valmiita toimimaan oman rataleveytemme puitteissa, ja yhteistyössä Venäjän kanssa. Nimittäin uusi rautatie Kemin satamasta itään, Murmanskin radalle. Argumentteja hanketta vastaan varmasti löytyy, mutta silti asiaa voi miettiä ihan tosissaan.

Molemmille radoille löytyisi varmaankin useita sopivia väliasemia, mutta tärkeintä olisivat päätepisteasemat, jotka mahdollistaisivat Suomelle samantapaisen tilanteen kuin oli ennen Petsamon menettämistä. Syntyisi varayhteys, tai joskus vielä jopa pääasiallinen yhteys muuhun maailmaan, jos merenkulku Suomi-nimisestä saaresta joskus vaarantuu tai katkeaa Tanskan salmien kautta. Aikoinaan Petsamoon, Liinahamariin ajettiin häkäpönttoautoilla. Tulevaisuudessa mahdollisuudet olisivat aivan toista luokkaa.

Kuva netistä.

Liinahamarin reitti oli välirauhan aikana 1940–1941 Suomen ja Ruotsin ainoa vapaa ulkomaankauppareitti ohi Saksan ja Neuvostoliiton kontrolloimien alueiden. Liinahamarin reitti käsitti maantieosuuden Rovaniemeltä sorapäällysteistä Jäämerentietä pitkin Liinahamariin, yhteen suuntaan 531 kilometriä. Rovaniemelle asti tavara pystyttiin rahtaamaan rautateitse.

Suomen on mielestäni pysyttävä hyvissä väleissä kaikkien naapurivaltioiden kanssa. Venäjän, Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa. Paras keino tähän on monenkeskinen yhteistyö, mm. yhteisiä infrahankkeita toteuttamalla, ja luomalla näin edellytyksiä kaupankäynnille, ja lisäämällä kaikenlaista kanssakäymistä ihmisten välillä.

Sanomalehti Pohjalaisen (21.7.2014) ensimmäisenä esiin nostama liikennetekniikan emeritusprofessori Antti Talvitien mielipidekirjoitus saa takuuvarmasti jatkoa.

Talvitie sanoo ottavansa Uumaja-Vaasa sillan, ja myös moottoritiehankkeet Tampereelta Vaasan kautta Ouluun esille elokuussa järjestettävillä Väylät & Liikenne-päivillä Tampereella.

Kaikki ideat vaan mukaan keskusteluun! Kokonaisvaltaisesti, ja mielellään niin, ettei toisten ideoita ja hankkeita tyrmätä etukäteen, tai laiteta syntyviä ideoita toistensa vaihtoehdoiksi.

Yhteenvetona ylläolevasta:

Suomen puolella Kemin eteläpuolella panostetaan kumipyöriin (moottoritie Ouluun asti) Oulu - Kemi - Keminmaa on jo pääosin moottoritietä.

Vaasan ja Uumajan välille silta / tunneli. Rautatietä ei ole mielekästä tähän hankkeeseen yhdistää eri raideleveyden takia.

Pohjois-Suomeen tulisi harkita nykyisen rata- ja tieliikenteen lisäksi ”ruotsalaista” rautatieyhteyttä Jäämereltä Keski-Eurooppaan. (Tornion, Haaparandan kautta, Ruotsin rannikkoa pitkin Tuhholmaan jne.)

Tämän blogijutun on kirjoittanut, ilmeisesti auringonpistoksen saaneena,
kesälomalainen, Aimo Nyberg

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kirja käteen


Kuva: AN. 15.7.2014. Sateita, koviakin kuuroja on saatu kokea tällä viikolla Vaasassa. Vaihtelevaa kesäsäätä siis!

Ukkonen on jyrissyt, ja salamat leimunneet viime päivinä. Ja aika rajustikin, - en muista ihan vastaavaa viime vuosilta.

Iltapäivisin on Vaasassa saatu sellaisia sadekuuroja, että paikallisia pientulviakin on koettu! Hulevedet ovat nousseet jopa nilkkoihin asti, kun sadevesiviemäreiden kansien päälle kertyvä vesi on etsinyt epätoivoisesti tietään eteenpäin, kuin mustanaukon nielaisemana.

Sammutin tänäänkin kotikoneeni muutamaksi tunniksi ukkosen takia. En tiedä, onko tämä nykyaikana tarpeen, mutta teen näin vanhasta kokemuksesta. Maalla lapsuuden asuneena ukkosen aiheuttamat sähkökatkot ja muuntajiin osuneet salamaniskut ovat jääneet alitajuntaan.

Otin jopa kännykkäni pois latauksesta ukkosen ajaksi. Onko tämä tarpeen, siitä en todellakaan ole ihan varma.

Siinä sitten hetken katselin toimettomana ympärilleni. Mitä sitä nyt tekisi?

Ja huomaan -kuin taivaanlahjana- pöydänkulmalle unohtuneen, jo pari viikkoa sitten antikvariaatista ostamani kirjan! Ja mikä kirja se onkaan! Niin, Mika Valtaria, jota kerään edelleen kirjahyllyyni (ikuinen, päättymätön urakka).

Surun ja ilon kaupunki, on Valtarin nuoruuden romaaneja, aihepiiri liittyy 1930-luvun Helsinkiin. Nyt siis kahlaan tätä kirjaa läpi, ihan mielenkiinnolla. Kirja tuo esiin ihmiskohtaloita aikakaudelta, jolloin omat vanhempani olivat pieniä lapsia. Ei tosin Helsingissä, mutta aikalaisia kuitenkin.

Kirjojen lukeminen on hyvä harrastus. Jostain syystä minusta kuitenkin tuntuu nyt siltä, kuin tuhlaisin aikaa, kun luen perinteistä romaania. Nuorempana sitä eli jotenkin toisin, ehkä aikakäsitys oli silloin erilainen. Ajankulumista ei tarvinnut miettiä, ja sitä kait luuli silloin, että on ja saa olla ikuisesti nuori. Aikaa olisi määrättömästi. Lukeminen oli vielä silloin tässä ja nyt elämys, ja luetut kirjat eräänlaisia palapelin osia oman maailmankuvan kokoamisyrityksessä. Valmista ei ole tullut, ei tietenkään, ja lukuintokin on vuosikymmenten saatossa hieman hiipunut. Ei onneksi kuitenkaan kokonaan loppunut.

Mika Valtaria on kyllä taas upeata lukea! Tämä Tulenkantajiin kuuluneen Valtarin nuoruudenteos heijastaa ihmisten veljeyden aatetta, ja suurkaupungin sielunelämää, johon niin rikkaat kuin köyhätkin omilla tavoillaan sulautuvat. Vuosisata historiaa eteenpäin näkyy ympäröivän todellisuuden muutoksina, mutta muuttuuko itse ihmisen mieli mihinkään muutamassa sukupolvessa?

Mielestäni hyvän kirjan merkki on se, että sitä lukiessa omat ajatukset, kysymykset heräävät henkiin todistamaan lukijan olevan edelleen olemassa, ja vielä jonkinlaisessa kunnossa.

Lapsuuden ja nuoruuden toinen miellyttävä muisto tulee myös tänään mieleen. Nimittäin shakin peluu! Mutta tähän tarvittaisiin kaveri, eli toinen shakinpeluusta kiinnostunut. Ja molemmilla halua heittäytyä pois tekemästä jotain tärkeämpää! Keskittyä vain yhteen asiaan, yritykseen voittaa peli!

Löysin netistä vaasalaisen shakkiseuran, katso heidän nettisivua TÄÄLTÄ.

Aimo Nyberg

torstai 17. heinäkuuta 2014

Tunnistatko tämän?


Mitä muistoja, tuntemuksia, ajatuksia patsas tai muistomerkki sinussa herättää?

Tunnistatko tämän alla olevassa kuvassa olevan muistomerkin? 
















Kuva: AN. 15.7.2014.

Haastan sinut kertomaan meille muille sinulle tärkeästä tai jollain tavalla koskettavasta patsaasta tai muistomerkistä. Sanoin ja kuvin.

Patsaat ovat erittäin helppoja kuvauskohteita, - ne eivät juokse karkuun! Olosuhteet toki vaihtelevat, - kuvaaminen onnistuu kuitenkin kelillä kuin kelillä. Ja mihin vuorokauden- ja vuodenaikaan tahansa.

Käy siis ottamassa kuva jostakin Vaasan patsaasta / muistomerkistä (tai etsi jo olemassa oleva ottamasi kuva), ja lähetä se minulle julkaistavaksi tässä asukasyhdistyksemme blogissa. Välttämättä ei tarvita edes sanoja, tekstiä mukaan. Toki kertomukset, pienetkin anekdootit ovat meille muille kiinnostavia.

Kiittäen, Aimo Nyberg, aimonyberg[at]gmail.com

Alkuun on päästy!

Nimittäin Vaasan patsaiden puhdistamisessa, kunnostuksessa.

Ensimmäisten joukossa tämä "kauhea patsas".























Kuva: AN. 15.7.2014. Tiklaspuiston Peikko ja Impi -veistos. Tämä veistos on yksi kunnostukseen päässeitä patsaista Vaasassa.

Asukasyhdistyksemme teki kevätkokouksessa 15.5.2014 mm. tämän kannanoton:

Julkisten veistosten ja muistomerkkien puolesta

VKA ry esittää aloitteen varainkeräyshankkeen käynnistämiseksi Vaasan julkisten veistosten ja muistomerkkien kunnossapitämisen puolesta. Yhdessä muiden mukaan tulevien tahojen kanssa toteutetaan vuoteen 2018 asti kestävä haastekampanja, jonka tavoitteena on saada yhdistyksiä ym. tahoja tekemään lahjoituksia ko. tarkoitukseen. Vaasalla tulee olla merkittävä asema ja myös vastuu Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin liittyvissä toimissa.

Tämä hanke on pitkäkestoinen, vuosien projekti. Emmekä usko pelkästään omin voimin tähän pystyvämme. Yhteistyötä tarvitaan tulevien vuosien aikana kaikkien mahdollisten tahojen kanssa.

Toivotaan, että vuosina 2017-2018 on saatu jotain näkyvää aikaan!

...

Aloitteita samasta asiasta ovat muutkin tehneet, ja jo meitä aikaisemmin. Ainakin nämä kaksi tulevat ensimmäisinä heti mieleen:

Päivi Moisio (vas.) ja neljä muuta kaupunginvaltuutettua ehdottivat valtuustoaloitteessaan Vaasan kaupungin lähes 200 patsaan ja muistomerkin puhdistamista Karl ja Elin Hedmanin rahaston turvin.

Kaupungin hallitus on myöntänyt 25 000 euroa patsaiden kunnostamiseen Pohjanmaan museon esityksen mukaisesti. Rahoilla on tänä kesänä kunnostettu jo ainakin Palosaaren torilla olevaa Eero Hiirosen Merituuli-patsasta, ja Tiklaspuistossa olevaa Elias Ilkan Peikko ja Impi-veistosta. Mihin tällä kertaa myönnetyt 25 000 euroa riittävät, jää nähtäväksi. Ainakin Pohjanmaan museon pronssiovet on mainittu kunnostusta tarvitsevana kohteena, samoin Rewell Centerin pohjoispäädyssä sijaitseva Jaakko Niemelän Gridlock-valoteos.

Risto Helin (sit.) on ehdottanut aloitteessaan Suomen Vapaudenpatsaan aitaamista, ja ympäröimistä mm. penkeillä. Patsaan arvostuksen nostaminen on muistomerkin kunnossa pysymisen ohella Helinin motiivina. Tämän aloitteen suhteen en tiedä eteneekö se mitenkään? Keskustelua aloite on ainakin aikaansaanut.

 …

Kauppaneuvos F. Tikanojan aikoinaan kaupungille lahjoittama Tiklaspuistoon sijoitettu Peikko ja Impi veistos on edelleen entisellä paikallan. Jalustaa ei ainakaan vielä ole mitenkään suoristettu tai nostettu. Kaatumisvaara on toivottavasti tutkittu. Jo muutaman vuoden ajan on kuopassa oleva jalusta näyttänyt jäätyneen ja taas sulaneen kerta kerralta vinompaan asentoon?

Itse veistos on nyt asiaankuuluvalla tavalla puhdistettu. Peikko on saanut pitää ”likaisen olonsa”, ja Impi on iholtaan taas puhdas ja vaalea.

Tämä patsas on yksi niistä lähikohteista, joissa käyn oppilaitteni kanssa. Patsaan aihe on kovin haastava, ja siitä puhuminen on ollut toisinaan vaikeaa niin minulle kuin oppilaillenikin.

”Patsaat puhuvat” kunhan niitä jää kuuntelemaan! Sanoja, ajatuksia, mielleyhtymiä nousee esiin, eikä pelkästään historiasta, vaan myös meidän jokaisen omasta suhteestamme tämän ajan ilmiöihin. Mielestäni on tärkeää, hienoa kokoontua yhdessä patsaiden ja muistomerkkien äärelle, ja avautua henkilökohtaisistakin tuntemuksistaan. Kenenkään ei tietenkään tarvitse olla ns. oikeassa, tulkintoja olkoon yhtä paljon kuin tulkitsijoitakin.

Taustatietoja kohteesta:

Elias Ilkka, Peikko ja Impi 1917

”Patsaan sijaintipaikka on Tiklaspuistossa Vöyrinkadun ja uuden hautausmaan välissä lähellä Tiklaslampea. Patsaan on suunnitellut kuvaveistäjä Elias Ilkka (1889-1968 ). Teoksen on hakannut vaasalainen kivenhakkaaja Aleksanteri Harjunpää (1878-1940). Kaksi metriä korkea harmaagraniittinen veistos esittää peikkoa, joka ahdistelee kaunista neitoa. Jalustassa on uurrekaiverrettu kullattu teksti: Aihe on Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, Aapon tarina kalveasta immestä: ”… Mies kuninkaallisessa puvussa muuttui äkisti hirmuiseksi peikoksi: sarvet tunkeusivat ulos hänen päästään, niskassansa kahisivat kankeat harjakset, ja kurja tyttö nyt tunsi kipeästi povessaan hänen terävät kyntensä. Ja siinä onneton impi huusi, reutoili ja tempoili tuskissansa mutta turhaan. Ilkeällä kiljunnalla raahasi hänet peikko syvimpään luolaansa ja imi hänestä veren aina viimeiseen pisaraan asti…”

Veistos on kauppaneuvos Frithiof Tikanojan (1867-1964) lahjoitus Vaasan kaupungille vuonna 1959. Valmistumisestaan saakka v 1917 oli veistos ollut Tikanojan kesäasunnon Meriniemen puistossa. Tiklaspuisto on syntynyt Oy Lassila & Tikanojan vuonna 1942 Vaasan kaupungille tekemän lahjoituksen ansiosta. Sodan johdosta hanketta alettiin toteuttaa vasta vuonna 1947. Puisto valmistui lopullisesti 1950-luvun alussa eli noin 10 vuotta lahjoituksesta. Puiston kunnossapitämiseksi lahjoitti Oy Lassila & Tikanoja määrärahan vuonna1968.”

Lainaus Vaasan Patsaat ja muistomerkit (pdf-tiedosto löytyy kaupungin sivuilta, tai etsi hakusanalla Vaasan patsaat ja muistomerkit)

Aimo Nyberg, kuvataiteen opettaja, Vöyrinkaupungin koulu, Vaasa

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Katajamäelle palkinto






















Kuva: Johan Hagström. 3.6.2014. (Palosaaren torilla, itsenäisyysjulistuksen tunnelmissa)

Onnittelut Sinulle Hannu!

En usko, että ketään täällä Vaasassa yllättää tieto, että Vaasan yliopiston professori, dekaani Hannu Katajamäki on saanut tämän vuotisen Suomen yliopistojen viestinnän ammattilaisten tunnustuspalkinnon! (Uutinen Vaasan Ikkunassa 18.6.2014)

Hannun aito ja rehellinen, omaan rohkeaan ajatteluun luottava, ja valtavan työn kautta syntynyt asiantuntijuus on todellakin koko Suomen mittakaavassa ainutlaatuista! Pitkä ura on jo vuosikymmeniä tuottanut korkealaatuista opetusta ja tutkimusta, inspiroinut ajatusten vaihtoon, joskus jopa kiivaisiin väittelyihin asti. Tapa, jolla Hannu on tämän kaiken tehnyt, on vaatinut perehtymistä asioihin perinteisin akateemisin menetelmin, ja sen päälle vielä uutteraa kirjoittamista julkisilla foorumeilla, lehdistössä, netissä, sekä myös poikkeuksellisen suuren määrän esiintymisiä mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa. Puhumalla aina täyttä asiaa, huumoriakaan unohtamatta, Hannu on löytänyt tien opiskelijoidensa ja myös varttuneemman väen sydämiin.

Hannu Katajamäki on vastannut myöntävästi myös asukasyhdistyksemme kutsuun osallistua 6.9. 2014 klo 18.00 alkavaan yhdistyksemme 20-vuotisiltaan ent. Waskiassa eli nykyisessä Kylpylähotelli Rantasipi Tropiclandiassa.

Päivämäärän voi siis jo laittaa kalenteriin! Tervetuloa mukaan kaikki kiinnostuneet!

Illan ohjelman suunnittelu on käynnistynyt. Varaamme etukäteen illallisen ruokailijoille, tämä edellyttää etukäteisilmoittautumista 24.8. 2014 mennessä. (esim. aimonyberg@gmail.com)

Lisätietoa tulossa tämän blogin sivuilla, ja jäsenille myös jäsenkirjeessä 3/2014 elokuun alussa.

Aimo Nyberg, VKA ry:n pj.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Vuoden parasta kuntatekniikkaa

Onnittelut Vaasan kaupungin päättäjille siitä, että Vaskiluodon siltaremontti tehtiin kunnianhimoisesti, ja siis tinkimättä laadusta. Ansio kuuluu tottakai myös kuntatekniikan osaajille eli Markku Litmasen johtamalle porukalle. Varsinaisen rakennusurakan "kädenjäljen" on tehnyt Andament Oy.

Tämän siltaremontin lopputulos on erinomaisen hieno todistus siitä, että Vaasa on kauneimpia kaupunkejamme Suomessa, nyt ja tulevaisuudessakin!

Vaskiluodon silta ja Sininen Tie Vaasasta Uumajaan on valittu Vuoden 2014 kuntatekniikan saavutukseksi Suomessa! (Pohjalainen 15.7.)

Taustana ja suurimpana syynä siltasaneerauksen oli kaupungin tahto kehittää alueen elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Toive saada mm. Wärtsilän laivamoottorit oman kaupungin satamasta eteenpäin maailmalle oli varmasti yksi tärkeimmistä syistä ryhtyä Vaskiluodon sillan parannustoimiin.

Jossain määrin remontin aikana kuului kaupungilla sellaistakin puhetta, että remontti tehdään sen takia, että Sundomiin ja Vaskiluotoon on tulossa paljon uutta asuntotuotantoa, ja näin ollen henkilöautoliikenne tulee vuosien mittaan kasvamaan rajusti. Kyllä näin jollain aikataululla onkin käymässä, mutta pääasiallisin syy sillan kuntoon laittamiseen oli elinkeinopoliittinen, ja mm. Sinisen Tien luokitus valtakunnallisena ja eurooppalaisena tieyhteytenä.

Asukasyhdistyksemme on myös ylpeä siitä, että saimme olla mukana yhtenä lausunnonantajana koko projektin ajan. Alusta alkaen perehdyimme asiaan huolella. Lausuntojamme pohjustaaksemme olemme kuunnelleet myös Vaasanpuistikon ja Koulukadun asukkaita, keskustelleet vaihtoehdoista järjestämissämme avoimissa asukasilloissa. Kerran saimme kuultavaksemme myös Vaasan kaupungin puolelta kuntatekniikan johtajan Markku Litmasen.

Viime talven kokemukset osoittivat myös sen, etteivät uudet liikennevalojärjestelyt johtaneet pelättyyn ”katastrofiin” eli joidenkin, lähinnä autoilevien kaupunkilaisten pelko siitä, että rekat liukkailla keleillä jäävät jumiin valoihin, osoittautui turhaksi peloksi.

On hienoa, että Rantakadulle tulivat valot turvaamaan jalankulkijoiden ja kevyen liikenteen oikeuksia. Sekä nopeusrajoitus, että nämä nappia painamalla toimivat jalankulkijoiden liikennevalot ovat oleellisia osia kokonaisuudessa, merkittävät tekijät laadukkaassa lopputuloksessa, joka nyt siis on palkittu valtakunnallisesti.

Totean vielä sen, että jossain vaiheessa suunnitelmissa ollut vaihtoehto laittaa jalankulkijat ja pyöräilijät tunneliin kadun alle, olisi johtanut vain kaksikaistaisen kiihdytysbaanan syntymiseen, molempiin suuntiin ajettaisiin nyt huomattavaa ylinopeutta. Jalankulkutunneli olisi ollut esteettisestikin huonompi, ruma ja vanhanaikainen ratkaisu. Autojen ylivaltaa ei nyt tietoisesti korosteta.

Hyvä näin, - ja mahtavaa, että tämä noin 400 metriä pitkä punaisella graniittilaatoituksella ja upeilla valaisimilla täydennetty kokonaisuus on huomioitu valtakunnallisella palkinnolla.

Jos et ole vielä kävellyt sillan molemmilla puolilla olevilla leveillä laitureilla, niin tee se nyt!
Ota kamera mukaan, ja ota kuvia voittajasta!














Kuva: AN. Kuva Vaskiluodon sillalta kaupunkiin päin. 15.7.2014 (Autoilijan näkökulmasta)
















Kuva: AN. Ravintolalaiva Faros yöllä 12.7.2014 täydenkuun aikaan
















Kuva: AN. 12.7.2014. Vaskiluodon sillalta voi ihailla kaunista Vaasaa yöllisessä valaistuksessa. Taustalla Vaasan vankila eli ”Vaasan Rantahotelli”, jonka 150-vuotis historiikki ilmestyi juuri.

Aimo Nyberg

Täysikuu












Kuvat: AN. 12.7.2014

Lauantaina oli täysikuu. En onnistunut saamaan kunnollista kuvaa tällä(kään) kertaa. Seuraava mahdollisuus on 10.8. eli heti Taiteiden yön jälkeen viikonloppuna. Syyskuussa täysikuu on 9. päivä, ja lokakuussa 8. päivä. Marras- ja joulukuussa täydenkuun aika on 6. päivä. Suomen itsenäisyyttä vietetään siis tämä vuonna mahdollisesti kylmässä ja kirkkaassa kuutamokelissä?

Onko Sinulla hienoja kuvia kuusta? Entä auringonlaskuista, nousuista? Sellaisia kuvia, joissa mukana on jollain tavalla myös Vaasa, tunnistettavat paikat, tai tapahtumat, henkilöt täällä kotikaupungissamme.

Jos tällaisia kuvia on, vanhempia tai ihan uusia, laitan niitä mielellään esille tähän blogiin. Kuvien oikeudet tulee olla sinulla, eli olet itse ottanut kuvan ja olet kysynyt luvat kuvissa mahdollisesti olevilta henkilöiltä kuvan julkaisemiseen tässä asukasyhdistyksemme blogissa. Julkaistuista kuvista ei makseta myöskään korvausta.

Lähetä AURINKO / KUU / VAASA –aiheiset kuvat, ja mahdolliset lyhyet selostukset kuvasta osoitteella aimonyberg(at)gmail.com

Kuvien jakaminen on tätä päivää!

Kiittäen Aimo

Ps. myös muunlaiset aiheet ovat tervetulleita!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tuleeko vieroitusoireita?

Kaikki hyvä loppuu aikanaan! Näin sanotaan.

Nyt voisi todeta ainakin kahden miellyttävän kokemuksen päättyvän tulevaan viikonloppuun. Vaasan kauppatoria myös tänä kesänä 10 päivää elävöittänyt Eurooppalainen ruokatori päättyy lauantaina 12.7.

















Kuva ja kuvanmuokkaus: AN.

KANSAINVÄLISIÄ MAKUJA VAASAN KESÄSSÄ 

Vaasan Liikekeskusta ry ja Team Fantastique järjestivät yhteistyössä jälleen viime vuotiseen tapaan Eurooppalaisen ruokatorin Vaasan keskustaan. Upea, uusi lisä vaasalaisten kesäelämään, josta on syytä antaa suuret kiitokset!

Aurinkoisessa Vaasassa on ”siesta-aikaankin” todella kuumassa kelissä riittänyt väkeä tekemässä ostoksiaan.

Juustoja, makkaroita, herkullisia oliiveja ym. on tullut haettuja meillekin, itselle ja vieraille!

FUTIS VEI MUKANAAN! 

Kuukauden mittainen jalkapallon MM-kisojen seuraaminen on ollut erittäin koukuttava kokemus. Tietenkin itse laji, -ja pelatut pelit alkulohkoista alkaen ovat olleet tällä kertaa todella tasokasta viihdettä. Otteluiden lisäksi nykyinen oheistarjonta netissä ym. ja TV-lähetysten uskomattoman upea taustoitus, ja asiantuntijoilla täydennetyt selostukset ovat olleet mielestäni parempaa kuin koskaan ennen.

Mitalipelit ovat onneksi vielä edessä, - nautitaan niistä täysin sydämin!












Kuva: AN. Futista Vaasan torilla 5.7.2014. Perinteinen, jokavuotinen tapahtuma tämäkin.

Vaasa on vahva jalkapallokaupunki. On hienoa, että junioreja tuotiin pelaamaan myös kaupungin paraatipaikalle, kauppatorille pystytetylle pienoisstadionille!

Aimo

Syvin olemus

Vaikka tällä blogisivustolla on aina silloin tällöin henkilökohtaisia juttuja, niin muistan kyllä itsekin sen, että tämän sivuston syvin olemus on olla Vaasa-aiheinen, ja samalla siis myös Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n vapaamuotoinen sivusto.

Sivuston ylläpitäjänä pyrin lähestymään asioita inhimillisellä tavalla, ja omat juttuni toivottavasti antavat sopivan ja omaperäisen mausteen tälle Vaasa ennen ja nyt blogille.

Vaasassa tänään

Entisaikojen Vaasa kiinnostaa etenkin ikääntyvää vaasalaisväestöä. Samoin tulevaisuuden näkymät, - uudistukset ja muutokset puhuttavat myös kovasti, tottakai. Joillekin, ymmärrettävästi, jopa pienetkin asiat saattavat herättää epäilyjä, että muutokset ovat turhia tai jopa väärään suuntaan meneviä.

Maailma kuitenkin menee eteenpäin, paikoillaan pysyminen ei ole toivottavaa, eikä mahdollistakaan. Monia ihan pieniä parannuksia on todella kiva huomata omassa asuinympäristössään. Tässä muutamia viime päivien havaintoja, kotipihallamme ja Kauppapuistikolla.






































Kuvat: AN. 4.7.2014. Läpiajon kieltävä liikennemerkki, ja uudet peilit maanalaisesta parkkihallista kadulle ajettaessa pienentävät nyt onnettomuusriskejä osoitteessa Raastuvankatu 57.


KAUPPAPUISTIKOLLA on jalankulkijoiden asemaa parannettu leventämällä risteyksissä jalankulkijoiden aluetta. Autoilijoilla on edelleen käytössään kaksi kaistaa, mutta nyt jalankulkijat ovat paremmin autoilijoille näkyvillä, ”odotuskorokkeillaan”.

Erityisen hyvä tämä parannus on vanhemmille henkilöille, joille monikaistaisten puistikoiden ylittäminen suojatiellä vie joskus vaarallisen paljon aikaa.

Liikennevaloja ei ole mielekästä laittaa joka risteykseen. Tämä on valitettavasti luonut vaasalaisille autoilijoille vääränlaisen kuvan vahvemman osapuolen ”etuoikeuksista”. Jalankulkijoita ei millään haluttaisi päästää ylittämään katua, jos autolla vaan ehtii ensin suojatien yli kenenkään päälle ajamatta. Toivotaan, että nyt tehdyt muutokset laskevat autojen nopeuksia Kauppapuistikolla, ja autoilijat ymmärtävät moottoritien alkavan vasta nopeusrajoitusalueen päätyttyä.













Kuvat: AN. 5.7.2014. Kolme kuvaa, ja kuvakulmaa samasta paikasta Kauppapuistikolla. Mm. tähän kohtaan on saatu tarpeelliset suojateiden levennykset turvaamaan jalankulkijoiden kadunylitys. Kiitokset tästä kaupungille!

Turvallisuus paranee, kun autoilijat ja jalankulkijat huomioivat toisensa, - hyvä neuvo on luoda aina katsekontakti, ja varmistaa sillä se, että molemmilla osapuolilla on samanlainen näkemys noudatettavista liikennesäännöistä.

Lopuksi faktaa, lainaus Ykköset-lehdestä (3.7.2014)

Liikennetoimittaja, hyvä ystäväni, Timo Koskinen kirjoittaa näin:

”Suojatie ei suojaa mitään eikä ketään ja terve pelko sitä kohtaan on aina paikallaan. Se on vaaran paikka ja liian usein siellä ollaan henkensä kaupalla. Viimeisten vuosien aikana maassamme on kuollut keskimäärin 50 jalankulkijaa vuodessa, joista lähes kolmannes (30%) uhreista menehtyi suojatiellä.

Eniten sen ylittämistä pelkäävät vanhemmat ihmiset, jotka ylittävät sen yleensä hissukseen joko omin jaloin tai rollaattorilla. Heille suojatie on usein surmanloukku, sillä puolet niillä kuolleista oli yli 70-vuotiaita.

Jokainen suojatietä ylittävä jalankulkija on kuitenkin aina kunnioituksen arvoinen. Sen tarkoituksena on antaa jalankulkijalle turvallinen mahdollisuus tien tai kadun ylittämiseen.

Siitä huolimatta puolet jalankulkijoita kokee autojen harvoin pysähtyvän, kun jalankulkija on aikeissa ylittää suojatien. Vielä useammat pitivät sen eteen pysähtyneen auton ohittamista pysähtymättä yleisenä ilmiönä liikenteessä.”


JOS SINULLA on omia kokemuksia vaasalaisesta liikennekulttuurista, joista haluat kertoa, niin ota yhteyttä. Tai lähetä pieni teksti, sekä mahdolliset kuvat osoitteeseen aimonyberg(at)gmail.com

Aimo Nyberg

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Oma paikka






















Kuva: AN. 3.7.2014.

Kotiinpaluu lomareissulta. ”Tässä on paikkasi”, sanoi Sten, maalatessaan parkkiruutuja asfalttipihallemme.

Olen taas kaupungissa, ja tiedän nyt, että ainakin autolleni on täällä oma maksettu ruutupaikka. …

Koti Vaasassa on ihana paikka asua, nykyään vaimon kanssa kahdestaan. Muutimme molemmat tänne 80-luvun alkuvuosina, ja hyvin olemme täällä viihtyneet. Synnyinseuduillamme Etelä-Suomessa, ns. sielunmaisemissamme on toki nostalgista käydä, mutta itse asiassa siellä tuli elettyä vain vaivaiset parikymmentä vuotta.

Vaasalaisiksi on kasvettu, työn, harrastusten, ihmisten kanssa. Niin hyvältä kaikki täällä tuntuu, että pois ei enää lähdetä!

Lapin hulluuttakin on minuun ja vaimooni pienessä määrin matkan varrella tarttunut. Tautiin saatiin nyt kattava annos hoitoa, kun olimme toista viikkoa Inarissa ja teimme sieltä parin päivän lintu- ja luontoretken Koillis-Norjaan, Vardön ohi aina Hamninbergiin asti.

Vaimoni lintuharrastuksen myötä meillä on ollut ilo osallistua jo muutaman vuoden ajan Skaftung Naturen -lintukursseille.
Katso myös heidän FB-sivuilta siellä olevia hienoja lintukuvia.

Minulle merkittäviä asioita luontomatkailussa ovat ennen kaikkea itse maisemat, paikan omaperäisyys, ainutlaatuisuus. Kuvausaiheitani ovat tottakai myös kasvit.

Tässä muutama maisemakuva matkaltamme




















 















Kuvat: AN.

Tässä vielä muutama kasvikuva Norjan puolelta:
















Harajuuri, harvinainen. Kuva: AN.

















Uuvana, yleinen Lapin pohjoisosissa.Kuva:AN.

















Punakko, joka sekin on mielenkiintoinen kasvi. Kuva: AN


















Pohjoisen kukkaloistosta ”bongasimme” hienoja orvokkilajeja, keltaisen lapinorvokin ja sinisen korpiorvokin. Kuvat: AN.

Paljon nähtiin pohjoisessa, - hieno reissu, mutta kotona on taas mukava olla!

Aimo ja Maisa