Kuva: AN, 17.9.2016.
Kameran kuva on aina rajaus. Aiemmin valokuvat olivat paperille vedostettuja, ja niitä painettiin sitten lehtiin ja kirjoihin kuvituskuvina, osatotuuksina todellisuudesta. Nykyään valokuva on lähes poikkeuksetta digitaalinen, hetkellinen vilahdus koneiden näytöillä. Muokkaamattomina tai muunneltuina tämän päivän kuvatkin ovat vain sattumanvaraisesti tai tietoisesti kuvattuja rajauksia, ajassa ja paikassa.
Ihmisen silmä näkee laajemmin, enemmänkin, - jos niin haluaa. Usein kuitenkin vähemmän kuin kamera. Silmä kun ei pysäytä ympärillämme olevaa jatkuvasti muuttuvaa maailmaamme, silmä ei juurikaan zoomaile, eikä suurenna pienen pieniä yksityiskohtia. Rajallinen silmämme ei pärjää nykyajan laitteille. Ihmisen näkemys maailmasta on myös aivan erilainen kuin monien muiden lajien silmillään aistima todellisuus.
Kameran etsimen läpi nähty ja kuvattu rajallinen todellisuus on ehtymätön maailman havainnoinnin ja asioiden ajattelemisen harjoituskenttä. Elämän mittainen kuvataidekoulu, - näin ainakin itse koen!
Samasta kohteesta ottamiamme valokuvia tutkimalla meillä jokaisella on mahdollisuus havahtua arvioimaan omaa näkemistämme. Omia näkökulmiamme asioihin, elämään ja totuuksiin yleisemminkin. Voimme esim. tutkia yksityiskohtia, kokonaisuuksien osien suhteita, värejä ja muotoja, taustoja, ajan tuomia muutoksia kohteessa jne.
Itse kuvaan paljon veistoksia, patsaita, - aiheen näennäisestä helppoudesta huolimatta, - tavoitteenani on oppia näkemään paremmin. Veeraa Onkilahden rannalla kävin taas eilen katsomassa, nyt kun se on saatu priimakuntoon!
..
Kuvat: AN, 17.9.2016. Veeraa eri suunnista nähtynä.
Aikaisempia kirjoituksiani ja kuvia Veerasta löydät tästä blogista kirjoittamalla hakusanan VEERA tämän sivun alussa olevaan hakukoneeseen (Hae tästä blogista)
Esim. 13.12.2015, Luukku 13 -kirjoituksesta selviää tietoja patsaan vaiheista, taiteilijasta ym.
Teksti ja kuvat: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti