TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa! Kaikki tekijäinoikeudet juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla! Yhteystiedot saa sivuston ylläpitäjältä.




tiistai 30. kesäkuuta 2015

Onko Valkolinnasta vanhoja kuvia?


Kuva on Vaasan kaupungin julkaisusta Viljo Revell 100 vuotta 2010. Kaupunkikierros Vaasassa Revellin jalanjäljissä (kuvan resoluutio on valitettavan heikko).

Olisi erittäin mielenkiintoista saada nähdä kuvia Vaasan suojeluskuntatalosta eli Valkolinnasta, kun se oli siinä tarkoituksessa, mihin sen V. Revell suunnitteli.

Eli onko missään, kellään kuvia tämän rakennuksen rakennusvaiheista tai valmistumisesta vuonna 1938? Tai sota-ajalta, kun talon kellarissa toimi mm. ampumarata. Kuvia ei ainakaan helpolla löydy netistä, kenties joistakin arkistoista voisi kuvia/ tietoja löytyä. Kuka tietää, mistä voisi kysellä?

Kohde muutettiin heti sotien jälkeen 40-luvun lopulla ihan muuhun käyttöön. Sen rakennushistoriallista arvoa ei ymmärretty, johtuen monestakin syystä. Tämä oli Revellin ensimmäinen isompi työ, eikä hän ollut vielä saavuttanut maailmanlaajuista mainetta.
Heti sodan jälkeen ei ymmärrettävästi myöskään suojeluskunta-aate voinut julkisesti olla puolustamassa entisiä asemiaan, tekojaan eikä toiminnan puitteitakaan.
Suojeluskuntataloja Suomeen oli ennen sotia kyllä tehty ympäri maata. Revellin funktionalistinen uudisrakennus oli luultavimmin yksi ainutlaatuisimmista.

Rakennuksen käyttötarkoituksen muutos on aina riski arkkitehtonisille arvoille, eikä esteettisisille hienouksille aikalaiset yleensäkään osaa antaa arvoa. Uusi muotokieli päinvastoin usein miten herättää epäluuloja ja vastustusta.

Olen nähnyt ja seurannut tämän talon vaiheita vasta 1980-luvulta alkaen. Rappiolle päässyttä taloa eivät rakennussuojelun keinot riittäneet pelastamaan. Sotilaspoikien kilta, joka itseoikeutettuna perinteen vaalijana yritti valituksin ym. toimin taloa pelastaa, ja mm. Reijo Salmen toimin halusivat perustaa Vaasaan asiaan liittyvää museotoimintaa, eivät johtaneet tuloksiin.

Myös arkkitehtien liitto eli SAFA halusi puolustaa V. Revellin varhaiskauden funkkisrakennusta. Heidänkään valitukset eivät enää voineet asialle mitään.

Vaasalaiset nykyasukaat ovat olleet harmissaan tästä rappiotilassa olevasta historiallisesta jäänteestä. Koko prosessi on harmittava todiste siitä, ettei kaikkea koskaan osata hoitaa kunnialla ja kaikkien mieleisellä tavalla.

Hakorannan konkurssipesä on nyt ns. loppusuoralla. Purkutyöt alkanevat aivan milloin tahansa. Uutta, eli kerrostaloja tultaneen näkemään YIT:n toimesta luultavimmin noin vuoden sisällä. Moni taputtaa käsiään, ja haluaa suureen ääneen naureskella ”voitonriemuisesti”, että vihdoin. Näin se on, maailma muuttuu, - elävä kaupunki etsii oloaan, toimintojaan meidän ihmisten tekojen kautta!

Jos jostain löydämme kuvia tämän rakennuksen alkuvuosilta, voimme uskoakseni paremmin ymmärtää missä on menty ja mihin on tultu. Rakennukset, kuten ei luontokaan, puut, linnut, kasvit, eivät itse osaa puhua meidän ihmisten ymmärtämiä sanoja. Siksi minun mielestäni on todella hienoa, että vielä löytyy rohkeita ja päättäväisiä ihmisiä, jotka ottavat asioista selvää, ja tarttuvat käytössä oleviin keinoihin puolustaakseen kaikkea sellaista, joilla on merkittävää kerrottavaa ja näytettävää tämän päivän katujen tallaajille.

Aimo Nyberg, VKA ry:n puheenjohtaja

Annetaan palautetta Vaasan satamatiestä

Tämä tärkeä asia on nyt taas ajankohtainen!

Hankkeen aikaisemmat vaiheet, nykytilanne ja nyt siis myös jokaiselle meistä tarjottu mahdollisuus omien näkökulmien esiintuomiseen, on upeasti esillä netissä!

Kannattaa tutustua alla oleviin linkkeihin!

Vaasan satamatie

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on käynnistänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettelyn) Vaasan satamatiestä Vaskiluodon ja Vähäkyröntien välillä. Työ on jatkoa vuonna 2010 valmistuneelle pääsuuntaselvitykselle, jossa tien sijaintivaihtoehtoja selvitettiin alustavasti.

Ajankohtaista 26.6.2015

Suunnitelmavaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä suunnittelualueen tärkeistä kohteista voi antaa kartalle paikannettua palautetta karttapalautepalvelussa. Kaikki karttapalautepalvelun käyttäjät voivat nähdä annetut palautteet ja kommentoida toistensa palautteita. Aiemmin annetun palautteen kanssa voi olla samaa tai eri mieltä ja lisäksi perustella näkemyksensä.

Karttapalautepalvelu on avoinna syyskuun 2015 loppuun.

Saatua palautetta hyödynnetään suunnittelussa ja vaikutusarvioinnissa.
Karttapalautepalvelu löytyy osoitteesta

http://maps.ramboll.fi/palaute/kyselyt/vaasansatamatie/

Vaasan satamatien linjausvaihtoehtoja on tarkistettu YVA-ohjelmasta saadun yhteysviranomaisen lausunnon ja hankkeesta saadun palautteen pohjalta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitaviin viimeisimpiin suunnitelmaluonnoksiin voi tutustua hankkeen Internetsivuilla

https://www.ely-keskus.fi/web/ely/epo-tiehankkeet-vaasan-satamatie



Lisätietoja: Ari Perttu, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, puh 0295 027 745
Klas Hytönen, Ramboll Finland Oy, puh 050 339 757



Kuva: AN 15.1.2015

Mielipiteitä toivottavasti on, suuntaan jos toiseenkin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tiet tulee rakentaa maalle, ja maan allekin tarvittaessa. Vesialueet, meri erityisesti eläköön omillaan, ja maa saakoon kohota aikojen kuluessa aivan rauhassa.

Mahtipontiset ruoppaukset, koko lahden ylittävät penkereet ja sillat ovat hirvittävän kalliita ratkaisuja, ja tuntuvat myös ekologisilta ja esteettisiltä arvoiltaan kyseenalaisilta.

Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry ottaa asian esille seuraavan kerran hallituksen kokouksessa 4.8.2015.

Aimo Nyberg

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Historian havinaa


Kuva: AN. 15.6.2015 Aaton vieraina VKA ry:n hallitus. Aatto keltaisessa villapaidassa, peilin edessä Asko.

Erinomaisesti dokumentoitu huvilan historia 

Aatto Wuorenlinna on vaasalaisten tuntema ja arvostama herrasmies. Hän on myös asukasyhdistyksemme pitkäaikainen hallituksen jäsen. Hänellä on omistuksessaan Villa Narciss Vaskiluodossa, jossa meillä oli ilo ja kunnia vierailla ennen juhannusta yhdistyksemme kesäkokouksen merkeissä.

Olisipa muistakin paikallisista huviloista, ja rakennuksista kaiken kaikkiaan, saatavilla näin perusteelliset tiedot!

Huvilan vaiheet 

Vaasan Vaskiluodossa, osoitteessa Haukilammentie 2, oleva huvila Villa Narciss, rakennettiin vuonna 1883, eli samana vuonna kun Vaasaan, silloiselta nimeltään Nikolainkaupunkiin, saatiin rautatie.

Huvilan rakennutti raastuvanoikeuden yleinen syyttäjä Emil Tandefelt.

Hänen omistuksessa huvila oli neljä vuotta. Tämän jälkeen huvila myytiin hovioikeudenneuvos Ernst Wilhelm Tegengrenille 1887, joka omisti huvilan 18 vuotta. Hänen poikansa Jakob Tegengren syntyi Hietalahden kartanossa. Hänestä tuli huomattava runoilija ja proosan kirjoittaja, jolla oli virsikirjassakin 27 virttä. Tegengrenit olivat suuria aktivisteja.

Katso lisää Jacob Tegengren

Heiltä huvilan osti vuonna 1905 lääkäri Karl Ekholm, josta tuli lääketieteen professori ja joka oli varuskunnan ja rautatien henkilökunnan lääkäri. Hän matkusteli Keski-Euroopassa, mikä ei tuolloin ollut yleistä. Hän piti huvilaa vain kolme vuotta.

1908 huvila myytiin konditoriamestari M.J. Ståhl:lle, jolla oli leipomo Hartmanin talossa hovioikeudenpuistikon varrella. Ståhl osteli huviloita. Hän laittoi kaksi poikaansa niitä kunnostamaan ja myi niitä sitten eteenpäin. Tätä huvilaa hän piti vain kolme vuotta.

He olivat baptisteja ja järjestivät suuria baptistiseuroja ja upotuskasteita, joissa uitiin” siunatussa vedessä” valkoisissa kaavuissa huvilan rannassa. Aatto on näitä seremonioita itse nähnyt pikkupoikana. Hänen vanhempansa olivat silloin vuokralla osassa ko. huvilan monista huoneista. Aatto muistaa tapauksen, kun ollessaan vanhempiensa mukana kalassa, isä souti ja äiti veti uistinta, miten saadut hauet ihmetyttivät seurakunnan kasteseremonioihin osallistuvia baptisteja.

Noissa baptistiseuroissa oli mukana myös USA:sta palannut teollisuusneuvos ja rouva John ja Ida Wickström, joiden yritys valmisti jo 1898 Caloric merkkistä automobiliä Chigagossa ennen Henry Fordia. Koska pankkiirit siellä eivät uskoneet auton koskaan voittavan hevosta, eivätkä myöntäneet lainaa massatuotannon aloittamiseen, niin he palasivat sieltä, ja aloittivat suosituiksi tulleiden Wickstömin venemoottoreiden valmistuksen täällä Vaskiluodossa, saaren eteläosassa olevassa tehtaassa.

Katso lisää John Wikström

Vuodesta 1911 – vuoteen 1962 huvila oli siis Wickstömien suvulla. Perillisiä asui USA:ssa, Brasiliassa, Etelä-Afrikassa ja yksi perhe Helsingissä. Heiltä huvilan omistus siirtyi Aatto ja Alice Wuorenlinnan omistukseen, vuonna 1962. Tätä ennen Aatto Wuorenlinnalla oli ollut ilo olla vanhempiensa kanssa vuokralla osassa tämän huvilan huoneita koko ikänsä, puolivuotiaasta asti. Toisin sanoen Villa Narciss ja Aatto ovat eläneet yhteistä onnellista aikaa yli 85-vuotta.

Aatto ja Alice ovat pitäneet paikat kunnossa perinteitä kunnioittaen. He ovat korjanneet, huoltaneet, maalanneet huvilaa, kun tarvetta on ollut. Kukkaistutuksia ja pensaita on täydennetty alkuperäisiä lajikkeita suojellen. Täten on haluttu antaa täysi arvostus 1800-luvun suurten huvilarakennusmestareiden tunnolliselle työlle, ja siten säästää tuleville sukupolville kappale kaunista Vaasaa.

Tämän rakennuksen ja ainutlaatuisen miljöön säilyminen vuodenaikojen mukaan vaihtuvine tunnelmoineen, on todellinen kulttuuriteko Aatto ja Alice Wuorenlinnalta. Aatto ja suku hänen kanssaan on nauttinut vuodesta toiseen myös alueella ainutlaatuisesta luonnosta, erityisesti linnuista, satakielistä, laulurastaista, mustarastaista, peipposista ym. joita tämän vihreyden ja luonnon tuoksujen keskellä on ilo seurata. Rauha ja auringon kilo rannalla on jotain ainutainutlaatuista.

Kertomuksensa lopuksi Aatto kiteytti kesäpaikkansa tunnelmat näin: ”Kaikki täällä asuneet ovat löytäneet ympäristön sanoman, joka koostuu auringon paisteesta, kukkien tuoksusta, lintujen laulusta, ja kaikesta siitä mitä kesä voi loihtia meidän ihmisten ympärille. Tällaisin ajatuksin lähestyin teitä”.

Näin siis meille kertoi Aatto Wuorenlinna juhannusviikolla huvilallaan. Kiitos tästä!



Kuva: AN. Villa Narciss, Vaasan Vaskiluoto.


Aatto kertoi myös meille, että alue oli alkuaan Vaasan ”ulkosaaristoa”. Siellä oli lehmiä, lampaita ja sikoja kesäisin, koska saarella oli oikein hyvä kaivo, lähde.

Ilmeisesti alueen suomenkielinen nimi Vaskiluoto on jonkin sortin käännösvirhe, tai se ei ainakaan siis liity vaskimetalliin?

Mitä tietoa tästä on löydettävissä? Osaako kukaan kertoa asiasta enemmän?

Aimo Nyberg, aimonyberg(at)gmail.com

VKA ry:n puheenjohtaja

Kaupunginarkkitehtien kohtalo?

Kaupunginarkkitehtien kohtalo?

Vähätelläänkö arkkitehtejä?

Voisin jatkaa hiukan Kaarin Taipaleen hyvää tekstiä arkkitehtien ja arkkitehtuurin vähättelystä omilla ent. virka-arkkitehdin havainnoilla. 

Vaasan historiasta löytyy varsinainen “supermies”, Ruotsista tänne muuttanut kaupungin ensimmäinen kaupunginarkkitehti C A Setterberg (1812-1871) Taitojensa ja sattuman ansiosta kyllä tekikin suurtyön: Palanut kaupunki 1800-luvun puolivälissä rakennettiin uuteen paikkaan Setterbergin asemakaavaa seuraten. Rakennussuunnittelijanakin kunnostautui.

Kaupungin tärkeimmät julkiset rakennukset sekä lukuiset yksityiset rakennukset ovat Setterbergin muutaman apulaisensa kanssa suunnittelemia.

Äänestyksellä kaveri muutama vuosi sitten sai tittelin “Tärkein vaasalainen” ja Pohjanmaan museo rakensi 200 v. syntymäpäivänsä kunniaksi näyttelyn “Kaupunginarkkitehti Setterberg ja seuraajansa”.

Näyttelyssä ei kuitenkaan haluttu kertoa, että päättäjät Setterbergin lähes eläkeikäisenä 1871 kuoltua kieltäytyivät valitsemasta seuraajaa koska “kaupunki on valmiiksi rakennettu”. Jotain pientä. mm. kaupungintalo kumminkin seuraavina vuosína suunniteltiin ja rakennettiin “konsulttivoimin”. Vasta 1909 päättäjät päättivät valita uuden kaupunginarkkitehdin.

Tämän tehtäviksi kuviteltiin käytännön pikkuhommia, kaupungin omien rakennusten remontteja sekä vain pienten uudisrakennusten suunnittelua. Setterbergin asemakaavan muutokset olivat edellisinä vuosina lipsuneet insinöörien käsiin. Pari seuraavista kaupunginarkkitehdeistä onnistui itse suunnittelemaan jonkin isommankin julkisen rakennuksen vaikka virastobyrokratia varmaan vienyt suurimman ajan. Näiden töitä näyttelyssä myöskin esiteltiin.

1975 oli kuudes kaupunginarkkitehti lähdössä eläkkeelle. Soitin tälle ja kyselin tehtäviään. Virastorutiinit olivat vieneet lähes kaiken ajan. Arkkitehtikonsulttien valintaan oli kuitenkin voinut vaikuttaa.

Oma vahvuuteni oli rakennussuunnittelussa vaikka nuorena arkkitehtina Helsingissä 60-luvulla puolivahingossa olin ajautunut kaavoitustehtäviin. Päätin hakea virkaa entisestä koulukaupungistani mutta ehdolla että itsekin saisin virkatöinä suunnitella tarpeellisia uudisrakennuksia. Valittiin. Kun silloinen Rakennusvirasto oli itse keskittynyt vain remonttisuunnitelmiin piti ensin löytää pari apulaista luonnoksiani työpiirustuksiksi muokkaamaan.

Kaksi innokasta nuorta rakennusmestaria löytyi joten omakin suunnittelu eteni. 1979 valmistunut Kirkkopuistikon virastotalo Vaasassa valittiin kohteeksi “Suomi rakentaa 6”-näyttelyyn. Mutta vaikeuksia muiden virkamiesten ja päättäjien arkkitehtuuria vähättelevien asenteiden vuoksi riitti. Tuohon aikaan Vaasan korkeimmat oppilaitokset olivat Teknillinen opisto ja Kauppaopisto.

Näiden kasvatteja löytyi sekä virkamiehistä että kunnallispoliitikoista. Merkonomien ja opistoinsinöörien ajattelussa vain uudisrakennuksen halpa hinta oli tavoite ja “arkkitehtuuri” jotain turhaa koristetta. Oli huonoa onnea että apulaiskaupunginjohtajaksi samaan aikaan tuli eräs dipl.ins. joka kannatti noita halparakentamisideoita.

Toisen samanaikaisen suunnittelukohteeni Vaskiluodon matkustajaterminaalin toteuttaminen vei tämän yhden miehen vastustelun ja lukemattomien vaihtoehtojen vertailun jälkeen n. 5 vuotta. Lopulta kompromissina rakennettiin.

7 suunnitelmaani oli toteutunut ja yksi oli kesken 1994 täyttäessäni 63 vuotta. Anomuksestani huolimatta pakotettiin eläkkeelle. Sen keskeneräisen koulusuunnitelmani ahtaasti ajattelevaa kouluvirkamiestilaajaa kiltisti kuunnellut konsultti kömpelöllä rakennuksella pilasi.

Tuo museon näyttely pysäytettiin vuoteen 1970 jolloin ei tarvinnut kertoa että kaupunginarkkitehtina, Setterbergin viimeisenä seuraajana 1976-1994, oli ollut eräs Halme-niminen jolle nyt 21 vuoteen ei ole haluttu seuraajaa. Jo työaikanani löytyi muutama opistoinsinöörialaiseni jotka yrittivät organisaatiomuutosta jolla olisivat saaneet kaupunginarkkitehdin alaisekseen.

Ei vielä silloin onnistunut mutta nyt typerien muutoskiemuroiden jälkeen “Teknisen toimialan talotoimialan” ainoa arkkitehti on opistoinsinöörien käskettävänä. Mitään ei enää itse virkatyönä suunnitella vaan arkkitehtikonsultit valitaan merkonomien ja insinöörien harkinnan ja hintakilpailun perusteella. Henkilökohtaisesti itseäni suututtaa “omien” kelvollisten rakennusteni pilaaminen ristiriitaisilla lisäpaloilla.

Tekijänoikeus arkkitehtuurin osalta niin kehnoa että alkuperäinen suunnittelija – tässä minä – sivuutetaan ja annetaan työ halpakonsultille joka tekee puumerkkinsä.

SAFA:n pitäisi yrittää vaikuttaa siten, että arkkitehtien virat kaupungeissa säilyisivät. Kaupunginarkkitehdit pystyisivät vaikuttamaan suunniteltavien uudisrakennusten laatuun ja kaavoittajat kaupunkirakenteeseen. Nyt täällä joutuu asukkaana eli sivullisena seuraamaan miten ahneilla ja lyhytnäköisillä kiinteistökeinottelijoiden ja gryndereiden juonilla tehdään kaavamuutoksia joilla mm. tornitalohuutomerkeillä ja virkistysalueiden kutistamisella elinympäristö pilataan.

Koomista että täällä joitain vuosia sitten haluttiin käyttää mainosta “Vaasa Art City” josta kuitenkin kaupunginarkkitehdin edistämä rakennustaide oli poistettu.

Asko Halme

torstai 18. kesäkuuta 2015

Mielenrauhaa


Aamun (18.6.2015) Hesarista lainaus, kulttuuritoimittaja Arla Kanervan jutusta Värittäjä kuuntelee itseään (s. C18)

” Suomalaisessa kirjakaupassa on oma hyllynsä myydyimmille kirjoille. Juhannuksen alla Aleksanterinkadun lippulaivamyymälässä myydyimpien tietokirjojen ykkösenä komeilee Bonnier Faktan julkaisema aikuisten värityskirja Kreativitet och mindfulness.

Saman teoksen suomenkielinen painos, Atenan julkaisema Väritä itsellesi mielenrauhaa, oli Kirjakauppaliiton mukaan toukokuun neljänneksi myydyin tietokirja koko Suomessa.

Myydyin oli Lasse J. Laineen Suomen linnut ja kakkos- ja kolmossijalla komeilevat keittokirjat.

Historiaa ja politiikkaa tai luonnontieteitä ei nyt näy kärjessä.

Aikuisille suunnattuja värityskirjoja on kaiken kaikkiaan esimerkiksi Suomalaisessa kirjakaupassa tarjolla viitisentoista…”

”…nykypäivän aikuiset käyttäytyvät kuin lapset. Värityskirjat ovat osa laajempaa ilmiötä, jonka avainsana on mielenrauha, mindfulness. Sanalla tarkoitetaan yleensä ”hyväksyvää tietoista läsnäoloa”. Tavoitteena on opetella kuuntelemaan omaa oloa.”

Että tällaista.

Eiköhän hommata näitä kirjoja, ja ryhdytään vaikka elokuussa porukalla niitä sitten värittelemään!

Tätä odotellessa, voi olla terapeuttista tuijotella esim. tietokoneen ruutua, ja seurata ensimmäistä Suomessa pesivää kattohaikara pariskuntaa. Paikkakunnalla Kosti TL:ssä eli entisen Turunläänin Koskella tätä pesintää voi seurata livenäkin, kunhan pysyy ohjeiden mukaisella etäisyydellä.

Katso täältä: Haikarakamera

Hyvää juhannusta ja kesää kaikille

Aimo

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Vaskiluodossa kasveja kuvaamassa

Aamulla kahdeksalta tuuli tosi kovaa luoteesta, mereltä päin. Merivesi oli hyvin korkealla ja aallot löivät vasten rantakallioita. Oli kylmää, - niin, juhannusviikon säätä, moni sanoisi.

Haasteellinen tilanne kasvivalokuvaajille!

Hellevaatteissa ei kannattanut lähteä Vaskiluodon metsään kuvausretkelle. Niityillä kukat heiluivat kuin vilja pelloilla. Huopakeltanot olivat vetäneet terälehdet kiinni, sulkeneet nuppunsa. Aamukasteesta ei ollut enää tietoakaan. Puissa humisi metsän merellinen sinfonia.


Kuva 1, AN

Luontoon voi toki aina lähteä valokuvaamaan ns. kahta kättä heiluttaen. Ulkoilu tekee aina hyvää, se on varmaa. Itse uskon kuitenkin, että etukäteen valmistautuen onnistumisen kokemukset ovat varmempia. Kannattaa suunnitella minne mennään, milloin ja mitä on tarkoitus kuvata, ja tarkistaa onko mukana ja käyttökunnossa oikeanlaiset varusteet.


Kuvat 2 -3: M-L.K

Nykykännyköillä saa oikein hyviä kuvia. Erityisesti jos kohde on ns. selfiekokoluokkaa, eli ei siis ihan pientä. Kännykkäkamerat ovat helppoja ja nopeita ainakin kaupunkikuvauksissa, ihmisaiheiden ja maisemien kuvauksessa. Ja yllättävän laadukkaita myös kasvien kuvaamiseen!

Kuva 4: AN

Kännykkäkamera on nykyihmisellä lähes aina mukana. Kuvia otetaan ja jaetaan uskomattomat määrät. Se mikä on kuvaamisen arvoista, vaihtelee kuvaajan ja tilanteiden mukaan.


Kuva 5, AN

Monet kauniit kukat suomalaisessa luonnossa ovat kooltaan kovin pieniä. Toiset taas kasvavat varreltaan yli metrin tai jopa yli miehen mitan. Kamera ei tarkenna samalla tavalla kuin silmämme. Hyvin läheltä kuvattaessa, pieniä kohteita tarkentaessa ongelmaksi muodostuu kuvansyväterävyys.


Kuva 6, AN

Käsivaralta kuvattaessa, siis ilman jalustaa, kuvauskohteen pienikin liike näkyy epäterävyytenä. Kameran voi aina toki laittaa myös kannon tai esim. repun päälle, ja käyttää vaikka kaukolaukaisinta. Tämä kuva on rajattu suuremmasta kuvasta, eli neliön alue oli kuvassa suurin piirtein tarkkaa.


Kuva 7, AN Valot ja varjot tuovat kuvaan selkeyttä, rytmiä, ja nostavat onnistuessaan myös itse aihetta esiin mahdollisesti häiritsevästä taustasta.



Kuvat 8 - 9, MK


Kuvat 10 - 11, AN

Kukka ja kasviaiheita kuvattaessa on syytä ajatella mihin kuvaa haluaa käyttää, siis missä välineessä kuvan jakaa tai esittää mahdollisille katsojille. On aivan erilaista katsella kukkakuvaa kännykkäviestistä, näytöltä, sanomalehdestä, painetusta kirjasta jne.




Kuvat 12 - 14, Jussi Valtari



Kuva 15, AN

Kuva 16, MK


Kuvat 17 - 18, Jussi Valtari

Kuva 19, TT


Kuva 20, AN

Tämän päiväisillä kasvivalokuvausretillä käytettiin kännykkäkameroita, pokkareita, ja järkkäreitä, joissa oli erilaisia kasvikuvaukseen / lähikuvaukseen sopiva objektiiveja.

Käytössä oli myös jalusta, valoa heijastava pinta, vesisumutin, jossa olisi voinut olla myös vähän glyseriiniä, taskulamppu, sekä kankaasta ja kepeistä kyhätty ”tuulensuojateltta”. (kukille siis, ei kuvaaajille)

Kasvit määriteltiin myös, tottakai. Joitakin erityisiäkin lajeja onnistuttiin ”bongaamaan”. Haasteita seuraavillekin retkille vielä kyllä jäi.

Vaskiluodon kasvillisuutta on tutkinut aikaisempina vuosikymmeninä erityisen tarkkaan biologian ja maatiedon lehtori Eija Piispala. Tiedot vaativat päivitystä, ja tässä harrastajatkin voivat olla avuksi.

Katso myös Vaasan kaupungin sivuilta hieno luontosivusto. http://www.vaasa.fi/luontovaasa

Sunnuntain LUONNONKUKKA PÄIVÄN retki ja tämän päivän KASVIVALOKUVAUS RETKET olivat asukasyhdistyksemme tarjoamaa kesätoimintaa vaasalaisille.

On mahdollista, että tämä saa jatkoa. Meidän tai muiden kiinnostuneiden toimesta.

Kiitokset osallistujille, Marja-Liisa Kaski ja Aimo Nyberg

Suuret kiitokset teille, jotka annoitte minun laittaa tähän blogijuttuun ottamianne valokuvia.
Kuvien oikeudet ovat kuvaajilla. Yhteystiedot blogin ylläpidosta eli allekirjoittaneelta.
Kuvaajat: AN, JV, M-L K, MK ja TT.

Aimo
aimonyberg(at)gmail.com

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Rento retki

Kymmenkunta kasveista ja kukista kiinnostunutta oli tänään mukana asukasyhdistyksemme 2015 LUONNONKUKKAPÄIVÄN retkellä Vaasan Vaskiluodossa.

Lapsiperheitä emme nyt onnistuneet houkuttelemaan mukaan. Myös miehistä oli ”pulaa”.

Pienessä porukassa syntyi hyvin keskustelua, kasvien määrittely sujui hienosti vuorovaikutteisesti kasvikirjoja apuna käyttäen. Ammattimaisesti sanoisin.

Retkeä vetänyt Marja-Liisa Kaski sai apua muilta, ja Vaskiluodon tämän hetken kukkivat kasvit tulivat aika lailla hyvin kartoitetuksi. Harvinaisuuksiakin alueella on, - ihan kaikkea ei tällä retkellä ja tähän aikaan kesästä ollut mahdollista löytää.

Luonnonkukkapäivän perimmäinen tarkoitus eli kasvituntemuksen ja -harrastuksen edistäminen onnistui kyllä hyvin.

Jatkoa heti tiistaina

Klo 8 -11 ja/tai klo 18 – 21 samassa metsässä eli Vaskiluodon metsässä on mahdollista osallistua kaikille avoimeen ja ilmaiseen kasvivalokuvauksen perusteita esittelevään metsäretkeen. Vetäjinä allekirjoittanut, kuvataideopettaja Aimo Nyberg, ja kasviasiantuntijana biologian ja maantiedon lehtori M-L Kaski.

Lähtö klo 8.00 sekä illalla klo 18.00 kasvikuvausretkelle parkkipaikalta Wasalandian kaupunginpuoleisen portin edestä, eli osoitteessa Niemeläntien ja Sinisentien risteys. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita.

Kännykkäkamera, pokkari tai järjestelmäkamera mukaan! Ellei sinulla ole omaa kameraa, voit silti tulla mukaan, saat kokeilla kasvien kuvaamista lainakameralla. Jos sää sallii, niin kuvaamme kasveja myös jalustalla, pienessä ”teltassa” tuulelta suojassa. Kasveja ei vahingoiteta, tai irroteta kasvuympäristöstään, mutta niiden taustoja, valoisuus-olosuhteita ym. pyritään hallitsemaan mahdollisimman hyvien kasvikuvien aikaansaamiseksi.

Tervetuloa kokeilemaan!

Myös tänään monilla oli kamerat matkassa. Tässä muutama tunnelmakuva Vaskiluodon metsästä Luonnonkukkapäivänä 14.6.2015 klo 10 -12.

Teksti ja kuvat: Aimo Nyberg




















Vaskiluodon metsän kasveista ja kukista tulee lisää kuvia keskiviikkona 17.6. 2015.

Tälle sivustolle saa mielellään lähettää kuvia ja mahdollisesti pieniä selostuksia Vaasaan liittyvistä aiheista! Tekstit voivat olla tottakai ruotsiksi tai muillakin kielillä.

Nähdään, reipasta juhannusviikkoa kaikille, t. Aimo
aimonyberg(at)gmail.com

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Upea kavalkadi

Pitihän nämä käydä katsomassa!

Vanhojen ajoneuvojen ajotapahtuma Vaasassa ja lähiympäristössä tänään 13.6. 2015 käynnistyi Kasarmintorilla klo 9. Kyllä oli uskomattoman hienoa! On ehdottomasti todettava, osoitettava arvostusta ja kunnioitusta tämän harrastuksen parissa toimiville!

Allekirjoittanut ei ole kuin sivusta seuraaja. Omat autot, jotka olen elämän varrella ostanut, ovat olleet kaikki uusia. Korjata en osaa, pienintäkään vikaa. Edes autotallia en ole hankkinut.

Vanhoissa ajoneuvoissa on jotain erityisen kiehtovaa, - siitä harrastajat kertovat mielellään pitkiä tarinoita. Ja onneksi myös kirjoittavat, jotta tämä tärkeä perinne tulee esille ja säilyy myös tuleville sukupolville. Tällaisen kavalkadin nähtyä, ei voi muuta kuin mykistyä sen työmäärän, käytetyn ajan ja rahankin määrästä, joilla asiaansa vihkiytyneet harrastajat, autoalojen ammattimiehet, ovat aarteitaan kuntoon saattaneet, ja myös ajokunnossa pitäneet.

Minun on mahdotonta tässä kertoa sitä historiaa, tietoja autoista ja tapahtumista, joista tilaisuuden juontajat tänään kertoivat kuulijoille.. Laitan tähän kuitenkin kuvia kertomaan tunteesta ja tunnelmista aamun tapahtumassa. Kasarmintorin kenttä oli täynnä väkeä, ja toimintaa. Järjestäjät olivat organisoineet tapahtuman hienosti. Kahvituksineen kaikkineen. Pienen pieni tihkusade ei tietenkään ollut toivottu, mutta sekään ei tuntunut haittaavan vanhojen ajoneuvojen tapahtumaan osallistuvia.

Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton, SAHR ry:n, Valtakunnalliset Retkeilyajot kokoavat vanhojen ajoneuvojen harrastajat yhteen nyt jo 56. kerran.

Tänä vuonna järjestelyvastuun kantaa Vaasan Veteraaniautoseura ry.

Retkeilyajoon kuuluu ajokilpailu ja asu-ajoneuvokilpailu. Ensimmäinen ajoneuvo lähtivät reitille Kasarmin kentältä klo 9.00 ja tulevat maaliin iltapäivän kuluessa Kasarmin kentälle. Ajoreitti kiertelee Vaasan ja Mustasaaren alueella, ja reitin varrella on erilaisia kilpailutehtäviä. Taukopaikkana toimii Strömsö Vaasassa. Ajoon voi osallistua sääntöjenmukaisella ajoneuvolla. Yleisö voi tulla ihailemaan ajoneuvoja lähtö- ja maalipaikalle, reitin varrelle tai rastipaikoille.

Tekstin koonti ja tunnelmakuvat: Aimo Nyberg












Menopelejä oli mukana kauempaakin. Ja varmaankin kaikilta viime vuosisadan vuosikymmeniltä. Vanhin oli siis 111 vuotta vanha pirteä autovanhus (alimmassa kuvassa sauhuttava vuoden 1904 tehtaan prototyyppi)

Tapahtumaan liittyvä iltatilaisuus on myös tänään.

Perehdy asiaan lisää ylläolevista linkeistä. / Aimo