TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa! Kaikki tekijäinoikeudet juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla! Yhteystiedot saa sivuston ylläpitäjältä.




perjantai 31. heinäkuuta 2015

Ei ohiteta tätä

Myös tämä Marko Hautalan mielipidekirjoitus on tärkeä ajankohtainen kannanotto käynnissä olevaan keskusteluun monikulttuurisuudesta Suomessa ja Vaasassa.

Katso Digi Pohjalaisesta:
http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/fanaattinen-maltillisuus-1.1879947

Keskustelun jatkamiseen on mahdollisuus ainakin Tapio Parkkarin ylläpitämällä Puhetta Vaasasta FB-sivustolla.

https://www.facebook.com/groups/puhettavaasasta/permalink/1100265790001417/

...

Elokuu tulee!

Lomakausi on suurimmalla osalla meistä loppumassa, ja on taas aika virittäytyä loppukesän rientoihin, työelämässä ja muuallakin. Vaasan Taiteiden Yö on ensi viikolla, koulut ja monet harrastuspiirit avaavat taas oviaan, - on aika jättää taakse kesän ”uneliaisuus” ja vapaa-ajan ”turhat kiireet”.

Arki kaikkine rytmeineen on useimmille meistä se tuttu ja turvallinen, perusvarma tapa elää ja nauttia päivästä toiseen, ja kokea hetkittäin jopa onnen pilkahduksia!

Vuosi ei oikeastaan ala tammikuusta, vaan merkittävämpi vuoden rytmi on kesälomaan päättyvä työvuosi. Koulujen lukukausirytmi on ainakin uuden oppimiselle, elämyksien etsimiselle, tietojen, taitojen ja tahdon vahvistamiselle hyvä valinta nollauspisteeksi tai harppaukselle uudelle tasolle.

Mukavaa elokuuta vaan kaikille!

Aimo

Ps. Puhetta Vaasasta Facebook-sivuston otsikkokuva on Tapio Parkkarin mukaan kuvattu Vaasan keskussairaalalta kaupunkiin päin. Siis korkealta paikalta, ja siten on saatu kaupungin silhuettia hienosti esiin. Hieno hyvä kuva Vaasasta!

Tämä kuva taas on sinne VKS:aan päin!



Teksti ja kuva: Aimo Nyberg, VKS 25.8.2014.

Kuvattu Raastuvankadulta länteen päin, auringon maalatessa pilviä.

Autot vastaan pyöräilijät

Otsikkoni on provosoiva. Ei oikeasti ole tarpeen luoda vastakkainasettelua eri tavalla kaupungissa liikkuvien välille.

Kaupunkisuunnittelussa ja liikennesuunnittelussa virkamiehet tekevät tottakai töitä sen eteen, että mahdollisimman moni voisi olla tyytyväinen. Hyvät ratkaisut ovat usein sellaisia, ettei niitä edes huomata. Itsestään syntyneitä ne eivät silti koskaan ole.

Liikennesuunnittelijoiden on osattava ottaa huomioon sekä jalankulkijat, pyöräilijät, mopot ym. että autoilijat, - niin yksityisautot, yritysten ja erilaisten palveluiden vaatima kuljetusliikenne, kuin myös raskaampi, sataman ja teollisuuslaitosten kaupungin läpi ajava rekkaliikenne.

Kehitys kehittyy, sanotaan. Aika ajoin on syytä nostaa esille nykytilanne, ja miettiä missä mennään.

Jalankulkijat ovat Vaasassa jo vuosia, kenties aina, valittaneet autoilijoiden välinpitämättömyyttä, jopa ylimielisyydestä kuulee esimerkkejä. Vahvemman oikeudella mennään, eli autoilijat ajavat täällä usein sen verran reippaasti, ettei jalankulkija uskaltaudu suojatielle, ainakaan kaksikaistaisilla bulevardeilla. Pelätään, että vaikka ensimmäinen auto pysähtyisikin, niin viereiseltä kaistalta tulee sitten joku joka ei pysähdy. Tilanne on mielestäni ihan viime aikoina kuitenkin parantunut.
Autoilijoiden asenteessa on menty lievästi eteenpäin!

Pyöräily on sitten ihan oma lukunsa tämän päivän Vaasassa. Pyörätieverkostoa on rakennettu jo pitkään. Aika hyvälle mallille se saatiin jo kaupunginjohtaja Seppo Sanaksenahon aikana. Varsinainen ydinkeskusta on edelleen ongelmallinen, suuria puutteita on myös siinä, mihin pyöränsä voi jättää esim. kaupoissa asioinnin ajaksi. Telineitä, ohjeistusta, jopa kieltoja saisi mielestäni olla enemmän.

Pyörällä pääsee keskustaan melko hyvin kaikkialta kantakaupunkia ympäröiviltä asuinalueilta. Paineet cityssä ovat viime aikoina kasvaneet, koska opiskelijoita on paljon, samoin on enenevässä määrin pyörillä töissä käyviä. Myös kaupoissa asioivia, tai vain vapaa-aikaansa kaupungilla viettäviä kaikenikäisiä kaupunkilaisia on silmin nähden paljon. Pyöräily Vaasassa on entistä suositumpaa, tästä ei kai voi olla kuin iloinen.

Pyöräily on edullista ja ympäristöystävällistä. Vaasan kokoisessa kaupungissa se on usein miten myös nopein tapa siirtyä paikasta toiseen. Pyöräilyn olosuhteita, ja sitä mukaa myös pyöräilykulttuuria, kuten parempaa sääntöjen noudattamista, tulisi Vaasassa pystyä edistämään. Jotain voivat ilman muuta pyöräilijät tehdä oma-aloitteisestikin, mutta on selvää, että Vaasassa tarvitaan myös uusia ratkaisuja ajoreiteiksi, ja - itseasiassa myös pyörien parkkeeraamiseen. Nykytilanne on suorastaan ”villi”.

Autoilijat eivät ole kovaa ääntä pitäneet. Meillä Vaasassa on hieno ruutukaava, selkeä kaupunkikuva, ja liikenneratkaisut ovat toimineet. Tottakai joskus valitetaankin, ettei vihreäaalto toimi, tai liikennevaloja on tehty jopa turhaan, ihan vääriin paikkoihin. Nopeusrajoituksia, hidasteita jne. kritisoidaan, - ja näin osoitetaan, että ajatellaan asiaa vain omasta, eli autoilijan näkökulmasta.

Autoilua aivan ydinkeskustassakin on haluttu myös puolustaa. Kävelykeskustan laajentaminen on jäänyt maltilliseksi, autoilla pääsee hienosti parkkiin Kauppatorin alle, aivan Vaasan sydämessä. Ratkaisu on ollut hyvä erityisesti liike-elämälle, ja se on taannut Vaasan cityn pysymisen elinvoimaisena, sykkivänä kaupungin sydämenä. Jatko on monesta kiinni, - on kuitenkin ilmeistä, että Toriparkin laajentaminen on pian ajankohtaista. Autoille tarvitaan taas lisätilaa, onneksi maanalle, ja ihmisille lisää viihtyisää ja turvallista tilaa katutasolla, maanpinnalla. Tämä on mielestäni ihan toimiva visio.

Jos ja kun autoilu ei tule Vaasassakaan vähentymään ihan lähivuosina (voin toki olla väärässäkin) on myös muita uusia pysäköintitiloja, sekä maksullisia että alueella asuville edullisia, pystyttävä toteuttamaan kaikkien suurisuuntaisten rakennusprojektien yhteydessä. Teatterikorttelissa tämä on jo toteutunutkin.

Keitä liikennesäännöt koskevat? Liikennesäännöt ovat voimassa, ja niiden valvonta tuntuu pelaavan, -ainakin autoilijoiden osalta. Ylinopeudesta ja väärin parkkeeraamisesta autoilijoita sakotetaan, jos nyt ei joka kerta, niin kuitenkin niin usein, että lainkunnioitus on korkealla.

Pyörälläkään ei saisi ajaa humalassa, eikä missä vaan. Ilman kypärää, ja jalkakäytävällä ajellaan silti surutta. Pyöräilijöiden valvontaan ei poliiseilla juurikaan riitä resursseja. Pelkoa sakoista ei taida olla. Korkeintaan huomautetaan tehdyistä rikkeistä. Tämä madaltaa halua noudattaa sääntöjä. Välinpitämättömyys myös johtaa epätietoisuuteen siitä, miten tulisi toimia, mitä liikennesäännöt edellyttävät kaupungissa pyörän kanssa liikkuvilta.

Vain vihreällä valolla kadun ylittävä jalankulkija pysyy hengissä. Ainakin tilastollisesti paremmin kuin punaisia päin, tai ajoradan yli loikkiva kulkija. Jalankulkijoista on harvoin harmia toisilleen, eikä juuri muillekaan. Vaikka liikenteen sääntöjä ei tarvitse edes tietää, on toisten liikkujien havainnointi ja huomioon ottaminen aina kaikille eduksi.

Vaasassa rakennetaan nyt paljon

Klemettilään nousee tulevina vuosina kahdeksan kerrostaloa Olympia-korttelin viereen. Rakennusliike on juuri aloittanut mittavat louhintatyöt Konepajakadun ja Myllykadun kulmassa.

Teatterikortteli on jo pitkällä, uusia kerrostaloja, ja niiden myötä uusia asukkaita kantakaupunkiin saadaan tännekin satoja.

Veroviraston lähelle nousee suurehko kokonaisuus, jne.

Korkeat rakennukset entiselle linja-autoasemalle (Wasa Station), ja Vaskiluotoon (Lemmenpolku 3), ja jossain vaiheessa myös Raviradan toteutus asuinalueeksi ovat todella merkittäviä muutoksia Vaasalaisessa kaupunkikuvassa.

Asukasmäärä kaupungin keskustassa ja sen lähellä kasvaa merkittävästi. On tärkeää, että tämä kaikki huomioidaan niin jalankulku-, pyöräreitti- kuin katujenkin suunnittelussa. Jos tämä halutaan tehdä hyvin, ja nykyajan keinoin, niin suunnittelussa ja toteutuksessa näkyy vuorovaikutus käyttäjien eli meidän vaasalaisten, ja virkamiesten sekä myös päättäjien kesken.

Yhteisesti löydetyt laadukkaat ratkaisut ovat osoitus toimivasta ja itseään arvostavasta kaupungista ja sen asukkaista.

Aimo Nyberg Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n pj.



Kuva: Aimo Nyberg, 30.7.2015. Tarvitaanko Vaasaan keskustaan lisää pyöräilyreittejä ja pyöräparkkeja?


Kuva: Aimo Nyberg, 30.7.2015. Autoilijan näkökulmasta Vaasa näyttää ihan sopivalta, ja toimii kuten kohtuudella voi odottaa. No problems.

...

Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:ssä liikenteeseen liittyvät asiat kaiken kaikkiaan ovat sysksyn mittaan tärkeiden asioiden listalla.
Tiistaina 4.8. aloitamme asian kanssa hallituksemme kokouksessa.

 Aimo

Mielipide monikulttuurisuudesta


Kuva: AN. Päivän Hesarin mielipidekirjoituksia

Ajankohtaisesta valtakunnallisesta aiheesta, monikulttuurisuudesta, kirjoittaa tänään (31.8.2015) Helsingin Sanomien Mielipidepalstalla Svetlana Sivil. Hän on vaasalainen kouluttaja aikuiskoulutus puolelta, jolle on kertynyt työkokemusta erilaisista lähtökohdista ja syistä Vaasaan tulleiden nuorten ja aikuisten kanssa.

Tämän mielipidekirjoituksen ajatuksissa näkyy mielestäni hienosti asiaan perehtyminen, omiin kokemuksiin pohjautuva ajattelu. Arjen haasteet koulutuksessa, kotoutuminen yhteiseloon kodeissa ja kaupungilla kuvataan kirjoituksessa asiantuntevasti, inhimilliseen kanssakäymiseen uskoen.

Vaasa on monikulttuurinen, täällä voi kuulla puhuttavan lähes sataa eri kieltä, myös uskonnollinen kirjo on suuri. Tämä on ollut tuttua myös minulle. Kaupunkimme peruskouluissa on ollut maahanmuuttajataustaisia oppilaita jo kohta kolme vuosikymmentä. Itse olin juuri opettajan työt aloittanut, kun 80-luvun puolivälissä tulivat ensimmäiset, kielitaidottomat ”mamut” kouluumme, silloiseen Onkilahden yläasteelle. Ensimmäinen aurinkoinen tuttavuus oli Iranista. Nyt ”Onkkari” on osa Vöyrinkaupungin koulua, jossa opiskelee suurin osa kaupungin yläkouluikäisistä mmt-oppilaista eli maahanmuuttajataustaisista oppilaista.

Koulussamme ollaan sitä mieltä, että meillä menee hyvin, - olemme onnistuneet tehtävässämme, ja teemme työtämme innolla, ja ymmärrämme myös työn tärkeyden koko yhteiskunnan kannalta.

Katso mielipidekirjoitus päivän Hesarista / digi HS:sta
http://www.hs.fi/paivanlehti/31072015/a1438223777936

Tässä Svetlana Sivilin kirjoitus: Totuus on jossain ääripäiden välillä

Monikulttuurisuus on toisille painajainen, toisille unelma. Minulle se on arkea, johon sisältyy unelmia ja painajaisia, haasteita ja mahdollisuuksia.

Perheeni on monikulttuurinen. Meillä luetaan iltasadut vuorotellen venäjäksi ja suomeksi. Olen asunut Suomessa yksitoista vuotta ja viihdyn täällä, mutta jos minulta kysytään, mikä minä olen, vastaus on selvä: olen venäläinen.

Työskentelen maahanmuuttajien parissa, joten kohtaan monikulttuurisuutta päivittäin. Keskustelen siitä kahvipöydässä, luen kirjallisuutta, ajattelen vapaa-ajalla. Se on osa elämääni.

Uuden tulokkaan sopeutuminen vieraaseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin on pitkä ja vaikea prosessi. Usein unohtuu, että kotoutuminen edellyttää myös kovaa henkistä työtä, asioiden hyväksymistä ja itsestäänselvyyksien miettimistä uudelleen. Onnistuneen kotoutumisprosessin tuloksena syntyy uusi persoona, joka yhdistää vanhan ja uuden maailmansa joksikin ainutlaatuiseksi. Kaikki eivät siihen valitettavasti kykene.

Kun puhutaan monikulttuurisuudesta, nähdään vain unelma tai painajainen. Joko kaikki "mamut" ovat rikollisia, tai sitten annetaan kaikkien kukkien kukkia. Voisiko olla, että totuus on jossain siellä välissä?

Totta on sekin, että osa maahanmuuttajista ei kotiudu. On hienoja tarinoita ihmisistä, jotka ovat rakentaneet uuden elämänsä – ja on niitä, jotka syrjäytyvät. Suurin osa oppii kielen, työllistyy ja sopeutuu. He eivät näy katukuvassa, koska he ovat töissä. Pudokkaita löytyy miltei kaikista kulttuureista, mutta tuskin on yllätys, että saksalainen insinööri kotiutuu Suomeen paremmin kuin kymmenen lapsen somaliäiti, joka ei ole käynyt päivääkään koulua kotimaassaan.

Epäonnistuneen kotoutumisen seuraukset on nähty Ruotsissa ja Ranskassa: palavat autot, lentävät kivet, kunniaväkivalta. Tästä pitää puhua avoimesti. Ratkaisu ei voi olla se, että laitetaan rajat kiinni ja annetaan ihmisten hukkua Välimereen.

Jos minulta kysytään, olenko suvaitsevainen, vastaan, että suvaitsevaisuudellani on rajansa. Kun Suomen laki tai koulun säännöt tulevat vastaan, suvaitsevaisuuteni loppuu.

Kaikki ihmiset ovat arvokkaita kielestä ja kulttuurista riippumatta, ja kaikilla on oikeus omiin arvoihin ja omaan kulttuuriinsa. Mutta onnistunut integraatio vaatii joustoja niin enemmistöltä kuin vähemmistöltäkin. Suomalaisessa koulussa pitää voida syödä jouluna kinkkua ja laulaa kesällä suvivirttä, vaikka luokassa onkin maahanmuuttajia.

Olisiko nyt hyvä aika puhua monikulttuurisuudesta avoimesti ja suoraan – haukkumatta toisiamme rasisteiksi ja kukkahattutädeiksi? Olemme kaikki tasa-arvoisia, vaikkakin erilaisia.

Svetlana Sivil
kouluttaja, Vaasa

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ei ihan vielä


Kuva: Aimo Nyberg, mustikkaa, kuvattu viime vuonna.

Tämän kesän ensimmäiset mustikat on haettu, tällä kertaa ihan lähimetsästä.

Makuun on siis taas päästy, mutta varsinainen poiminta pitää vielä jättää viikon tai kahden päähän.

Pakkaseen pitää tätä suosikki herkkuani kyllä saada, mielellään paljon, ts. sen verran, että herkkua riittää pitkälle kevääseen.

Nyt aamulla näytti siltä, että tänäkin kesänä mustikkaa tullaan saamaan, jopa hyvin, mutta vain paikoitellen. Erityispiirre tälle vuodelle näyttäisi olevan sellainen, että mustikat kypsyvät jopa samassa varvussa hyvin eri tahtiin. Ylikypsää, vetistä ei vielä juurikaan ole, mutta varvuissa on jopa vielä täysin vihreitä raakileita.

Poiminta on aloitettava olosuhteet huomioiden. Ainakin alussa on syytä suosia käsin poimintaa, - minä tosin en muulla tavalla poimi milloinkaan. Poimurilla kun sankoon tulee aivan liian epätasaista laatua. Jälkityöt, mustikoiden perkaaminen syömäkuntoon/ pakastukseen vie aivan kohtuuttomasti aikaa.

Mustikka on minun mielestäni niin arvokas, hieno herkku, että sitä pitääkin poimia suorastan yksitellen, marja kerrallaan, kourallisina rasiaan tai ämpäriin. Samanlaisella kunnioituksella kuten kuuluisat Juan Valdesin kahvipavut!

Missä päin ovat Vaasanseudun parhaat mustikkapaikat? Jokaisella on omat suosikkipaikkansa. Vaskiluodon metsä, Mustikkamaa Melaniemessä, ja kauempana sitten vaikkapa Raippaluodossa. Marjaa kyllä riittää. Kuinhan metsään uskaltautuu. Hyttysiä siellä tietenkin on. Ja jossain vaiheessa myös vieläkin kiusallisempia hirvikärpäsiä.

Meillä kaupunkilaisilla on toki myös vaihtoehto mennä torille, kyselemään päivän hintaa, ja mistä päin mustikat tulevat jne. Mustikan torihinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti. Laadukkaasta marjasta on ilo maksaa kohtuuhintaa, kun tietää millainen vaiva on tehty, ja miten paljon aikaa niiden saamiseksi on jouduttu käyttämään. Ellei itse saa mustikkaa kerätyksi, yhtään tai riittävästi, niin tori on pelastus! Onneksi vielä riittää niitä, jotka haluavat saada lisäansioita marjoja keräämällä, ja niitä sitten torilla myymällä.

Aimo Nyberg

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Jatketaan skannausta


Ensimmäinen Taiteiden Yö Vaasassa järjestettiin jo vuonna 1991. Eipä taida olla monellakaan paikkakunnalla näin pitkää perinnettä! Jos oikein muistan, Vaasa oli ihan ensimmäisiä paikkakuntia, jossa tätä nimeä Taiteiden yö alettiin käyttää.

Suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Taiteiden Yö on koko perheen tapahtuma, jossa monipuolinen ohjelma tarjoaa jokaiselle jotakin mm. teatteria, performansseja, näyttelyitä, musiikkia ja tanssia voi seurata eri tapahtumapaikoissa. Tänä vuonna näyttäisi olevan taas tulossa tosi hieno ohjelmisto. eikä kaikkea edes vielä tiedetä!

Katso tapahtumasta lisää Vaasan kaupungin sivuilta, josta löytyvät linkit myös tapahtuman Twitter- ja Instagram sivuille.

http://www.vaasa.fi/taiteiden-yo

Tai tapahtuman fb-sivuilta.

https://www.facebook.com/vaasantaiteidenyo


Tiedoksi 

Onnistuimme viime vuonna, Tapsa, Christian, Henkka ja minä järjestämään Taiteiden Yön iltapäivätilaisuuden, eli vanhojen valokuvien skannaustapahtuman Kasarmilla. Vaikka emme saneet montaakaan ”asiakasta”, oli se hieno ja tärkeä yritys. Rankkasade oli yksi syy väkimäärän vähäisyyteen. Ehkä myös ilmainen mahdollisuus omien paperi- ja diakuvien digitalisointiin tuntui vielä vaasalaisille vieraalta tai turhalta.

Tänä vuonna emme ole ainakaan yhdessä samanlaista palvelua tarjoamassa.

Ilmoitan kuitenkin tässä kaikille, että vanhat Vaasa-aiheiset valokuvat kiinnostavat allekirjoittanutta, ja uskoakseni kaikkia muitakin Vaasan historiaan liittyvien sivustojen ylläpitäjiä edelleen. Valtavat suosiot saaneet vanhojen valokuvien ja tarinoiden muistelusivustot ovat kaunis osoitus oman asuinalueen, kotiseudun ja sen kanssaihmisten arvostamisesta.

Omat skannauslaitteeni ovat tällä hetkellä odottamassa uutta työtilaa elokuun alusta ja Windows 10:n julkistamista 29.7.2015. Mielenkiinnolla odotan tätä uusinta versiota. Yritän pitää koneet ja itseni vielä nykymenossa mukana.

Jos päivitykset sujuvat, eikä ylitse pääsemättömiä ongelmia ilmene, uskon olevani valmis sekä uuden lukuvuoden aloittamiseen työelämässä, kuvataideopettajana Vörkkärillä, että myös näissä vapaa-ajan harrastuksissani.

Eli elokuun puolessa välissä minun puoleen voi kääntyä, jos on tarve saada vanhoja paperi- tai diakuvia digitaaliseen muotoon. Myös kuvien muokkaaminen onnistuu. Kohtuullisessa määrin kuvia voidaan digitalisoida, yhdessä tekemällä, ja siinä toivossa, että niitä voidaan sitten myös jakaa näissä vaasalaisissa nettisivustoissa.

Aimo Nyberg
aimonyberg[at]gmail.com

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Ideat toteutukseen!

Hyvä Raimo! Erinomainen keskustelunavaus sinulta tässä tärkeässä asiassa, ”kestoaiheesta” eli kevyen liikenteen kehittämisestä Vaasan ydinkeskustassa.

Puhetta Vaasasta Facebook -sivustolla on käyty viime päivinä ajatustenvaihtoa siitä voitaisiinko esimerkiksi Kauppapuistikolle saada tehtyä pyörätie bulevardin keskelle, puiden väliin? Nykyiset hiekkapolkupätkät olisi mielekästä saada yhdistetyksi oikeaksi, toimivaksi pyörätieksi. Idea ei ole ihan helppo, ja saattaa olla autoilijoiden mielestä mahdoton.

Nyt kun alustavia ideoita on saatu kirjoitettua ja piirrettyäkin, ne on hyvä saada virkamiesten tietoon, ja käsittelyyn. Eli varmistetaan ainakin kuntatekniikan johtaja Markku Litmaselta, liikennepuolelta suunnittelupäällikkö Pertti Hällilältä ja teknisen lautakunnan jäseniltä (esim. pj), että ovat näistä ajatuksista tietoisia (toivottavasti hekin seuraavat kesälomalla somea).

Myös ihan virallinen kuntalaisaloite, kuten itse kaupunginhallituksen pj. Seppo Rapo neuvoo ko. keskustelupalstalla, on syytä jättää kaupungin kirjaamoon. Näin virkamiesten, ja jossain vaiheessa toivottavasti päättäjienkin, on ”ihan pakko” joku kanta asiaan ottaa.

Pidetään asiaa esillä myös pitkin syksyä. Esim. asukasyhdistyksemme on tämän tapaiseen vaikuttamiseen, ja siis myös erilaisten mielipiteiden /näkökulmien kartoittamiseen hyvinkin valmis. Asukasyhdistykset ovat aina kiinnostuneita parantamaan kaupunkilaisten turvallisuutta ja viihtyvyyttä, ja haluavat toimia laadukkaan, kauniin ja toimivan lähiympäristön ylläpidon ja parantamisen puolesta.

Asukkailla ei tietenkään ole yhtä ja ainoata näkemystä miten asioiden tulee olla. Aivan vastakkaisiakin mielipiteitä luonnollisesti on. – myös pyöräilystä kantakaupungin alueella. Uskoisin suuren enemmistön olevan sitä mieltä, että Vaasankin keskustassa on tarvetta parantaa jalankulkijoiden ja kevyenliikenteen asemaa. Autoilua on pystyttävä rajoittamaan, ja sen ”ylivaltaa” vähentämään oikeanlaisilla toimilla. Hyviä malliesimerkkejä kyllä löytyy niin Suomesta kuin maailmalta kauempaakin. On mahdollista yhdistää autot ja pysäköintimahdollisuudet elinvoimaiseen kävelykeskustaan, myös niin, että liike-elämän tavoitteet toteutuvat. Hyvin pitkällä tässä ollaan täällä meillä Vaasassakin, - tosin suuria haasteita vielä riittää mm. Vaasanpuistikon osalta.

Tässä Raimo Vahteran esittämä idea, keskustelunavaus



Kuva: Raimo Vahteran piirros, Puhetta Vaasasta FB-sivusto 22.7.2015.

Lainaus Raimon tekstistä:

Kevyen liikenteen kehittämiseksi esitän että Vaasan puistoteitä hyödynnettäisiin tässä asiassa.

Mitä se vaatii:

Ensiksikin Pyöräilyn asetusten noudattamista kävelykaduilla, eli yli 12 vuotiaat ei saa ajaa jalankulkijoilletarkoitetuilla käytävillä.

Katujen risteyksissä on oltava pyöräilijöille tarkoitettu suojatie.

AUTOT punaisen valon takana odottavat 15 -20 sekuntia kauemmin pyöräilijöitten kadun ylitystä.

Autojen kohdalla liikenne muuten sujuu kuten ennenkin.

Niillä osuuksilla missä pyörätiet on jo olemassa, ne säilyy.

PYÖRIÄ VARTEN JALKAKÄYTÄVÄN JA AJORADAN VÄLIIN TEHDÄÄN kevyt asfaltti luiska.
Esimerkiksi Kauppapuistikon saa pyörätieksi lähes kokonaan. Vain alku ja loppupää on laitettu ruohikoksi ja on kyseenalaista niiden muuttaminen takaisin poluksi.
Järkeä käyttäen useimmista puistoista saa hyvät pyörätiet. Minne se ei sovellu sinne ei tehdä muutosta.

Ei tämä ole valmis suunnitelma mutta ehkä tästä päästään keskustelemalla alkuun?”

Raimo Vahtera



Keskustelu jatkunee ainakin Puhetta Vaasasta sivustolla.

Pyydän saada ottaa tämän asian keskusteluun myös seuraavassa asukasyhdistyksemme hallituksen kokouksessa 4.8.2015.

Aimo Nyberg, VKA ry:n pj.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kiinnostaako Sibelius

Janne on ajankohtainen, mutta erityisesti Ainoon kannattaa nyt perehtyä!

Jean Sibeliuksen syntymästä tulee joulukuun 8. päivä kuluneeksi 150 vuotta.

91-vuotiaana vuonna 1957 kuolleen säveltäjämestarin elämänvaiheet liittyvät pieneltä osalta myös Vaasaan. Nimittäin Tottesundin kartanon alasali Vöyrin Maksamaalla oli Aino Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen häiden pitopaikkana kesäkuussa 1892.
 
Vasta nyt, tänä vuonna 2015, Aino Sibelius on saanut ensimmäisen hänestä itsestään kertovan, oman näyttelynsä. Järvenpään taidemuseossa on esillä erittäin puhutteleva itse Ainoa ja tuon ajan ihmisiä sekä ajan ilmapiiriä esittelevä kokonaisuus.

Järvenpään taidemuseo

Hieno esittely tästä näyttelystä löytyy esim. Hurmioitunut  – Elämästä, taiteesta, mistä milloinkin –blogissa.




Kuva:Aimo Nyberg, 11.7.2015. Eero Järnefeltin öljymaalaus sisarestaan Aino Sibeliuksesta (taulu on yksityisomistuksessa).

Lainauksia Järvenpään museon näyttelyn kuvateksteistä:

”Ymmärrätkös sinä Aino, että meistä tulee mies ja vaimo 1½ viikon päästä – että saamme suudella toisiamme ja kuinka tahansa ja missä tahansa (!) – ja asua yhdessä ja olla yhteisissä rahoissa – syödä ja keittää kahvit yhdessä – on se ihanaa”.

Janne Ainolle 30.5. 1892

”Rakkaus oli syttynyt molemminpuoliseksi vasta syksyllä 1890, jolloin pari kihlautui.”


”Aino valmistui Kuopion tyttökoulusta 1887, mutta harjoitti kädentaitojaan Kuopion ja myöhemmin myös Vaasan veistokouluissa. Veistokouluissa säätyläistytöt oppivat esimerkiksi piirtämistä, ornamentiikkaa, laskentoa ja kirjanpitoa. Lisäksi hän soitti ahkerasti pianoa ja luki kaunokirjallisuutta.

Musiikki, kirjallisuus ja teatteri pysyivät tärkeinä kiinnostuksen kohteina lopulta läpi elämän. Äiti Elisabethin perustama suomenkielinen kirjallisuuspiiri keräsi perheen kotiin nuoria ylioppilaita ja kulttuuriväkeä ja tutustutti myös Ainoa ajan aatteisiin.”

”Vuonna 1890 Aino muutti äidin kanssa Vaasaan huolehtimaan sieltä kuvernöörinpaikan saaneen isän, August Alexander Järnefeltin taloudesta.

Aino halusi jatkaa opintojaan, mutta perheen elämä vaati hänen osallistumista taloudenhoitoon ja edustustehtäviin. Näin siitäkin huolimatta, että äiti Elisabeth oli osallistunut Suomen Naisyhdistyksen toimintaan ja puolustanut naisten tasda-arvoa. Vaasassa Aino osallistui vastaperustetun Kansallisseuran johtokuntaan vain 19-vuotiaana sekä toimi Musikaliska Föreningen i Wasa -yhdistyksessä. Siskonsa Ellin tavoin hän myös avusti tyttökoulussa pitäen käsityötunteja ja säestämällä.

Vaasan aikana Aino käänsi myös Pohjalainen -lehteen tekstejä, kuten Strindbergin novellin Samvetskval, joka ilmestyi 1892 nimellä Omantunnon vaivat. Vuotta aiemmin myös Päivälehdessä oli ilmestynyt Aino Järnefeltin kirjoitus Kirjansitojan leski nimellä Alma.”

Edellä olevat tekstilainaukset Järvenpään museon kuvateksteistä.



Tähän loppuun vielä kuva myös itse isännästä, eli Jean Sibeliuksesta. Tämä näköiskuva löytyy Järvenpään museon edustalta, melko läheltä Järvenpään rautatieasemaa.



Kuva: Aimo Nyberg, 11.7.2015

Jos olet oikein Jean Sibelius fani, niin goolaa vieä netistä kuvahaulla Sibelius monumentti.

Minusta on hyvä, että näistä merkkihenkilöistä on tehty useampiakin patsaita ja muisomerkkejä.

Eila Hiltusen abstraktiteos (1967)korostaa enemmän itse musiikkia ja tämä Erkki Erosen näköiskuva (1964) henkilöhistoriaa.

Sibeliuksen musiikki on takuuvarmasti esillä nyt hänen juhlavuonna, ja tulevinakin vuosina Suomen 100 - vuotisjuhlien lähestyessä.

Tämäkin taiteen puoli avautuu nyt minulle paremmin, kun on perehtynyt asiaan, ja vieraillut Tuusulanjärven taiteilijareitillä myös Ainolassa, Jeanin ja Ainon kotimuseossa.
Tässä vielä linkki Ainolaan.


Aimo Nyberg, kulttuurin kuluttaja

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Etsi ja löydä


Kuva: Aimo Nyberg, 14.7.2015

Antero Toikka: Jumalan palikkaleikki. Mäntän Serlachius Museot, paviljonki.

Elämyksiä laidasta laitaan 

Minulla oli alkuviikosta ilo käydä tutustumassa Mäntän taidetarjontaan, mukavassa seurassa, ilman kiirettä ja tarjonnasta nauttien.

Tunteita nousi mieleen, kauniita, kiitollisia mietteitä siitä, mitä taide on meille suomalaisille antanut yli sadan vuoden aikana.

Toisaalta ajankuvat, yhteiskunnallisen rakennemuutoksen karmivimmat todistusaineistot ihan tästä päivästä saivat olon tuntumaan ajoittain jopa vastenmieliseltä.

Näin kuvataidenäyttelyiden tuleekin toimia, hyvä taide koskettaa kokonaisvaltaisesti: ajattelua, tunteita, ja omaa tahtoa toimia mahdollisuuksiemme mukaan, ottaa vastuuta tässä ja nyt.

Tarjontaa oli yllin kyllin, niin vanhempaa taidetta kuin nykytaidettakin. Tyylisuuntia, ns. ismejä löytyi realismista abstraktiin, sekä paljon muuta. Upeita Suomen kultakauden maalauksia ja piirroksia vanhalla puolella, entisen pääkonttorin tiloissa, ulkona luonnossa suurikokoisia veistoksia, herkkiä pieniä yksityiskohtia maastoon kätkeytyneinä. Ja uudessa Paviljongissa huima kattaus valokuvataidetta, installaatioita ja jopa kokonainen omakotitalo uudelleen koottuna ja sisustettuna suurimmassa näyttelysalissa.

Paviljonki on uuden puuarkkitehtuurin helmi, viime vuonna valmistunut valtava puinen ja lasinen uudisrakennus. Miten jännittävästi se onkaan yhdistetty vanhaan! Paviljonki on saanut, aivan ansiosta, kunniamaininnan Vuoden museo 2015.

Serlachiuksen Museot

"Mäntässä, Serlachiuksen mailla mennyt kietoutuu nykypäivään ainutlaatuisella tavalla. Taidemuseo Göstassa suuret mestarit lyövät kättä uusien tulokkaiden kanssa ja Gustafissa kulttuuri avautuu elämysten kautta."

Mänttään asti menijöiden on syytä varata aikaa perillä oloon. Majoittuminen on syytä varata etukäteen, vaihtoehtoja on, hyvinkin eritasoista, mutta rajoitetusti.

Tätä unohtamatta

Tämän päivän Pohjalaisessa (17.7.2015) Maaria Niemi kertoo sanoin ja kuvin Mäntän 20. kuvataideviikkojen näyttelystä Uusi nykyisyys, joka on esillä Mäntän Pekilossa ja kaupunkitilassa 31.8. 2015 asti.

Mäntän kuvataideviikot 2015



Abstraktin ajattelun alkulähteillä 

Yllä oleva tämän blokikirjoituksen aloituskuva on pienoismalli.

Siinä on esillä idea, ajatus.

Maastonmuotoihin ja ilmansuuntiin asetettuna, mittasuhteet, korkeuserot, teoksen väri, varjon / valon suhteet esittävä idea, - suunnitelma toteutusta varten.

Äärimmäisyyksiin viety taideteoksen pelkistäminen yhteen perusväriin ja-muotoon, voi tavallisesta taiteenkuluttajasta tuntua aivan liian yksinkertaiselta, jopa tyhmältä, tarpeettomaltakin ja katsojaa aliarvioivalta taiteelta.

Suosittelen kuitenkin nauttimaan tällaisestakin taiteesta. Näitä ”Jumalan palikkaleikkejä” on meidän ihmisten ihan hyvä kokeilla joskus ihan itsekin. Ilman suurempia paineita, ja ymmärtäen, että täydellisyyteen jää aina pieni matka, olemmehan ihmisiä, ja kiinni materian mahdollistamassa ja rajoittamassa todellisuudessa.

Mitä jos tekisit tutkimisretken nykytaiteeseen täällä Vaasassa?

Aivan ilmaiseksi, ja pienellä vaivalla voit kokea taide-elämyksen, saada oivalluksen yksinkertaisuudesta, helppoudesta, lähelle täydellisyyttä pääsemisestä. Voit tuntea olevasi yhtä jonkun idean kanssa, joka on vain se mitä se on – eikä turhaa selitystä, ei jotain puolinaista.

Vaasan patsaita ja muistomerkkejä / Kultiva




Kuva: AN, 21.11.2014.
Veera Onkilahden rannalla Palosaarella

Taideteos sijaitsee Onkilahden keskuspuistossa Palosaaren sillan puoleisessa päässä. Se on hollantilaissyntyisen Lucien den Arend’in ideoima. Toteutus on vaasalaisten metallialan ammattilaisten toimesta tehty (tekijät olivat muistaakseni Wärtsilästä, - tietääkö kukaan nimiä?)

Teos koostuu suuresta ympyränmuotoisesta teräskiekosta, joka on halkaistu keskeltä ja puolikkaat on taivutettu erilleen. Teoksen koko on 424 x 849 x 424 cm. Teos on punaiseksi maalattua terästä. Teokseen liittyy olennaisesti kohdevalaisimet. Teos paljastettiin ja luovutettiin Vaasan kaupungille 5.2.1999.

MENE patsaan luo avoimin mielin

KIERRÄ se eri etäisyydeltä, useampaan kertaan

KATSO itse teosta, ja myös sen läpi eri korkeudelta

LÖYDÄ ”täydelliset” perusmuodot: kolmio ja ympyrä

KEKSI muita sinua puhuttelevia asioita, yksityiskohtia ym. jotka teoksen kohtaaminen tuo mieleesi


Kuvat ja teksti Aimo Nyberg
Vöyrinkaupungin koulun kuvataiteen lehtori

Jälkikirjoitus: 

Tämän blogisivuston sisältö painottuu ainakin ajoittain sivuston ylläpitäjän henkilökohtaisiin kiinnostuksen kohteisiin. Taideasiat ovat esillä enemmän kuin ehkä olisi tarpeen.

Kesäloman jälkeen uskoisin asioiden ja kirjoitusten olevan taas enemmän asukasyhdistystoimintaan liittyviä.

Vaasa ennen ja nyt- sivusto on joka tapauksessa mennyt eteenpäin viime vuodesta, lukijoita on selvästi enemmän kuin ennen. Nöyrät kiitokset tästä.

Muiden tekemiä juttuja on ollut kovin vaikeaa saada julkaistavaksi. Myöskään kuvia ei jostain syystä juurikaan tarjota. Arvoisat lukijat, tekstit ja kuvat lähes mistä vaan ovat todella tervetulleita. Lupaan julkaista niitä nopeallakin aikataululla, joko kirjoittajan nimen kera tai vaikka nimimerkillä. Jos haluat kommentoida, esittää asiasta erilaisia näkökulmia, se on mahdollista alla olevaan tilaan.

Ota yhteyttä: aimonyberg(at)gmail.com

torstai 9. heinäkuuta 2015

Apostolin kyydillä, tai virtuaalisesti

Kävellen kohteesta toiseen, eli apostolin kyydillä, voit tehdä ainakin nämä kaupunkikävelyt ihan omin päin.

Ystävien, Vaasan tulleiden sukulaisten jne. kanssa kierroksesta saa jokainen varmasti irti jotain uutta. Faktaa, yksityiskohtia ym. joista ei aikaisemmin ole tiennyt, tai ei ole tullut ajatelleeksi asiaa siltä kantilta.

Kävelyreitit löytyvät netistä osoitteista Folkhälsanin aloitussivulta, molemmilla kotimaisilla kielillä tottakai.
http://www.folkhalsan.fi/startsida/Aktuellt/newsitems/33568/

Torireitti 
http://kartta.vaasa.fi/folkhalsan_torireitti/


Torgrundan
http://kartta.vaasa.fi/Folkhalsan_torgrutten/

Pohjoinen rantareitti 
http://kartta.vaasa.fi/folkhalsan_pohjoinenrantareitti/

Norra strandrutten 
http://kartta.vaasa.fi/Folkhalsan_norrastrandrutten/

Suosittelen! Kohteet voi toki käydä läpi ihan vain virtuaalisestikin.




Löydät myös toisen mielenkiintoisen virtuaalisen kaupunkikierroksen kauniista Vaasan kantakaupungistamme Tikanojan taidekodin sivuilta.

Mobiiliopastus:
Fritsin kyydissä
http://www.tikanojantaidekoti.fi/index.html 

Maksuttoman sovelluksen voi ladata osoitteesta:
frits.citynomadi.com

Mobiiliopastukselle! (Tiedote, syksyltä 2014)

Vaasan keskustaan ja sen lähialueille sijoittuva Fritsin kyydissä – mobiilisti 1900-luvun alun Vaasaan on erilainen mobiiliopastuspalvelu, sillä se nostaa esiin kaupunkiin piiloutunutta historiaa.

Opastuksen teema on kauppaneuvos Frithjof Tikanojan (1877–1964) Vaasa, ja siinä historiallinen fakta yhdistyy draaman ja arkistoaineiston kautta esiin tuotaviin fiktiivisiin, kuunnelmanomaisiin kohtauksiin, jotka valottavat Tikanojan elämää varhaisista Vaasan-vuosista liike-elämän pyörteisiin ja taidekiinnostuksen syntymiseen 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Mobiiliopastuksella kertojana toimii Frithjof Tikanojan luotettava autonkuljettaja Yrjö Sorvari, joka opastaa kuulijaa kaupungin halki. Mobiiliopastus kattaa kahdeksan kohdetta – rakennusta tai aikaisempien rakennusten sijaintipaikkoja – jotka liittyvät kauppaneuvoksen elämään Vaasassa.

Näitä paikkoja ovat Tikanojan taidekodin lisäksi Tiklaksen paita- ja pukutehdas Kauppapuistikolla, Hotelli Ernst Kirkkopuistikolla, Myntin talo Koulukadulla, Hotelli Central ja entinen liikehuoneisto Hovioikeudenpuistikolla, Vaasan tori sekä Tiklas-puisto.

Tekstin koonti ja kuva: Aimo Nyberg

Hui, susi!


Tämä susihavainto on Vaasasta, - tiedätkö mistä?

Kuvabongaus on kävelykierrokselta 8.7.2015, kun olimme mukana Tikanojan taidekodin ja Kuntsin taidemuseon järjestämällä Taiteenkeräilijöiden korttelit -kierroksella.

Oli hienoa kuulla paikallista historiaa, ja vähän laajemminkin, mm. H.F. Antellin vaiheista Pariisissa 1800-luvun lopulla.

Seuraavat inspiroivat kävelykierrokset:

Suomeksi ke 15.7. klo 11 ja klo 14 sekä to 16.7. klo 11

På svenska to 9.7. kl 14 och to 16.7. kl 14


Vaasassa on aika hyvin jäljellä vanhaa ja komeaa kaupunkirakentamista ihan niiltä ajoilta alkaen, kun kaupunki siirtyi Vanhasta Vaasasta palon jälkeen tänne nykyisille Setterbergin suunnittelemille ruutukaavan mukaisille kaduille.

On todella hienoa, että historian kirjoista löytyvistä vaiheista kerrotaan myös näin kaupunki/ korttelikierroksilla. Vanhat upeat arvorakennukset tulevat tutuimmiksi, kun niiden vaiheista ja niissä asuneista ihmisistä saa kuulla mielenkiitoisia kertomuksia.

Karl Hedman, Frithjof Tikanoja, Simo Kuntsi, Herman Frithiof Antell ovat Vaasan ja viimeksi mainittu myös Helsingin / Ateneumin taiteen merkittävimpiä tukijoita. Ilman heitä ei meillä olisi täällä Vaasassa kenties yhtäkään valtakunnan tasoista kuvataidemuseota.

Vaasa on kehittynyt kuvataide ja kulttuurikaupunkina kaiken kaikkiaan myös viime vuosikymmeninä. Uusia lahjoittajiakin on onneksi löytynyt. Tätä on osattava arvostaa kiitollisena, ja perinteitä osattava vaalia asiaan kuuluvalla omanarvon tunnolla.



Etelä-Suomessa, tarkemmin kerrottuna Salo – Inkoo tien eteläpuolelta Länsi-Uudellamaalla on tehty ensimmäiset havainnot susista sataan vuoteen. Metsästysseuran riistakamerassa näkyi neljä sudenpentua ja aikuiset sudet.

Olen asunut lapsuuteni noilla seuduilla. Ja käyn siellä säännöllisesti edelleen. 1980-luvulla alueella palasivat ilvekset. Nyt sudet. Tilaa on tullut ihmisten muuttaessa pois, maaseutu on menettänyt elinvoimaisuutensa. Kaupunkialueetkin käyvät siellä, kuten koko maassa, kovaa kilpaa säilyttääkseen asemiaan. Vahvimman logiikan mukaan mennään, kaikilla elämän aloilla ja tasoilla.



Muutokset ympäröivässä todellisuudessamme hämmentävät meitä kaikkia. Maailmanmeno ei aina mene ennakoidusti, eikä ainakaan kaikkien mieleiseen suuntaan. Vanhenemisen mukanaan tuoma elämänkokemuskaan ei tunnu tuovan selvyyttä nykymaailman pulmiin.

Maalla asuminen ei tänä päivänä ole sellaista kun se oli, tai mitä me 50-luvulla syntyneet sen muistamme olleen. Kaupungitkin muuttuvat erilaisten rakennemuutosten seurauksena. Sosiaalinen ja kulttuurinen ilmapiiri pirstoutuu, eriytyy moninaisiin alakulttuureihin. Kokemukset kaikkien yhteisestä ja omaksi kokemasta asuinalueesta alkavat olla harvinaisia.

Tänään matkustaminen jopa maanosasta toiseen on arkipäiväistä. Korkeatasoiset päättäjät ovat jopa useaan kertaan viikossa eripuolilla maapalloa, ja yrittävät sopia tärkeistä asioista. Kuten maapallon lämpötilan kohoamisen estämisestä. Tuloksia tuntuu syntyvän kovin hitaasti.

Eläin- ja kasvilajeja katoaa, häviää sukupuuttoon kiihtyvällä vauhdilla.

Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan ennen. Mutta emme ilmeisesti tiedä miten sitä tulee käyttää.

Emme tunne itseämme riittävän hyvin. Omat tunteemme, ja tahtomme toimia oikein ovat kadoksissa.



Miten sudet liittyvät tähän?

Minua kiehtoo aina silloin tällöin ajatella ja kuvitella asioita toisista näkökulmista. Ei liene vaikeata miettiä tätä maailman menoa susien kannalta katsoen, heidän aivoillaan, susilauman johtajan kokemukset ja tuntemukset huomioiden.

Susilla on puolustajia, niistä ollaan kovasti kiinnostuneita. Susien elämää kuvataan suosituissa sarjakuvissa, niistä tehdään piirroksia, animaatioita, maalauksia yllättävän paljon.

Tämä on tuttua minullekin omassa työssäni lasten ja nuorten kuvataideopettajana.

Tässä lopussa vielä tieto siitä, mistä yllä oleva kuva, seinämaalaus löytyy. Tekijää en tiedä, mutta taitava hän on. Kuvan voit käydä katsomassa Vaasan höyrymyllyn siilojen pohjoispäässä. Kävele alas ent. Maaherrantalon ja Pohjanmaan museon välistä, maanrajassa, ruohikon seasta susi katsoo sinua suoraan silmiin.

Teksti ja kuva: Aimo Nyberg


torstai 2. heinäkuuta 2015

Kuntsilla


http://kuntsi.vaasa.fi/ 

Koko kesän ajan Vaasassa voi tutkailla, ihailla, hämmästellä, kritisoida… tai ihan vapaasti jättää näkemättäkin erinomaista nykytaidetta.



Stefan Bremer poseeraamassa valokuvateostensa luona avajaisissa 11.6.2015.



Kolmiosaisen teossarjan ”Matkalla” tekotapa, eli Elovena-vehnäjauhojen ilmaan heittäminen, ja kuvaaminen studio olosuhteissa, voi tuntua liian helpolta tavalta tehdä nykytaidetta.

Mutta teeppä se itse.

Stefanin valokuvataiteen tuntien noin 40 vuoden ajalta, ei voi kuin ihailla hänen uusimpia aihevalintojaan.

Erityisesti Ylösnousemus-sarja ja tämä Matkalla 1 – 3 ovat minulle mikro- ja makrokosmokseen avaavia portteja, mielenmaisemia sekä omiin, että universaaleihin tuntemuksiin.

Niihin on uskallettava astua sisään täysin omin subjektiivisin tuntemuksin. Unohtaen ajan ja paikan. Fyysinen ympärillämme, tässä ja nyt, saa hetkeksi menettää merkityksensä.

Ei ole väliä mitä Stefan on tarkoittanut, tai halunnut kuvata. Tai millä tavalla nämä suurikokoiset 100 x 130 cm kokoiset akryylille ja alumiinille tehdyt pigmenttivedokset on aikaansaatu.

Nykytaidetta tehdään ja tuodaan esille, jotta teokset saavat ”oman elämän”, ja ne aloittavat vuoropuhelun näyttelyissä kävijöiden kanssa.

Katsojina me saamme ainutkertaisen tilaisuuden ”puhua”, äänettöminä, ilman sanoja, - tai jos hyvin sattuu, keskustellen muiden paikalla olevien kanssa, jostain sellaisesta, joka tulee meissä esiin vain näiden teosten kanssa.

On onni ja ilo, että meillä on Vaasassa nykytaiteelle oma museo!

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

Tikanojalla laatunäyttely

Nyt on helppoa!

Nimittäin museoissa käyminen kaikkialla Suomessa!

Kävimme tänään vaimon kanssa ostamassa KAIKKIEN AIKOJEN MUSEOKORTIN, eli pääsylipun 200 museoon vuoden ajaksi.

Suosittelen, tutustu 54 € maksavaan museokorttiin osoitteessa
http://www.museot.fi/museokortti

Tämän valtakunnallisen pääsylipun lisäksi vaasalainen kuvataiteen suurkuluttaja, taiteen ystävä, hankkii tottakai myös vuosijäsenyyden Tikanojan taidekodin Ystävät yhdistyksestä.

Tämä jäsenyys on ns. VIP-kortti, jolla saa vapaan pääsyn taidekodin näyttelyihin, tutustumiskutsut uusien näyttelyiden esittelyihin, ystävien jäsenkirjeet ja kutsut mielenkiintoisiin ystäväiltoihin.
Lisäksi yhdistyksen jäsenet saavat alennuksen taidekodin omista painotuotteista (10 %).

Tikanojan taidekodin Ystävät ry perustettiin loppuvuodesta 2001 tukemaan taidekodin toimintaa ja palvelemaan sen ystäviä yhteistyökanavana ja tietolähteenä. Yhdistys on useana viime vuonna lahjoittanut Tikanojan taidekodille, ts. kaupungille merkittäviä summia mm. lasten ja nuorten taidekasvatuksen tukemiseen.

Tikanojan taidekodin Ystävien jäsenmaksu on:
Yksilöjäsenenä 22 € / vuosi
Yksilöjäsenenä yhdessä puolison kanssa 35 € / vuosi

Tutustu yhdistykseen!
http://www.tikanojantaidekoti.fi/ystavat.html
 
Seuraava yhdistyksen perinteinen, vuosittain toistuva tilaisuus on aina Eino Leinon päivän aikoihin järjestettävät Puutarhajuhlat:
Tulevana lauantaina 4.7.2015 klo 14 alkaen Miljoonatohtori – H.F. Antellin taidekokoelma -näyttelyn esittely Ohjelmaa ja tarjoilua puutarhassa.

Tervetuloa mukaan, entiset ja uudet taiteen ystävät!
Aimo Nyberg, Tikanojan taidekodin Ystävät ry:n hallituksen jäsen.



Kuva: Vanha valokuva H.F. Antellin kodista Vaasassa, Koulukatu 1. Rakennus on purettu.

Tästä lisätietoja, ja paljon muutakin mielenkiintoista Vaasan historiasta löytyy Tikanojan taidekodin kesän näyttelystä Miljoonatohtori - H.F. Antellin taidekokoelma.

http://www.tikanojantaidekoti.fi/

On aika nauttia kesästä, - ja kaikesta eteen tulevasta, ihmisistä, tapahtumista, luonnosta, ja siitä mistä itse kukin haluaa!

Aimo

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kesän tunnelmaa

Eipä ole ennen näin käynyt.

On jo heinäkuu, enkä ole vielä talviturkkia heittänyt pois. Mereen en ole pulahtanut sitten viime syksyn!

Uimaan on aikaisempina vuosina pitänyt päästä usein jo toukokuussa, viimeistään juhannuksen aikoihin. Jostain tämä kertoo, - varmaankin minusta itsestäni myös, mutta ennen kaikkea kylmästä, tosi viileästä alkukesästä.

Onneksi säät ovat ennusteiden ja ihan tilastotieteenkin valossa lämpenemään päin heinäkuun aikana, - mahdollisesti jo huomisesta alkaen.

Meriveden lämpötilakin kohonnee myös vielä tulevina viikkoina. Eli toivossa on hyvä elää!

Uimisesta nauttiminen ei onnistu heinäkuussa uimahallissakaan, pitkähkö huoltoseisokki kun pitää ovet kiinni 30.6.-2.8.15.

Kun kesäkuu vaihtui heinäkuuhun,



- kalalokit puolustavat raivoisasti poikasiaan, jotka tekevät ensimäsiä lentokokeilujaan kerrostalojen katoilla ja takapihoilla.

  - ilta-aurinko laskee lähes pohjoiseen klo 23.15, ja eteläisellä taivaalla sen valoa peilaa täysikuu.

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg 30.6.2015.